Avaa päävalikko
Toimittajat ilman rajoja: 2014 Maailman lehdistönvapauden indeksi[1]
  Erittäin vakava tilanne
  Vaikea tilanne
  Huomattavia ongelmia
  Tyydyttävä tilanne
  Hyvä tilanne
  Ei luokiteltu/ Ei dataa

Lehdistönvapaus tarkoittaa tiedotusvälineiden vapautta sensuurista ja valtion ja esivallan painostuksesta. Lehdistönvapaus on demokraattisen järjestelmän kulmakiviä, ja se on mukana useimpien maiden perustuslaissa. Lehdistöä on sanottu neljänneksi valtiomahdiksi Montesquieun vallan kolmijako-opin mukaan.[2]

Toimittajaksi tai kirjailijaksi ryhtymiseen tarvittiin usein aikaisemmin lupa. Nykyisin lehdistönvapaus takaa kaikille yhtäläiset oikeudet ryhtyä toimittajaksi.

Lehdistönvapauden ja -vastuun periaatteita ovat:kenen mukaan?lähde?

  • Päävastuullinen siitä, mitä lehdessä, radiossa, kirjassa tai tv-ohjelmassa kerrotaan, on päätoimittaja
  • Jos tiedossa, kirjoittaja tai toimittaja on osavastuullinen
  • Lehdistön oikeudenloukkaukset (herjaaminen, loukkaukset) vanhenevat usein pian
  • Kyse ei ole herjaamisesta, mikäli syytöksen esittäjä kykenee todistamaan puheensa

HistoriaMuokkaa

Lehdistönvapauden juuret ovat klassisessa liberalismissa. Maailman ensimmäinen julistus lehdistönvapaudesta annettiin Ruotsissa (ja siten myös Suomessa) vuonna 1766, paljolti Anders Chydeniuksen valtiopäivätyön ansiosta.[3]

Lehdistönvapaus SuomessaMuokkaa

LainsäädäntöMuokkaa

Suomen perustuslaki takaa kansalaisille oikeuden "ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä".[4] Lehdistönvapauden määrittää tarkemmin laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä, joka sisältää mm. säädökset toimittajan vastuusta, oikeudesta vastineeseen ja oikaisuun sekä lähdesuojasta. [5]

TilanneMuokkaa

Vuonna 2016 Toimittajat ilman rajoja -järjestö arvioi Suomen lehdistönvapaustilanteen maailman parhaaksi kahdeksatta kertaa peräkkäin. Raportissa vertailtiin muun muassa 180:n maan median mahdollisuuksia toimia itsenäisesti, millaista lainsäädäntöä mediaan kohdistetaan, sekä toimittajien riippumattomuuden ja turvallisuuden ylläpitämistä.[6] Sen jälkeen Suomi putosi kahdeksi vuodeksi, mutta nousi vuonna 2019 toiselle tilalle.[7]

Tutkivan journalismin yhdistys teki jäsenilleen kyselyn tutkivan journalismin mahdollisuuksista huhtikuussa 2016. Siihen vastasi 58 yhdistyksen jäsentä. Kyselyn mukaan 33,3 % oli sitä mieltä, että toimituksiin kohdistuvat paineet eivät ole vaikuttaneet julkaisupäätöksiin. 29,6 % vastasi, että toimitus on jättänyt käsittelemättä tai tutkimatta aiheita niiden arkaluontoisuuden takia; 27,8 % vastasi, että juttujen sisältöä on muutettu ulkopuolisen painostuksen jälkeen muista kuin journalistisista syistä; 13 % oli sitä mieltä, että juttuja on jätetty julkaisematta ulkopuolisen painostuksen jälkeen muista kuin journalistisista syistä; ja 18,5 % antoi jonkin muun vastauksen.[8]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä lakiin tai oikeuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.