Cassinin käyrä

tasokäyrä

Cassinin käyrä on tasokäyrä, niiden pisteiden ura, joiden etäisyyksien tulo kahdesta kiinteästä pisteestä lukien on tietty vakio.[1] Määritelmä muistuttaa ellipsin määritelmää, jossa kuitenkin näiden etäisyyksien summa on vakio, ei tulo. Cassinin käyrä on saanut nimensä tähtitieteilijä Giovanni Domenico Cassinin mukaan[1], joka tutki tällaisia käyriä vuonna 1680[2].

Joitakin Cassinin käyriä. (b=0.6a, 0.8a, a, 1.2a, 1.4a, 1.6a)

Muodollinen määritelmä muokkaa

Olkoot q1 ja q2 kaksi kiinteää pistettä tasossa ja b jokin vakio. Tällöin Cassinin käyrä, jonka polttopisteet ovat q1 ja q2, määritellään niiden pisteiden p uraksi, joiden etäisyyksien tulo pisteistä q1 ja q2 on b2. Jos siis funktio dist(x,y) määritellään pisteiden x ja y väliseksi etäisyydeksi, kaikki Cassinin käyrän pisteet toteuttavat yhtälön

 

Käyrän yhtälö muokkaa

Yksinkertaisimmassa tapauksessa Cassinin käyrän molemmat polttopisteet ovat suorakulmaisen koordinaatiston x-akselilla samalla etäisyydellä origosta. Jos tämä etäisyys on a, nämä pisteet ovat (a, 0) ja (-a, 0). Tällöin käyrän yhtälö on

 

Tämä voidaan sieventää muotoon

 

Cassinin käyrä on siis neljännen asteen käyrä.

Napakoordinaatistossa yhtälö on

 

Käyrän muoto muokkaa

Käyrän muoto riippuu suhteesta e=b/a. Kaikki Cassinin käyrät, joilla tämä suhde on yhtä suuri, ovat yhdenmuotoisia.

Jos e on suurempi kuin 1, käyrä on yksiosainen silmukka, joka sulkee sisäänsä molemmat polttopisteet. Käyrä on lisäksi kupera, jos e on suurempi kuin  ; muussa tapauksessa sen sisään jäävä alue on keskeltä kapeampi kuin polttopisteiden kohdalla.[3].

Jos e on pienempi kuin 1, käyrä muodostuu kahdesta erillisestä silmukasta, joista kumpikin sulkee sisäänsä yhden polttopisteen. Jos e=1 eli b=a, käyrä leikkaa itsensä origossa. Tämä Cassinin käyrän erikoistapaus tunnetaan myös Bernoullin lemniskaattana, ja sen yhtälö yksinkertaistuu muotoon

 .

Rajatapauksessa, kun a → 0 (ja e ), käyrä lähestyy muodoltaan ympyrää

 

eli yksinkertaisemmin

 


Lähteet muokkaa

  • J. Dennis Lawrence: A catalog of special plane curves, s. 5,153–155. Dover Publications, 1972. ISBN 0-486-60288-5.
  • A.B. Basset: An Elementary Treatise on Cubic and Quartic Curves, s. 162 seur.. Lontoo: Deighton Bell and Co., 1901.
  • Lawden, D. F., "Families of ovals and their orthogonal trajectories", Mathematical Gazette 83, November 1999, 410-420.

Viitteet muokkaa

  1. a b Otavan iso Fokus, 1. osa (A-El), s. 458, art. Cassini, Giovanni Domenico. Otava, 1973. ISBN 951-1-00273-2.
  2. R.C. Yates: A Handbook on Curves and Their Properties, s. 8. J. W. Edwards, 1952.
  3. Cassini oval Encyclopedia of mathematics. Viitattu 17.1.2022.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Cassinin käyrä.