Wikipedia

Ihmisoikeudet Kiinassa

Ihmisoikeudet Kiinassa ovat kansainvälisten sopimusten ja Kiinan oman lainsäädännön määrittelemät jokaiselle ihmiskunnan jäsenelle yhtäläisesti kuuluvat vapaudet ja oikeudet, jotka pohjautuvat käsitykseen käsitys ihmisarvon yleismaailmallisesta yhtäläisyydestä ja loukkaamattomuudesta. YK:n mukaan ihmisoikeuksiin sisältyy muun muassa puheoikeus, liikkumisoikeus, uskonnonvapaus ja poliittinen vapaus.

Freedom House luokittelee Kiinan "ei vapaaksi" (huonoin arvosana) ja sen lehdistön juridinen vapaus on olematonta (30/30), lait eivät tarjoa lehdistölle minkäänlaista suojaa (2017).[1] Suomen lehdistönvapauden puutteiden taso oli 4, Kiinan 87, maailman huonoimpia (2014).[2] Poliittinen vapaus oli huonoin mahdollinen ja kansalaisoikeuksien taso toiseksi huonoin, kumpikin maailman huonoimpia (2018).[3]

Human Rights Watchin mukaan presidentti Xi Jinpingin kaudella hallitus on mielivaltaisesti vanginnut satoja aktivisteja ja ihmisoikeusjuristeja. Monet arvostelijat ovat kadonneet hallituksen sieppaamina, ja pidätettyjä kidutetaan laajalti, myös korruptiosta syytettyjä puolueen jäseniä.[4]

Amnesty Internationalin mukaan aktivisteja ja ihmisoikeuksien puolustajia pidätettiin ja tuomittiin epämääräisin syyttein, kuten "valtion vallan horjuttaminen". Poliisi toisinaan pitää heitä pitkiä aikoja pidätystilojen ulkopuolella ilman kommunikaatiomahdollisuuksia. Uskonnonharjoittamisen tukahduttamista kiristettiin 2017–2018. Uudet turvallisuuslait antavat viranomaisten vaientaa, sensuroida ja vainota ihmisoikeuksien puolustajia ja erimielisiä.[5]

Ihmisoikeusongelmista on raportoinut myös YK.[6]

Kiinassa on ihmisoikeusongelmia muun muassa kuolemanrangaistuksissa, lehdistönvapaudessa, Falun Gongin harjoittajien kohtelussa ja vähemmistöjen oikeuksissa, kuten Tiibetin politiikassa ja islaminuskoisten uiguurien oikeuksissa. Satojatuhansia uiguureja on kadonnut parissa vuodessa Kiinan uudelleenkoulutusleireille, joilla heitä kidutetaan ja pidetään nälässä.

Kiinalainen ei saa vaihtaa kotipaikkaansa (Hukou) eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta. Miljoonia toiselle paikkakunnalle muuttajia rangaistaan sillä, että heidän lapsensa eivät pääse edes yläkouluun eikä heille kuulu edes sairausvakuutusta.[7]

Human Rights Watch mukaan ulkomaiden hallitukset tekivät hyvin vähän vuonna 2017 Kiinan heikkenevien ihmisoikeuksien suhteen. Vuonna 2017 ennestäänkin tiukkaa valvontaa tiukennettiin, kuten koulutus ja joukkotiedotus. Monilla Kiinan toimilla on kansainvälisiä seurauksia. Esimerkiksi Dolkun Isa Maailman uiguurikongressin pääsihteeriä estettiin Kiinan aloitteesta osallistumasta etnisten kansojen konferenssiin.[8][9]

Kuolemantuomiot muokkaa

Amnesty Internationalin mukaan Kiinassa annettiin vuonna 2008 vähintään 7 000 kuolemantuomiota ja 1 700 toimeenpantiin. Tilastot tuomioista eivät ole julkisia. Joulukuussa 2008 Kiina vastusti YK:n suositusta kuolemantuomion kieltämiseksi maailmanlaajuisesti.[10]

Kiina toimeenpani kuolemantuomion Britannian kansalaiselle Akmal Shaikhin 29.12.2009. Kiina ei huomioinut pääministeri Gordon Brownin vetoomuksia. 53-vuotias Shaikh pidätettiin Urumqissa syyskuussa 2007. Viranomaiset löysivät hänen hallustaan huumeita. Shaikh kiisti tienneensä niistä. Kiinan peruste kuolemantuomion käytölle oli pelote.[11] Gordon Brown oli tyrmistynyt Kiinan pääministerille esittämiensä useiden armonanomusten huomiotta jättämisestä. Kiinan lain mukaan 50 gramman heroiinin hallussapidosta voi saada kuolemantuomion kansallisuudesta tai huumeen matkatavaroihin joutumistavasta riippumatta.[12]

Kidutus muokkaa

YK:n ihmisoikeuksien julistus 5 artikla: "Ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista julmasti, epäinhimillisesti tai alentavasti." Vuosina 2009 ja 2010 kiinalaiset viranomaiset peittelivät todennäköisiä kidutuksista aiheutuneita vankikuolemia ”hätävalheilla”.[13]

Ihmisoikeusaktivistit muokkaa

Hu Jia on Kiinan tunnetuin ihmisoikeusaktivisti. Hänet tuomittiin huhtikuussa 2008 kolmen ja puolen vuoden vankeuteen. Sitä ennen hän oli pitkään vaimon ja tyttärensä kanssa kotiarestissa. Hu Jia on kritisoinut kesäolympialaisia. Fredrik Reinfeldt tapasi Kiinan presidentin Hu Jintao huhtikuussa 2008 ja vaati ihmisoikeusaktivisti Hu Jian vapauttamista. Reinfeldtin mukaan hänen kohtalonsa on järkyttävä. Lisäksi Reinfeldt jätti listan, jossa oli tusina muita nimiä.[14]

Kesäkuussa 2011 Amnesty International julkaisi raportin, jonka mukaan Kiinan hallitus on arabikevään tapahtumien jälkeen puuttunut entistä voimakkaammin ihmisoikeuksia puolustavien lakimiesten toimintaan. Raportin mukaan lakimiesten toimilupia perutaan, heitä häiritään, heitä "katoaa" tahtonsa vastaisesti ja heitä jopa kidutetaan entistä enemmän. Amnestyn mukaan Kiinan 204 000 lakimiehestä vain muutama sata uskaltaa osallistua ihmisoikeuksia käsitteleviin oikeudenkäynteihin.[15]

Tiibet muokkaa

Tiibet on Kiinan itsehallintoalue. 14. dalai-lama pakeni Intiaan vuonna 1959. Tiibet on protestoinut itsenäisyyden ja todellisen autonomian puolesta koko miehityksen ajan. Tiibetiläisiä on neljä miljoonaa, joista alle kolme miljoonaa asuu Tiibetissä.[16] Kiina nujersi Amnesty Internationalin mukaan väkivaltaisesti Tiibetin mielenosoitukset maaliskuussa 2008 ja vakuutetusta lehdistövapaudesta huolimatta rajoitti viestimien raportointia asiasta. HRW:n mukaan tapahtuma on yksi merkittävimpiä kansalaiskiistoja vuoden 1989 Taivaallisen rauhan aukion mielenosoituksen jälkeen. 10.3.2008 sadat munkit aloittivat rauhanomaiset protestit vajaa 10 km Lhasasta länteen. He vaativat uskonnollisten rajoitusten purkua ja vangittujen munkkien vapauttamista. Kulkueet käynnistyivät Tiibetin vuoden 1959 Kiinan vallan vastarinnan vuosipäivänä.[17]

Tiibetiläiset kutsuvat kiinalaisten 1950-luvun hyökkäystä invaasioksi (maahantunkeutumiseksi). Kiinan hallitus kutsuu Kiinan vapautusarmeijan Tiibetiin saapumista "rauhanomaiseksi vapauttamiseksi". Lehdistön toimintaa on rajoitettu siitä alkaen. Lehtimiehiltä on muun muassa vaadittu lupa Tiibetiin matkustamiseen. Olympialaisten saamiseksi vakuutetut väliaikaiset lehdistöoikeudet eivät sisällä alueellisia rajoituksia. Kiinan ulkoministeriö vaati kuitenkin helmikuusta 2007 alkaen luvan Tiibetiin. Viranomaiset estivät useita lehtimiehiä saapumasta Tiibetiin. Maaliskuusta kesäkuuhun 2008 matkat Tiibetiin kiellettiin kokonaan.[17]

Falun Gong muokkaa

Pääartikkeli: Falun Gong

Falun Gong on kiinalainen mielen ja kehon harjoitusmenetelmä. Sitä harjoitti Kiinassa 1990-luvulla yli 70 miljoonaa ihmistä. Vaikka kommunistipuolue oli vuosikymmenen puoliväliin asti voimakkaasti tukenut menetelmän leviämistä, se kiellettiin presidentti Jiang Zeminin päätöksellä vuonna 1999, kun sen harjoittajien määrä ylitti kommunistisen puolueen kokonaisjäsenmäärän. Siitä lähtien kiinalaiset Falun Gongin harjoittajat ovat kärsineet viranomaisten käsissä monista ihmisoikeusloukkauksista, joihin lukeutuvat vakavat pahoinpitelyt, psykologinen kidutus, ruumiilliset rangaistukset, pakottaminen raskaita taakkoja sisältävään pakkotyöhön, sitominen erilaisiin fyysistä rasitusta aiheuttaviin asentoihin, eristys likaisiin ja epähygieenisiin olosuhteisiin, polttaminen ja palelluttaminen, kehon herkille alueille annetut sähköshokit, ruumiillista vahinkoa aiheuttava pakkosyöttö, bambutikkujen tunkeminen kynsien alle, nälkiinnyttäminen, valvottaminen, WC:n käyttökielto, raiskaukset ja joukkoraiskaukset, tukehduttaminen, uhkailu, omaisuuden ja rahojen takavarikointi, irtisanominen työpaikasta sekä opiskelijastatuksen menettäminen. Jopa puolet Kiinan pakkotyöleireille vangituista ihmisistä on Falun Gongin harjoittajia.[18][19] Tutkimusraporttien mukaan vangituilta Falun Gongin harjoittajilta on laajamittaisesti ryöstetty sisäelimiä siirtoelinmarkkinoiden tarpeisiin.[20] (Ks. Elinryöstöt Falun Gongin harjoittajilta Kiinassa)

Uiguurit muokkaa

Katso myös: Uiguurien kansanmurha

Satojatuhansia tai yli miljoona uiguuria on kadonnut keskitysleirimäisiksi kuvatuille uudelleenkoulutusleireille parin vuoden sisällä (2018), esimerkiksi kun kadulla pysäytettäessä ei osaa Kiinan kansallislaulua. Leireillä on kidutusta, nälässä pitämistä ja uskonnollista käännytystä. Uiguurit pakotetaan arvostelemaan kulttuuriaan, juomaan alkoholia ja syömään porsaanlihaa. Toiminta muistuttaa etnistä vainoa.[21] Kiinan tiedotus kutsuu raiskauksista ja kidutuksista kertoneita uiguurinaisia valehtelijoiksi.[22][23]

Kiinan julmien toimien syynä on pienen uiguuriryhmän harjoittama separatismi ja terrorismi, jota Kiina pyrkii kitkemään kovilla toimilla.[24][25]

Uiguurien muslimimaakunta Xinjiang on puolen Intian kokoinen. Sen muslimiterroristit ovat tappaneet satoja ihmisiä viime vuosina. Kiinalla on käynnissä kulttuurinen puhdistus maakunnassa. Keskitysleireille on vangittu muslimikiinalaisten lisäksi ulkomaalaisia. Uudelleenkoulutusohjelmalla pyritään muuttamaan vankien poliittinen ajattelu ja identiteetti sekä poistamaan heistä islam. Kieltäytyjiä pahoinpidellään ja pidetään nälässä ja yksinäisyydessä. Professori Rian Thumin mukaan tämä aiheuttaa sukupolvia kestävän trauman, josta monet eivät koskaan toivu. Tarkoitus on poistaa ääriajattelu ja separatismi lopullisesti.[26]

Maanpaossa oleva uiguuriaktivisti Rebiya Kadeer on syyttänyt Kiinan toimia "kulttuuriseksi kansanmurhaksi". Uiguurit valittavat oman kulttuurinsa, kielensä ja uskontonsa rapistuvan kiinalaisvallan alla. Harvat uiguurit puhuvat kiinaa ja he elävät omilla alueillaan. Vähemmistöjen mukaan kehitysten hyödyt menee lähinnä han-kiinalaisille. 30 vuotta sitten alueella oli 200 000 kiinalaista, nyt heitä on 8 miljoonaa.[27] Nykyään maakunnan 20 miljoonasta asukkaasta 8 miljoonaa on uiguureja. Muita ryhmiä ovat kazakit, huit ja kirgiisit. Alueella on runsaat öljy- ja kaasuvarat.[28]

Hallituksen mukaan he ovat nostaneet elintasoa ja nykyaikaistaneet aluetta.

Sananvapaus ja lehdistönvapaus muokkaa

Helsingin Sanomien entisen Kiinan kirjeenvaihtajan Pekka Mykkäsen mukaan Kiina oli vuosina 1999-2002 eniten toimittajia vanginnut maa. Tuomiota kärsi ainakin 39 toimittajaa. Esimerkiksi Zhang Shanguang tuomittiin 10 vuodeksi vankilaan ”valtionsalaisuuksien vuotamisesta”. Hän kertoi radiokanavalla 70-80 ihmisen mielenosoituksesta.[29]

Ks. myös Sananvapaus maittain.

Internetsensuuri muokkaa

Länsimaiset yritykset, pääosin amerikkalaiset, avustavat Kiinaa sen internetin sensuurissa. Yrityksiin sisältyy Cisco Systems, Sun, Microsoft, ja Yahoo. Esimerkiksi Cisco Systems on todennäköisesti toimittanut Internetin estoon ja suodatukseen tarvittavaa tekniikkaa. Yritysten toimintaa Kiinassa on arvostellut Toimittajat ilman rajoja. Joulukuussa 2005 EU-komission varapuheenjohtaja ja kommunikaatiostrategi Margot Wallström valitti painokkaasti kolumnissaan asiaa. YK-kokous Kansainvälisyys tietoyhteiskunnassa Tunisiassa vuonna 2004 koki selkeästi Kiinan uhkaksi Internetin sananvapaudelle. Sananvapautta on vahvasti rajoitettu Kiinassa. Eleanor Rooseveltin perustaman Freedom House –järjestön mukaan Kiina oli sijalla 177/194 sananvapaudessa vuonna 2006.[30]

Kanadalainen raportti paljasti 2. lokakuuta 2008, että eBayn omistama Skype salli Kiinan viranomaisten vakoilla Skype-palvelimia ja sensuroida niiden liikennettä. Viestejä vakoiltiin ja tallennettiin. eBay pyysi anteeksi ja väitti, että vain kiinalaisvalmisteisia ohjelmia käyttäneiden puheluja valvottiin.[31]

Siirtotyöläiset muokkaa

Kiinan maaseudulla elää 58 miljoonaa lasta, joiden vanhemmat ovat lähteneet siirtotyöläisiksi kaupunkeihin. Osa ilman vanhempia jääneistä lapsista työskentelee ostaakseen ruokaa ja koulutarvikkeita.[32]

Asumisvapaus muokkaa

Vuodesta 1995 kiinalaiset ovat saaneet vapauden asua ja työskennellä haluamassaan paikassa.[33]

Hukou-järjestelmä muokkaa

Vuonna 2005 YK esitti (Committee on Economic, Social and Cultural rights) vahvan huolensa hukou-järjestelmästä, joka de facto (tosiasiallisesti) syrjii maan sisäisiä siirtotyöläisiä työllisyydessä, sosiaaliturvassa, terveyspalveluissa, asunnoissa ja koulutuksessa. Järjestelmä on yhä käytössä, vaikka virallisesti on tiedotettu uudistuksista. YK kehotti Kiinaa luopumaan hukou-järjestelmästä, kuten se on viitannut tekevänsä.[34]

Hukou-järjestelmä luotiin vuonna 1958. Se valvoo maaseutuväestön asuinpaikkaa. Työntekijän sijoittumiseen kaupunkiin tarvitaan asiakirjat työnantajalta. Vuoteen 2003 asti maalaisten piti rekisteröityä poliisille yli kolmen päivän kaupunkivierailujen aikana.[34]

Koska kaupungeissa tarvittiin työvoimaa, kunnat myönsivät 1980-luvulla tiukan valvonnan sijaan väliaikaisia rekisteröintejä siirtotyöläisille. Vuonna 2003 Kiinan keskushallinto virallisti nämä paikallisaloitteet sallien maalaisten etsiä töitä kaupungeista. Tämän jälkeen maalaisten ei tarvinnut rekisteröityä kaupunkien poliiseille ja heillä oli oikeus laillisiin työsopimuksiin, työvakuutukseen ja palkkaturva riistoa vastaan. Väliaikainen rekisteröinti ei kuitenkaan anna samoja etuja kuin pysyvä rekisteröinti. Monet siirtotyöläiset eivät ole hakeneet edes väliaikaista rekisteröintiä, koska he ovat siitä tietämättömiä tai pelkäävät kaupungista karkotusta.lähde? Vain 40 %:lla kaupunkien 150 miljoonasta siirtotyöläisestä on pysyvä tai väliaikainen rekisteröinti. Suurimmalla osalla ei ole työsopimusta.[34]

Kaupunkilaisilla on oikeus sosiaaliturvaetuihin toisin kuin maalaisilla. Näihin sisältyy eläkkeet, ruokatuki, työoikeus, koulutus ja sairaanhoito. Jos siirtotyöläinen ei vaihda statustaan, hän ei ole oikeutettu näihin etuihin.[34]

Väestöpolitiikka muokkaa

Yhden lapsen politiikkaa alettiin harjoittaa vuonna 1979. Nykyään lapsiluku on 1,8 / pariskunta. Ennen yhden lapsen politiikkaa lapsiluku oli 6. Ilman politiikkaa Kiinan väestömäärä vuonna 2007 olisi 1,7 miljardia.lähde? Silti väestömäärä kasvaa yhä 8-10 miljoonaa vuodessa. Kiinassa poika on vanhuuden investointi, eläke. Naiset menevät naimisiin toiseen perheeseen. Miehet usein painostavat tyttöjen aborttiin.lähde? Joskus aborttiin pakotetaan kahdeksannen odotuskuukauden aikana. Nykyään mies/nais-suhde on 120/100, mutta esimerkiksi Hebein maakunnassa suhde on 134/100. Viranomaiset sulkivat vuonna 2006 yli 200 klinikkaa, jotka tekivät sikiödiagnostiikkaa.[35]

Etnisillä vähemmistöillä ei ole lapsirajoituksia. Maaseudulla kaksi lasta on sallittu.[35] Maaseudulla on niin sanottuja mustia lapsia, joita ei ole merkitty rekisteriin.[36] Rikkaat saavat erivapauksia rahalla tai suhteilla. Tasa-arvon lisäämiseksi joillain paikkakunnilla tyttöperheitä tuetaan taloudellisesti tai tytöt saavat pidemmän koulutuksen.[35]

Keskimääräinen väestötiheys on 124 henkeä/km2. Asutus on keskittynyt. Kiinan väestöstä 90 % asuu 1/10-osan alueella maan pinta-alasta.[36] Kiinassa asuu viidennes maailman asukkaista, joka jakaa 7 % viljelykelpoisesta maasta.[37]

Sosiaaliturva muokkaa

Kiinassa 91 % yli 15-vuotiaista on lukutaitoisia. Dagens Nyheterin mukaan vuonna 2006 pääministeri Wen Jiabao lupasi maaseudun lapsille ilmaiset koulukirjat ja koulumaksut vuonna 2006.[38] Kiinassa koulutus on kallista. Kiina käyttää alle 3 % BKT:stä koulutukseen, mikä on alle puolet kehittyneiden maiden määrästä. Tammen Kiina-kirjan (2007) mukaan maaseudulta vanhemmat muuttavat kaupunkeihin maksaakseen lasten koulutuksen. Saman kirjan mukaan vanhemmat maksavat yhä koulukirjat, mutta joutuvat maksamaan 400 yuanin (40 euron) koulumaksut vuodessa. Kaupungeissa ei ole riittävästi kouluja maaseudulta kaupunkeihin muuttavien vanhempien lapsille.[39]

Äitiysloma on 90 päivää ja kaksosilla 120 päivää.[33]

Vuonna 2007 eläkkeelle jäävistä kaupunkilaisista 15 % saa eläkettä.[39]

Kiinan työttömyydeksi arvioidaan 20 % väestöstä. Työttömyyskorvauksia ei ole.[40] Tammen Kiina-kirjan (2007) mukaan 800 miljoonan maaseutuväestön miehistä 80 % on työttömiä ja ennusteiden mukaan Kiinassa muuttaa maalta kaupunkiin 200 miljoonaa ihmistä 20 vuoden sisällä.[39]

Ihmiskauppa, paritus ja prostituutio muokkaa

Ruotsin ulkopoliittisen instituutin tutkijan Johan Lagerkvistin mukaan Kiinassa naisten ihmisoikeudet ovat miehiä alempana ja naisten ja miesten välillä on epätasa-arvo. Ihmiskauppaa vastaan on taisteltu vuodesta 2004. Poliisin mukaan vähintään 9 000 naista ja 1 000 lasta kidnapataan ja myydään laittomasti vuosittain. Kiinan mafia salakuljettaa kiinalaisia myös työntekijöiksi Eurooppaan. Virallisesti Kiinassa on 3 miljoonaa prostituoitua. Ekonomi Yang Fan arvioi määräksi 20 miljoonaa ja prostituution maksuiksi 6 % BKT:stä. Viranomaisten mielestä prostituution suurin ongelma on seksitaudit. Bordellit ovat laittomia, mutta korruptoitunut poliisi voi saada osan tuotosta. Parittajat ja hotellit toimivat usein yhteistyössä.[41]

Suomen politiikka muokkaa

Vantaa solmi yhteistyösopimuksen kiinalaisen Harbinin kanssa heinäkuussa 2008. Harbinin ihmisoikeusrikokset selvisivät vuonna 2007. Harbin kaupungin viranomaiset kiduttivat Falun Gongin harjoittajia. Vantaan kaupunginjohtaja Juhani Paajasen mukaan ihmisoikeudet paranevat kun luodaan yrityssuhteita Kiinaan. Vantaa ei selvittänyt ihmisoikeusasioita, eikä katso voivansa puuttua niihin. Käytäntö on osa Vantaan kaupungin elinkeinopolitiikkaa.[42]

Amnesty Internationalin suositukset Suomen hallitukselle ovat: Suomen tulisi edistää, että: Kiina sallii rauhanomaiset mielenosoitukset ja perustuslakinsa mukaisesti takaa, että ilmaisun-, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus toteutuvat. Rauhanomaisesti mieltään osoittaneet ja mielivaltaisesti pidätetyt vapautetaan. Kiina kutsuu maahan YK:n ihmisoikeustarkkailijoita puolueettoman selvityksen laatimiseksi Tiibetin tapahtumista. Ulkoministeriö varmistaa, että kansalais- ja poliittiset oikeudet ovat keskeisiä EU:n ja Kiinan ihmisoikeusdialogissa. Suomen suurlähettiläs seuraa ihmisoikeusaktivisti Hu Jian oikeudenkäyntiä ja tukee hänen vaimoaan Zeng Jinyania.[43]

Ulkomaiset yrityssuhteet muokkaa

Ruotsin ulkopoliittisen instituutin tutkijan tohtori Johan Lagerkvistin mukaan on arvokasta, että Kiinassa arvioidaan kriittisesti poliittinen tilanne eikä peräännytä ilmaisemasta näkemyksiä. Dialogia tulee käydä kaikilla tasoilla, muutoin Kiinasta ei tule vastuullista toimijaa. Ulkomaisilla yrityksillä on suuri mahdollisuus vaikuttaa ihmisoikeuksiin ja demokratisoitumiseen. Jos mielipiteitä ei esitetä, edistystä ei paljonkaan saavuteta. Kiinan johtajat ovat riippuvaisia ulkomaisista yrityksistä talouskasvun jatkumiseksi. Kiinan ympäristöongelma on ihmiskunnan kohtalonkysymys.[44]

Lagerkvist antaa Ruotsin yritysjohdolle viisi avainohjetta kaupankäyntiin epädemokraattisen ja autoritaarisen maan kanssa, kuten Kiina: 1) Kiina ei ole eettisesti vapaa-alue, vaan sama etiikka on voimassa koti- ja ulkokentällä. 2) Kaikkia vieraita tapoja ja käsityksiä ei tarvitse kunnioittaa, vaikka olisikin vieras. Muun muassa paikallista vankeinhoitoa, naisten sortotapoja tai autoritaarista politiikkaa voi ja joskus tuleekin kritisoida paikalla. 3) On voitava olla uskollinen perusarvoilleen, jottei menetä uskottavuuttaan. 4) Älä omaksu ajatuksia Kiinan byrokratiakapitalismin loistavuudesta. Se on todennäköisesti ohimenevä ilmiö. Kukaan ei tiedä, koska Kiina demokratisoituu. Tämän päivän toisinajattelijat ja maanpakolaiset voivat olla huomisen vallanpitäjiä. 5) Älä ole huoleton maineestasi ja nimestäsi Kiinassa: Globaalissa maailmassa leviävät uutiset yritysten ja maan sosiaalisesta vastuusta nopeasti.[45]

Kiinatutkija Mary Gallagherin mukaan nykyinen talouskasvu ja varsinkin ulkomaiset investoinnit viivästyttävät Kiinan demokratiaa.[46]

Elinryöstöt muokkaa

Kiinaa on syytetty niin tiibetiläisten, uiguurien kristittyjen kuin falun gong -harjoittajien elinten ryöstöstä.[47] Elinryöstöjä käsittelevä itsenäinen tuomioistuin esitteli vuonna 2019 raporttinsa, jonka mukaan Kiina ryöstää todistetusti elimiä etupäässä mielipidevangeilta. Tuomioistuimen syyttäjänä toimi sir Geoffrey Nice.[48] Elinryöstöjen on arvioitu olevan miljardin dollarin arvoista liiketoimintaa Kiinalle.[49].

Elinryöstöjen puolesta puhuu mm. se, että Kiinassa elinsiirron saa poikkeuksellisen nopeasti (jopa muutamassa tunnissa). Kiinalaiset ovat myös kulttuurillisista syistä haluttomia lahjoittamaan elimiään ja maahan perustettiin elinluovutusrekisteri vasta vuonna 2013.[50]. Silminnäkijöiden mukaan vangeille tehdään poikkeuksellisen paljon lääketieteellisiä testejä, joilla ilmeisesti pyritään varmistamaan sisäelinten terveys. Lisäksi Kiinasta paenneet lääkärit ovat kertoneet, kuinka heitä on pakotettu poistamaan elimiä vielä lääketieteellisesti elossa olevilta potilailta.[49].

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Irmeli Repo ja Harri Markkula: Olympian Kiina. Olympia kaukomatkatoimisto, Edita, 2007.
  • Pekka Mykkänen: Kiina rynnistää huipulle. Nemo, 2004.
  • Johan Lagerkvist: Kina i globaliserings mitt. Stockholm: Bokförlaget DN, 2007.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ China profile Freedom of the Press 2017.
  2. ↑ Press Freedom Rankings Freedom House.
  3. ↑ Table of Country Scores Freedom in the World 2018. 2018. Freedom House.
  4. ↑ China and Tibet 2018. Human Rights Watch.
  5. ↑ CHINA 2017/2018 2018. Amnesty International.
  6. ↑ UN Human Development Report 2003 on China by the United Nations Development Programme
  7. ↑ Kiinalaiset kahlittu kotipaikkaansa Taloussanomat. 3.10.2010.
  8. ↑ Human Right Watch China 2017
  9. ↑ India cancels Chinese dissident leader's visa BBC 25 April 2016
  10. ↑ Amnesty International Report 2009 The State of the World's Human Rights, Amnesty International, s. 108
  11. ↑ Britannia järkyttyi kansalaisensa teloituksesta Kiinassayle 29.12.2009
  12. ↑ Britin teloitus kuumensi Britannian ja Kiinan suhteita, HS 30.12.2009 B3
  13. ↑ Vankien oudot kuolemat puhuttavat Kiinassa, Petteri Tuohinen HS 2.7.2010 A17
  14. ↑ Reinfeldt bad Kina släppa 13 fångar Svenska Dagbladet 12.4.2008
  15. ↑ Kiina tiukentaa otettaan lakimiehistä amnesty.fi. Viitattu 30.6.2011.
  16. ↑ Repo ja Markkula 2007, s. 19
  17. ↑ a b China’s Forbidden Zones, Shutting the Media out of Tibet and Other "Sensitive" Stories, Human Rights Watch July 2008. Lehdistövapaus s. 166, Tiibet s. 31-32, 36.
  18. ↑ Tong, James: "Revenge of the Forbidden City". Oxford University Press: 2009.
  19. ↑ Falun Dafa Information Center. ”Persecution FAQ”. Viitattu 10. elokuuta 2011.
  20. ↑ Kilgour, David; David Matas. ”BLOODY HARVEST: Revised Report into Allegations of Organ Harvesting of Falun Gong Practitioners in China”. “Based on our further research, we are reinforced in our original conclusion that the allegations are true. We believe that there has been and continues today to be large scale organ seizures from unwilling Falun Gong practitioners.” 
  21. ↑ Hyvinkäällä asuvien Harrin ja Tiinan vanhemmat katosivat ”isän­maalliselle koulutus­leirille”, joka on suunnattu Kiinan muslimi­vähemmistölle Helsingin Sanomat. 1.7.2018.
  22. ↑ Kiina | BBC:n haastattelemat uiguurinaiset kertovat järjestelmällisistä raiskauksista ja kidutuksesta keskitysleireillä Kiinassa Helsingin Sanomat. 3.2.2021. Viitattu 1.3.2021.
  23. ↑ Kiina | Kiina ryhtyi mustamaalaamaan seksuaalisesta väkivallasta kertoneita uiguurinaisia Helsingin Sanomat. 1.3.2021. Viitattu 1.3.2021.
  24. ↑ Essee: Suurvalta-Kiina vastaa terroriuhkiin teräshansikkain The Ulkopolitist. 16.4.2018. Viitattu 20.1.2021.
  25. ↑ Suomen uiguurit järjestäytyivät – »Emme lepää ennen kuin suomalaiset poliitikot heräävät» Ulkopolitiikka. 3.12.2020. Viitattu 20.1.2021.
  26. ↑ China’s mass indoctrination camps evoke Cultural Revolution AP News. 18.5.2018.
  27. ↑ Peking linnoittautuu terroria vastaan. Helsingin Sanomat 5.8.2008, s. B2
  28. ↑ Säkerheten skärps i OS. Hufvudstadsbladet 5.8.2008, s. 10
  29. ↑ Mykkänen 2004, s. 304 ja 306
  30. ↑ Lagerkvist 2007, s. 107-109, 122-123
  31. ↑ Skype vakoilee kiinalaisia. Helsingin Sanomat 3.10.2008
  32. ↑ Lapsityöntekijöitä kuoli ilotulitetehtaalla Guangxissa HS 31.12.2009 A9 Petteri Tuohinen
  33. ↑ a b Vi har inte skaffat bil. HBL 13.6.2008, s. 12
  34. ↑ a b c d "One Year of My Blood", Exploitation of Migrant Construction Workers in Beijing HRW Human Rights Watch March 2008. s. 8-15.
  35. ↑ a b c Lagerkvist 2007, s. 90-97
  36. ↑ a b Repo ja Markkula 2007, s. 17
  37. ↑ Mykkänen 2004, s. 31.
  38. ↑ Snabbguide. Mänskliga rättigheter i Kina Utbildning Dagens Nyheter
  39. ↑ a b c Bailey Alison: Kiina, Kansa/Maa/Kulttuuri/Historia 2007. Tammi (Dorling Kindersley Ltd 2007). Työttömyys s. 137, eläke s. 170, koulutus s. 179.
  40. ↑ Repo ja Markkula 2007, s. 21.
  41. ↑ Johan Lagerkvist, Kina i globaliserings mitt, Bokförlaget DN, Stockholm 2007 s. 86-88.
  42. ↑ Vantaa aloitti yhteistyön ihmisoikeuksia polkevan kiinalaiskaupungin kanssa. Helsingin Sanomat 12.7.2008, s. A11.
  43. ↑ Amnestyn Suomen-osaston toiminnanjohtajan Frank Johanssonin ilmoitus.
  44. ↑ Lagerkvist 2007, s. 44-45, 141.
  45. ↑ Lagerkvist 2007, s. 44-45.
  46. ↑ Lagerkvist 2007, s. 45, 141
  47. ↑ China: UN human rights experts alarmed by ‘organ harvesting’ allegations www.ohchr.org. 2021. Viitattu 23.8.2021.
  48. ↑ Will Martin: China is harvesting thousands of human organs from its Uighur Muslim minority, UN human-rights body hears Business Insider. Viitattu 23.8.2021. (englanniksi)
  49. ↑ a b China forcefully harvests organs from detainees, tribunal concludes NBC News. Viitattu 23.8.2021. (englanniksi)
  50. ↑ Kiinassa saa laittoman siirtoelimen jopa muutamassa tunnissa – Pääosa siirtoelimistä leikataan mielipidevangeilta Aamulehti. 13.11.2018. Viitattu 23.8.2021.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ihmisoikeudet Kiinassa.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ihmisoikeudet_Kiinassa&oldid=22109693”