Avaa päävalikko

Sananvapaus maittain käsittelee lyhyesti eri maissa käytettyjä tapoja rajoittaa ja tulkita yleisesti Yhdistyneissä kansakunnissa määriteltyä sananvapautta.

Sisällysluettelo

Sananvapauden tulkintaa länsimaissaMuokkaa

Sananvapautta pidetään yhtenä demokraattisen yhteiskunnan perusoikeuksista. Sananvapautta julistetaan muun muassa Yhdysvaltain perustuslaissa, YK:n ihmisoikeusjulistuksessa ja Euroopan ihmisoikeusasiakirjassa. Tästä huolimatta useimmilla valtioilla on laeissaan sananvapautta rajoittavia pykäliä, useimmiten kansallista turvallisuutta koskevissa asioissa[1]. Vastaavalla tavalla myös Euroopan ihmisoikeusasiakirjan artiklan 10 toinen kohta toteaa, että sananvapautta on voitava rajoittaa kansakunnan tai yleisen turvallisuuden nimissä. Tätä kohtaa hyödynnetäänkin eri maissa varsin lavealla tavalla tulkiten ja sananvapautta rajoittaen[2].

Sananvapaudella tarkoitetaan yleisesti oikeutta ilmaista mielipiteitään julkisesti. Juridiselta kannalta sananvapauden käsitettä tulkitaan hyvin eri tavalla eri maissa[3].

Sananvapauden tulkintoja EuroopassaMuokkaa

Saksassa sananvapaus on määritelty peruslaissa (GG-Grundgesetz) artiklassa 5, jossa myönnetään vapaus ilmaista, tutkia ja opettaa. Määritelmä on tosin kaksitasoinen, ylimmällä tasolla sananvapaus myönnetään yleisesti ja toisella tasolla todetaan, että sananvapauden rajoitteita löytyy muista lakipykälistä, kunnianloukkauksien välttämiseksi ja alaikäisten suojelemiseksi[4]. Saksassa sananvapautta noudatetaan yleisesti ottaen seuraten Euroopan ihmisoikeusasiakirjan ensimmäisen kohdan mukaisesti. Toisen kohdan mukaisia rajoitteita hyödynnetään koskemaan kolmannen valtakuntaan liittyviä asioita ja siihen liittyvää uusnatsismia. Näiden rajoitusten olemassaololle on Saksassa laaja yhteisymmärrys[5].

Britanniassa vallitseva sananvapaus noudattaa pitkälti Euroopan ihmisoikeusasiakirjan artikla 10, ensimmäisen kohdan mukainen sananvapaus. Tosin poliitikoille on myönnetty oikeus haastaa toimittaja häpäisemisestä, joka itsessään toimii jo rajoitteena. Belgiassa puolestaan toimittajien pitää kertoa tietolähteensä.[6]

Sotilaiden suhteen sananvapautta rajoitetaan lukuisilla lisäehdoilla. Esimerkiksi Espanjan laki, pykälässä 178 todetaan että sotilashenkilöstöllä on oikeus ilmausta itseään vapaasti, kunhan ensin on myönnetty tähän lupa. Eli sananvapaus on myönnetty, kunhan ensin anotaan lupaa ilmaista itseään asioissa joilla voidaan katsoa olevan kansalliseen turvallisuuteen liittyvää merkitystä[7].

Euroopassa monet sananvapauskiistat ovat päätyneet Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen ja vuonna 2005 vireillä oli 80 000 juttua. Jos Euroopan neuvoston jäsenmaiden kansalaiset katsovat valtionsa loukanneen ihmisoikeussopimusta, he voivat hakea oikeutta Strasbourgista, joka on sananvapausasioissa linjaltaan melko vapaamielinen ja kotimaassaan rikostuomion saanut on usein saanut hyvitystä.[8]

Nettikeskustelujen sananvapaus SuomessaMuokkaa

Suomessa Julkisen sanan neuvosto ja oikeusministeriö ovat pohtineet keskustelupalstojen ja verkkoviestien pelisääntöjä,[9] [10] mutta aihe on osoittautunut monisyiseksi eikä selkeää linjaa tai ohjeistusta ole muodostunut.[11]

Sananvapautta rajoittavat jotkin Suomen rikoslain kohdat. Pääsääntöisesti toiminnallaan ei saa aiheuttaa haittaa toiselle ihmiselle, yritykselle tai muulle oikeushenkilölle. Lainvastaisista toimista uhrin tulee tehdä Poliisille rikosilmoitus.

Kunnianloukkaus tulee kyseeseen silloin kun lähettää toiselle tai toisesta pilkkaavia ja ivaavia viestejä, levittää valheellisen tiedon toisesta tai ottaa käyttöön rasistiset huomautukset ja ulkonäköä roisisti arvostelevat kommentit. Internetissä levitettävä kunnianloukkaus on yleensä törkeä kunnianloukkaus, sillä loukkaus on toimitettu lukuisten ihmisten nähtäville. Yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä on kyse silloin kun levittää toisen yksityiselämästä arkaluotoisen tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että se aiheuttaa vahinkoa ja kärsimystä toiselle. Erona kunnianloukkaukseen on se, että yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisessä levitettävä tieto on totta. Laiton uhkaus tulee kyseeseen silloin kun uhatulla on perusteltua syytä olettaa, että hänen henkilökohtainen turvallisuus tai omaisuus ovat vakavassa vaarassa. Kaikissa edellämainituissa rangaistusasteikko on välillä sakkoa tai vankeutta jopa kaksi vuotta. Joissakin tapauksissa lisäksi voidaan vaatia korvauksia uhrille.[12]

Sananvapauden tulkintoja YhdysvalloissaMuokkaa

Yhdysvaltain perustuslain 1 ja 14 pykälä määrittelee sananvapauden oikeudeksi esittää informaatiota, ideoita ja mielipiteitä vapaasti ilman virkavallan sisällöllisiä rajoitteita

Sananvapauden tulkintoja VenäjälläMuokkaa

Venäjällä sananvapauden tila on kaksijakoinen. Toisaalta perustuslain mukaan sananvapaus Euroopan ihmisoikeusasiakirjaa mukailevalla tavalla on olemassa, toisaalta esimerkiksi Presidentti Putinin syyskuussa 2003 Columbian yliopistossa esittämä vastaus opiskelijan esittämään sananvapautta koskevaan kysymykseen oli "Meillä ei ole koskaan ollutkaan sananvapautta Venäjällä. 1990–luvun alussa syntyi käsitys jostakin laajemmasta sananvapaudesta, joka tulkittiin varsinkin lehdistössä vapautena kaikkea kohtaan, anarkiaksi ja pyrkimyksenä aiheuttaa sekaannusta hintaan mihin hyvänsä."[13]

Lehdistön sananvapautta Venäjällä ei nähdäkään demokratian kehityksen kannalta minään absoluuttisen hyvänä asiana. Lehdistöä pidetäänkin enemmän yhtenä kaupallisena pelurina jolla ei ole yhteiskunnassa ydinpelaajan roolia.[14]

Sananvapauden tulkintoja KiinassaMuokkaa

Kiinan perustuslaki rajoittavat sananvapautta yleisen järjestyksen ja turvallisuuden varjolla, sananvapaus rinnastetaan poliittiseksi välineeksi kritisoida viranomaisia.[15] Kiinan perustuslaissa artiklat 35 ja 51 eivät määrittele sananvapauden rajoitteita niin kuin useammassa muussa maassa, vaan artikloissa määritellään mikä on yksilötasolla sallittua.[16]

Esimerkiksi toimittaja Shi Tao tuomittiin kymmeneksi vuodeksi vankilaan käytyään sähköpostilla keskustelua ulkomaille Tiananmenin tapahtumien 15. vuosipäivään liittyen. Sähköpostiliikenteestä Kiinan viranomaisille raportoi Yahoo Hong Kong.[17] Sananvapautta onkin rajoitettu niin pitkälle, että esimerkiksi Hu Pingin mukaan (Kiinalaisen Demokraattisen Allianssin (CAD) Presidentti 1988-1991) mielestä sananvapautta Kiinassa ei ole.[18]

Kiinan kansantasavallassa on aina sensuroitu ulkomaisia lehtiä ja mediaa. Nykyisin se ulottuu myös tietoverkkoon. sensuurin päävastuu on kommunistipuolueen julkisuusosastolla. Arvellaan, että internetin valvonta työllistää yli 100 000 kiinalaista. Valvonta perustuu kahteen menetelmään: niin sanottu suuri palomuuri estää kiinalaisten pääsyn hallituksen mielestä epämieluisille ulkomaisille verkkosivuille. Kultainen suojakilpi taas seuloo tiedonvälitystä maan sisällä. Sisäiset rajoitukset kohdistuvat ajatuksiin, jotka voisivat uhata kommunistipuolueen asemaa tai kannustaa järjestäytyneeseen kansalaistoimintaan. Nettirajoitusten takia maan tärkeimmät palveluntarjoajat ovat kiinalaisia: hakurobotti Baidu, sosiaalinen verkosto Renren, internetportaali Tencent ja microblogi Sina Weibo.[19]

2017 Hunanin maakunnassa BBC:n reportterien kimppuun hyökättiin ja heidät pakotettiin allekirjoittamaan tunnustus "laittoman haastattelun" tekemisestä.[20]

Sananvapauden tulkintoja IntiassaMuokkaa

Penguin-kustantamo silppusi vuonna 2014 yhdysvaltalaisen professorin Wendy Donigerin 2009 ilmestyneen teoksen The Hindus: An Alternative History, joka käsitteli Intian historiaa poikkeavasta näkökulmasta. Teos loukkasi hindujen uskonnollisia tunteita.[21]

LähteetMuokkaa

  1. Trapp, Robert: The Depatabase book. 4th edition, Idebate Press, USA 2009. ISBN 978-1-932716-49-8
  2. Torremans, Paul L.C.: Copyright and Human Rights. Kluwer Law International, Hague 2004, ISBN 90-411-2278-8
  3. Britannica Concise Encyclopedia. Encyclopædia Britannica, Inc., 2005
  4. Heiderhoff Bettina: Tort Law in Poland, Germany and Europe. European Law Publishers, Munich 2009, ISBN 978-3-86653-104-8
  5. Wyden Peter: The Insidious Legacy of Adolf Hitler. Arcade Publishing, New York 2001, ISBN 1-55970-532-9
  6. Meiners, Roger, Rinngleb Al, Edwards, Frances: The legal Environment of Business. South-Western Cengage Learning, Mason 2009, ISBN 978-0-324-65436-3
  7. Nolte, Georg: European Military Law Systems. De Gtuyter Rechtswissenschaften Verlags 2003, ISBN 3-89949-031-2
  8. Saako SANOA? TS. Viitattu 15.12.2010.
  9. Oikeusministeriö nettikeskustelun kimpussa alasilta.fi. Viitattu 15.12.2010.
  10. Nettikeskusteluista kiperä kysymys JSN:n ohjeisiin mediaviikko.fi. Viitattu 15.12.2010.
  11. Lehtien nettikeskusteluille ei saatu ohjeistusta Tietokone. Viitattu 15.12.2010.
  12. Poliisi - Kiusaamisrikokset. Viitattu: 23.6.2014
  13. Lynch, Allen: How Russia is not ruled. Press Syndicate of university of Cambridge, New York 2005, ISBN 0-521-54992-2
  14. Marsh, Christopher, Gvosdev, Nikolas: Civil Society and the search for Justice in Russia. Lexington Books, Lanham 2002, ISBN 0-7391-0359-8
  15. Spring, Joel H.: Globalization and Educational Rights. Lawrence Erlbaum Associates, Mahwah 2008, ISBN 1-4106-0602-3
  16. Folsom,Ralf,Haughwout, Minan John: Law in the People's Republic of China. Kluwer Academic Publishers, Netherlands 1989, ISBN 0-7923-0055-6
  17. Great Britain, Parliament, House of Commons, Foregn Affairs Committee: Human Rights Annual Report 2005
  18. He Baogang: The Democratization of China. Routledge, London 1996, ISBN 0-415-14764-6
  19. Robert Wihtol: Kinan sensuurin aseet: suuri palomuuri ja kultainen suojakilpi. Kanava-lehti, 2014, nro 5, s. 4–9. Otavamedia.
  20. Brittitoimittajia vastaan hyökättiin väkivaltaisesti Kiinassa Yle, 2017
  21. Intian hindut tuohtuivat uskontonsa tutkimuksesta, Yle.fi, Uutiset, 16.2.2014

Aiheesta muuallaMuokkaa

KirjallisuuttaMuokkaa