Kleopatra VII

Kleopatra VII Filopator (m.kreik. Κλεοπάτρα Φιλοπάτωρ, 69 eaa. – 12. elokuuta 30 eaa.) oli Egyptin kuningatar 51–30 eaa. Kleopatra oli vasta teini-ikäinen periessään kruunun isältään vuonna 51 eaa. Hän oli Egyptin kreikkalaisajan viimeinen hallitsija ja kuului Ptolemaiosten hallitsijasukuun. Hän oli Ptolemaios XII:n tytär. Hänet tunnetaan myös muun muassa Julius Caesarin rakastajattarena. Caesarille ja Kleopatralle syntyi yhteinen poika Kaisarion (latinalainen muoto Caesarion), hallitsijanimeltään Ptolemaios XV.

Kleopatraa esittävä rintakuva Berliinin Altes Museumissa.

Kleopatra

Ajan tapoihin kuului ja isän testamentin säädöskin vaati, että Kleopatra avioitui vanhimman velipuolensa kanssa, joka oli tuolloin vasta 10-vuotias ja tämän kuoltua nuoremman kanssa, joka oli siinä vaiheessa vasta 12-vuotias. Kleopatra VII Filopator hallitsi siis aluksi veljensä Ptolemaios XIII:n (kuoli 47 eaa.) ja sitten niin sanotun Aleksandrian sodan jälkeen nuorimman veljensä Ptolemaios XIV:n (kuoli 44 eaa.) kanssa. Todellinen hallitsija oli eittämättä Kleopatra. Kumpikin veli kuoli hyvin nuorena. Hallituskausi jatkui Roomasta käsin Caesarin kanssa solmitun suhteen ajan 46 – 44 eaa. Caesarin kuoltua Kleopatra palasi Egyptiin, missä hänen ja Caesarin poika Caesarion (47 – 30 eaa.) oli kolmisen vuotta kanssahallitsijana. Taivutettuaan Marcus Antoniuksen puolelleen Kleopatra avioitui tämän kanssa 37 eaa. Kun Antonius kärsi 31 eaa. tappion Aktionissa, Kleopatra pakeni Egyptiin ja teki itsemurhan siellä antamalla käärmeen purra itseään.

Hallitsijana

Saksalainen postimerkki

Giovanni Battista Tiepolo:Antonius ja Kleopatra

Reginald Arthurin öljyvärityö Kleopatran kuolema (1892).

Ptolemaiosten suku oli lähtöisin Kreikasta, ja kreikka oli hovin ja ylhäisön käyttämä kieli. Kleopatra oli sukunsa ensimmäinen hallitsija, joka opetteli kansan puhumaa egyptiä ja oli myös kiinnostunut Egyptin kulttuurista. Kreikkalaisen historioitsija Plutarkhoksenmukaan Kleopatra puhui kreikan ja egyptin lisäksi seitsemää kieltä, muun muassa hepreaa, arameaa ja useita afrikkalaisia kieliä. Hän myös maalautti itsestään muotokuvia perinteisissä egyptiläisissä asuissa.

Kleopatra oli mahdollisesti jo isänsä Ptolemaios XII:n kanssahallitsija, mutta tämä voi olla myöhempää keksintöä. Isä nimitti seuraajikseen Kleopatran yhdessä tämän nuoremman velipuolen, Ptolemaios XIII:n kanssa. Sisarukset kannattajineen joutuivat valtataisteluun, johon Gaius Julius Caesar puuttui. Tarinan mukaan Caesar lumoutui Kleopatran kauneudesta ensi kohtaamisella. Veljen saatua surmansa Kleopatran muodollisena kanssahallitsijana toimi kymmenvuotias nuorempi veli Ptolemaios XIV. Pian Caesarin salamurhan jälkeen surmattiin myös Kleopatran veli; joidenkin lähteiden mukaan siksi, että Kleopatra halusi varmistua siitä että Kaisarion olisi seuraava vallanperijä.

Elämänvaiheet lyhyesti

Kleopatra hallitsi ensin veljensä Ptolemaios XIII:n (k. 47 eaa.) kanssa ja ns. Aleksandrian sodan jälkeen veljensä XIV:n kanssa (k. 44 eaa.). Kleopatra oli Roomassa 46–44 eaa. ja Caesarin kuoltua jälleen Egyptissä, missä Kleopatran ja Caesarin poika Caesarion (47–30 eaa.) oli lyhyen aikaa kanssahallitsijana. Taivutettuaan Antoniuksen puolelleen 41 eaa. Kleopatra avioitui tämän kanssa 37 eaa.; he saivat kolme lasta. Kleopatra pakeni Egyptiin Antoniuksen kärsittyä tappion Aktionissa 31 eaa. ja teki itsemurhan.

Kuolema

Caesarin salamurhan 44 eaa. jälkeen Kleopatra joutui kamppailemaan monin tavoin pysyäkseen vallassa. Caesarin alipäällikkö Marcus Antoniuskin rakastui Kleopatraan, ja heille syntyi varmistamattomien tietojen mukaan kolme lasta. Marcus Antonius kuitenkin hävisi Aktionin taistelun Octavianuksen joukkoja vastaan vuonna 31 eaa. Marcus Antonius tappoi itsensä Egyptissä, ja Kleopatra riisti hengen itseltään tarinan mukaan antamalla myrkkykäärmeen purra itseään rintaan 12. elokuuta vuonna 30 eaa., koska pelkäsi joutuvansa Octavianuksen sotasaaliiksi roomalaiseen triumfiin. Pian Kleopatran kuoleman jälkeen hänen poikansa Kaisarion murhattiin ja valta Egyptissä siirtyi Octavianukselle. Vuonna 2009 Zahi Hawass ja joukko muita arkeologeja löysivät Aleksandrian läheltä haudan, josta löytyi useita Kleopatraa esittäviä patsaita ja pronssikolikoita. He uskovat Kleopatran ja Antoniuksen olevan haudattu sinne.

Saksalainen historioitsija Christoph Schaefer, joka on Trierin yliopiston muinaishistorian professori, esitti kesäkuussa 2010 teorian, jonka mukaan Kleopatra ei suinkaan kuollut käärmeen puremaan vaan juomaansa myrkkycoctailiin. Kobranpureman aiheuttama kuolema on erittäin tuskallinen ja hidas. Noin 30 vuotta ennen ajanlaskumme alkua itsemurhan tehnyt kuningatar ei ole voinut turvautua niin epävarmaan keinoon, sillä pienikokoisen egyptinkobran purema ei aina johda kuolemaan. Historiallisiin asiakirjoihin ja toksikologian asiantuntijoihin teoriansa perustava Schaefer on sitä mieltä, että Kleopatran tappavassa juomassa oli luultavasti myrkkykatko-nimisen kasvin uutetta ja etelänarnikkia sekä oopiumia. Asiakirjat nimittäin kertovat Kleopatran tunteneen myrkkyjä ja tehneen niillä jopa kokeita. Sitä paitsi noin 200 vuotta Kleopatran itsemurhan jälkeen roomalainen historioitsija Cassius Dio kuvasi Kleopatran kuolemaa hiljaiseksi ja tuskattomaksi.

Jälkimaine

Historioitsijoiden ja kirjailijoiden kuva Kleopatrasta on ristiriitainen. Hänen aikanaan kirjoittivat roomalaiset Vergilius ja Horatius, että Kleopatra oli ovela ja vallanahne, ja vaaraksi Roomalle. Kreikkalainen Plutarkhos kuvasi Kleopatraa vastustamattoman kauniina ja älykkäänä. Myöhempi populaarikulttuuri on seurannut enemmän Plutarkhoksen tyyliä.

Kleopatra taiteessa ja populaarikulttuurissa

Kleopatrasta on tehty useita kirjoja, näytelmiä ja elokuvia. Näytelmistä tunnetuin on Shakespearen Antonius ja Kleopatra. Elokuvista tunnetuin lienee Joseph Mankewiczin ohjaama Kleopatra (1963), jonka nimiosaa näytteli Elizabeth Taylor ja J. Gordon Edwardsin ohjaama Kleopatra (1917), jonka nimiosaa näytteli Theda Bara. Sarjakuvista klassikoksi on noussut Asterix ja Kleopatra.

Lähteet

• Kodin uusi tietosanakirja, Osa 2 K–O, Weilin+Göös 1990, ISBN 951-35-49054
• Kyllikki Laakso: Historia s. 519, Pikku jättiläinen, WSOY 1986, ISBN 951-0-12416-8
• Kleopatra
• Dynastialuettelo
• Ilta-Sanomat 1.7.2010

Kirjallisuutta

• Schuller, W.: Kleopatra, kolmen kulttuurin kuningatar. suom. Ilona Nykyri. Jyväskylä: Atena Kustannus, 2007. ISBN 978-951-796-500-2. Esittely kustantajan sivulla.

• Barth, Reinhard: Historian suurnaiset. (Frauen, die Geschichte machten. Von Hatschepsut bis Indira Gandhi. Suomennos Tuulikki Virta, Katja Zöllner. Alkusanat Kaari Utrio. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2005. ISBN 951-20-6762-5.