Henrik Lilius (professori)
Johan Henrik Lilius (s. 3. helmikuuta 1939 Viipuri) on suomalainen rakennushistorioitsija, professori ja valtionarkeologi.[1]
Henkilöhistoria muokkaa
Henrik Liliuksen vanhemmat olivat Turun hovioikeuden presidentti Lars-Henrik Lilius ja Greta Edelman.[2] Henrik Lilius kävi Heinolan lukiota, josta pääsi ylioppilaaksi 1957.[3] Hän valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1964 ja väitteli siellä tohtoriksi Raahen Pekkatorista vuonna 1967. Lilius aloitti työuransa Muinaistieteellisessä toimikunnassa eri tehtävissä vuosina 1959–1965.[4] Valtion humanistisessa toimikunnassa hän työskenteli tutkijana 1966–1972.[3]
Lilius toimi Suomen Rooman-instituutin (Villa Lante) johtajana vuosina 1972–1976, Teknillisen korkeakoulun arkkitehtuurin historian professorina vuosina 1975–1983, Helsingin yliopiston taidehistorian professorina 1983–1993,[1] Suomen Ateenan-instituutin johtajana 1992 sekä Museoviraston pääjohtajana ja valtionarkeologina vuosina 1993–2003.
Lilius on ollut Helsingin yliopiston taidehistorian dosentti vuodesta 1967[2] ja Suomen Muinaismuistoyhdistyksen puheenjohtaja vuosina 1977–1984[5].
Henrik Liliuksen ja hänen puolisonsa, ruotsin kielen kääntämisen ja tulkkauksen entisen professorin Pirkko Laine Liliuksen[6] (s. 1939) poika on tietotekniikan professori Johan Lilius (s. 1964).[7]
Teoksia muokkaa
- Birgittinekyrkan i Nådendal. SMYA – FFT, Helsingfors 1969.
- Lilius, Henrik ym. (toim.): Antiikin kulttuurihistoria. Helsinki: WSOY, 1981. ISBN 951-0-08638-X.
- Suomalaisen koulutalon arkkitehtuurihistoriaa: kehityslinjojen tarkastelua keskiajalta itsenäisyyden ajan alkuun. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 83, Suomen muinaismuistoyhdistys 1982. ISBN 951-9056-51-3
- Esplanadi 1800-luvulla, Helsinki, Esplanaden på 1800-talet, Helsingfors, The Esplanade during the 19th century, [Rungsted Kyst]; Hki: Anders Nyborg, 1984.
- Lilius, Henrik & Riska, Tove: Suomalainen puukaupunki. Trästaden i Finland. The Finnish Wooden Town. Anders Nyborg A/S, Rungsted Kyst, Danmark 1985. ISBN 978-87-8517-623-3
- Joensuu 1848-1890: Erään suomalaisen puukaupungin vaiheita. Pohjois-Karjalan museo 1984.
- Carl Ludvig Engel 1778–1840. Toimite. Opetusministeriö 1990.
- Kuinka tutkia nykytaidetta: Esitelmiä ja keskusteluja. Helsingin yliopiston taidehistorian laitos 1991.
- Kaupan arkkitehtuuria suomalaisessa puukaupungissa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2003.
- Raahen Pekkatori. Raahe-seura ry. 2006. ISBN 951-98255-1-7
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Museovirasto pelastaa vanhaa uudistusjyriltä. Tekniikka ja Talous 15.08.2002.
- World Heritage Newsletter nro 33 December 2001/January–February 2002.
- Teollisuus ja museot -seminaarissa korostettiin paikallisuutta. Museovirasto.
- Old Helsinki buildings and their St. Petersburg prototypes.[vanhentunut linkki] Helsingin Sanomat 26.2.2008.
- Henrik Lilius johtamaan maailmanperintökomiteaa.[vanhentunut linkki] Turun Sanomat 5.11.2001.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 395–396. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
- ↑ a b Kuka kukin on 1978, s. 526–527 (Runeberg.org). Viitattu 16.4.2023.
- ↑ a b Pääjohtaja teki hurjan hypyn (60-vuotishaastattelu.) Helsingin Sanomat. 2.2.1999. Viitattu 20.6.2021.
- ↑ Kuka kukin on 2003, s. 539–540. Helsinki 2002. ISBN 951-1-18086-X
- ↑ Aiemmat toimihenkilöt Suomen Muinaismuistoyhdistys. Viitattu 16.4.2023.
- ↑ Esite 1998. Helsingin yliopisto. Viitattu 20.6.2021.
Nissilä, Katri: Lahjoitukset vuonna 2016 Kansalliskirjasto. 2.3.2017. Viitattu 20.6.2021. - ↑ Pajala, Lasse – Lagerbohm, John – Strengell-Silainen, Ulla (toim.): Kuka kukin on 2011, s. 527. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-24712-8.
Aiheesta muualla muokkaa
- Lilius, Henrik hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)