Wikipedia

Louhi (Karjalan tasavalta)

kaupunkikunta Karjalan tasavallassa Venäjällä

Louhi (ven. Ло́ухи) on kaupunkimainen taajama, kaupunkikunta ja Louhen piirin hallinnollinen keskus Karjalan tasavallassa Venäjällä. Se sijaitsee Muurmannin radan varrella[1] 480 kilometriä Petroskoista pohjoiseen. Asukkaita on 5 200 henkeä (vuonna 2011)[2].

Louhi
Лоухи
lippu
lippu		 vaakuna
vaakuna

Louhi

Koordinaatit: 66°4′31″N, 33°2′55″E

Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Louhen piiri
Perustettu 1914
Kaupunkimaiseksi taajamaksi 1944
Hallinto
 – Asutustyyppi kaupunkimainen taajama
 – Hallinnon tyyppi kaupunkikunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 91 km²
Väkiluku (2011) 5 200
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)
Postinumero 186660
Suuntanumero(t) +7 81439









Louhen kaupunkikunta Louhen piirin kartalla.

Maantiede ja ilmasto

muokkaa

Louhen kaupunkikunnan pinta-ala on 91 neliökilometriä. Se rajoittuu pohjoisessa ja idässä Louhen piirin Plotinan, etelässä ja lounaassa Ambarnyin ja luoteessa Kiestingin maalaiskuntiin.[3] Pinta-alasta suurin osa on metsää ja vesistöjä[4].

Seutu on pinnanmuodostukseltaan tasankoa, jonka maisemaa leimaavat lukuisat suot, joet ja järvet[5]. Järviä ovat Panovonjärvi (ven. Panovo), Maloje Panovo (Grjaznyi-lahti), Selgojärvi, Korpijärvi, Kuusijärvi (Jelovoje), Valkeajärvi (Beloje), Saunajärvi (Bannoje) ja Heinäjärvi (Sennoje). Kunnan alueella virtaa 12 kilometrin pituinen Salmajoki.[6]

Kunnan ilmasto on leuto. Talvi on pitkä ja kesä lyhyt ja viileä. Helmikuun keskilämpötila on –12,4 °C ja heinäkuun 14,8 °C. Vuotuinen sademäärä on 542 millimetriä. Aurinkoisia päiviä on vähän.[7]

Asutus

muokkaa

Louhen taajama on kunnan ainoa asutuskeskus[8]. Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan sen asukkaista 81 % on kansallisuudeltaan venäläisiä, 7 % karjalaisia, 3 % valkovenäläisiä ja 2 % ukrainalaisia[9].

Asukasluvun kehitys

1959 1970 1979 1989 2002 2010
6 107[10] 5 376[11] 5 548[12] 6 405[13] 5 920[14] 4 772[15]

Historia

muokkaa

Taajama on saanut alkunsa Muurmannin radalle vuonna 1914 rakennetusta rautatieasemasta. Vuonna 1927 Louhesta tuli hallintopiirin keskus.[1] Louhen kyläneuvostossa oli tuolloin 1 100 asukasta, joista puolet oli karjalaisia. Seudun karjalaiskyliä olivat muun muassa Novaja, Panovo, Parfejevo eli Tyrhy, Pinka (ven. Pingosalma) ja Polubojarskaja eli Tjupikka.[16] Vuonna 1944 Louhi sai kaupunkimaisen taajaman statuksen. Vuonna 1954 siihen liitettiin Panovon kylä sekä joukko rautatien, tielaitoksen ja maatalousyritysten asutuksia.[1] Neuvostoaikana Louhessa toimi turkissovhoosi[17].

Liikenne, talous ja palvelut

muokkaa

Louhen rautatieaseman kautta kulkee päivittäin noin kymmenen paria henkilöjunia ja kaksi paria paikallisjunia[18]. Muurmannin radalta haarautuu rautatie Pääjärvelle. Taajaman länsipuolitse kulkee Pietarin ja Murmanskin välinen valtatie M18. Louhesta on maantieyhteys Pääjärven kautta Suoperän rajanylityspaikalle.[1] Linja-autoliikenne suuntautuu Pääjärvelle ja Tšuuppaan sekä etelään Vienan Kemin, Segežan ja Karhumäen kautta Petroskoihin. Taajaman sisällä on yksi linja-autoreitti.[19]

Taajaman talous perustuu rautatieliikenteeseen ja rakennusteollisuuteen[1]. Louhessa toimii rakennusyrityksiä, tielaitos, asfalttitehdas, elintarviketehdas ja metsätalous[20].

Louhessa toimii kolme lastentarhaa, keskikoulu, iltakoulu, lasten harrastuskeskus ja musiikkikoulu. Kulttuurilaitoksia ovat kulttuuritalo, piirin keskuskirjasto ja lastenkirjasto. Sosiaali- ja terveyspalveluihin kuuluvat piirin keskussairaala poliklinikkoineen sekä kaksi sosiaalipalvelukeskusta. Taajamassa on ortodoksinen ja evankelinen kirkko.[21].

Nähtävyydet ja matkailu

muokkaa

Seudulta on löydetty kivikautinen asuinpaikka. Historiallisiin kohteisiin kuuluvat toisessa maailmansodassa kaatuneiden neuvostosotilaiden hautapaikat.[22]

Taajamassa on kaksi pientä hotellia. Murmanskin valtatien varrella huoltoaseman yhteydessä on pieni motelli.[23]

Ystävyyskunnat ja -kaupungit

muokkaa

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d e Karelija: entsiklopedija, tom 2, s. 177. Petrozavodsk: Petropress, 2009. ISBN 978-5-8430-0125-4
  2. ↑ Generalnyi plan, s. 3.
  3. ↑ Generalnyi plan, s. 10.
  4. ↑ Generalnyi plan, s. 55.
  5. ↑ Generalnyi plan, s. 11.
  6. ↑ Generalnyi plan, s. 13.
  7. ↑ Generalnyi plan, s. 11–12.
  8. ↑ Generalnyi plan, s. 4.
  9. ↑ Haku vuoden 2010 väestönlaskennan tietokannasta (vieras-kirjautumisella) std.gmcrosstata.ru. Arkistoitu 27.3.2019. Viitattu 18.2.2014. (venäjäksi)
  10. ↑ Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. demoscope.ru. Viitattu 31.1.2014. (venäjäksi)
  11. ↑ Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. demoscope.ru. Viitattu 31.1.2014. (venäjäksi)
  12. ↑ Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. demoscope.ru. Viitattu 31.1.2014. (venäjäksi)
  13. ↑ Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. demoscope.ru. Viitattu 31.1.2014. (venäjäksi)
  14. ↑ Demoskop Weekly: Vserossijskaja perepis naselenija 2002 g. demoscope.ru. Viitattu 31.1.2014. (venäjäksi)
  15. ↑ Tšislennost naselenija Rossii, federalnyh okrugov, subjektov Rossijskoi Federatsii, gorodskih okrugov, munitsipalnyh raionov, gorodskih i selskih poseleni gks.ru. Arkistoitu 5.6.2013. Viitattu 31.1.2014. (venäjäksi)
  16. ↑ Karjalan ASNT:n asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1926 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 23–24. Petroskoi: KASNT:n tilastohallinto, 1928.
  17. ↑ Bolšaja Sovetskaja entsiklopedija 1969–1978. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija. Arkistoitu 2.2.2014. Viitattu 31.1.2014. (venäjäksi)
  18. ↑ Generalnyi plan, s. 22.
  19. ↑ Generalnyi plan, s. 21.
  20. ↑ Generalnyi plan, s. 37–38.
  21. ↑ Generalnyi plan, s. 23–25.
  22. ↑ Objekty istoriko-kulturnogo nasledija Karelii monuments.karelia.ru. Viitattu 31.1.2014. (venäjäksi)
  23. ↑ Generalnyi plan, s. 27.

Aiheesta muualla

muokkaa


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Louhi_(Karjalan_tasavalta)&oldid=22792558”