Wikipedia

Born Again

Black Sabbath -yhtyeen albumi vuodelta 1983
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 12. elokuuta 2010 kello 15.46 käyttäjän Miihkali (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
 Tätä artikkelia on pyydetty vertaisarvioitavaksi. Voit auttaa Wikipediaa lukemalla ensin vertaisarviointipyynnön ja sen jälkeen osallistumalla keskusteluun tai muokkaamalla tätä artikkelia.

Born Again on elokuussa 1983 julkaistu Black Sabbath -yhtyeen yhdestoista ja samalla ainoa albumi entisen sekä nykyisen Deep Purple -laulajan Ian Gillanin kanssa. Tämä kokoonpano on tästä syystä toisinaan tunnettu nimellä ”Deep Sabbath”.[3] Albumilla rumpuja soittaa Black Sabbathin alkuperäinen rumpali Bill Ward, jonka kiertuetta varten korvasi kuitenkin Bev Bevan. Kitarassa ja bassossa ovat Black Sabbathin alkuperäisjäsenet Tony Iommi ja Geezer Butler.[3]

Born Again
Black Sabbath
Studioalbumin Born Again kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  The Manor Studio, Shipton on Cherwell, Oxfordshire, Englanti [2]
 Julkaistu Yhdistynyt kuningaskunta 7. elokuuta 1983 [1]
Yhdysvallat 4. lokakuuta 1983 [1]
 Formaatti LP, C-kasetti, CD
 Tuottaja(t) Robin Black ja Black Sabbath
 Tyylilaji heavy metal
 Kesto 41.07
 Levy-yhtiö Yhdistynyt kuningaskunta Vertigo Records
Yhdysvallat Warner Bros. Records
Muut kannet

Alkuperäisen painoksen takakansi (Vertigo Records)
Listasijoitukset
Black Sabbathin muut julkaisut
Live Evil
1982 		Born Again
1983 		Seventh Star
1986

Albumi on saanut kriitikoilta pääosin negatiivisen vastaanoton, mutta se on saavuttanut myös kulttimainetta sekä erittäin hyvän kaupallisen menestyksen erityisesti yhtyeen kotimaassa Britanniassa, missä se oli Black Sabbathin parhaiten listalla sijoittunut albumi kymmeneen vuoteen (sijoitus 4.).[4] Musiikillisesti albumi on nopeatempoisempi kuin useimmat muut Black Sabbathin albumit. Musiikkinsa lisäksi se tunnetaan kannestaan ja miksauksestaan, joita molempia usein pidetään heikkolaatuisina.

Taustaa ja nauhoitukset

Ronnie James Dion lähdön jälkeen 1982 yhtyeeltä puuttui laulusolisti. Myös rumpali Vinnie Appice lähti Black Sabbathista, Dion sooloyhtyeeseen.[3]

Black Sabbathin alkuperäisjäsenet Tony Iommi ja Geezer Butler keskustelivat eräänä iltana pubissa Ian Gillanin kanssa, jonka sooloyhtye oli juuri hajonnut tämän ääniongelmiin ja mahdolliseen Deep Purple -yhtyeen paluuseen.[5] Ensin Gillan suhtautui ajatukseen yhteistyöstä Black Sabbathin kanssa kielteisesti.[6]

»Aluksi en halunnut kuullakaan asiasta. En ollut koskaan pitänyt Sabbathin imagosta ja saatoin suhtautua kielteisesti bändin jäseniinkin.»
(Ian Gillan[6])

Iommin ja Butlerin ystävällinen käytös teki kuitenkin Gillaniin vaikutuksen ja hän päätti jättää asian pohdintaan. Lopulta Ian Gillan teki päätöksen yhteistyöstä Black Sabbathin jäsenten kanssa. Kun julkisuuteen levisi tieto asiasta, aiheutti se mielipiteiden jakautumista niin Black Sabbath- kuin Deep Purple -fanienkin keskuudessa. Gillanin oli nimenomaan tarkoitus tehdä yhteistyötä yhtyeen kanssa, ei liittyä siihen.[6] Tuleva albumi oli tarkoitus julkaista nimen ”Gillan/Iommi/Butler/Ward” alla.[5]

Vertigo Recordsin johtokunta ei hyväksynyt ajatusta julkaista albumi muulla kuin Black Sabbathin nimellä. Kun lehdistöön levisi tieto Ian Gillanin liittymisestä yhtyeeseen, sai yhtye itselleen ”lisänimen” Deep Sabbath.[3] Rumpuihin palasi alkuperäisjäsen Bill Ward, joka oli saanut alkoholiongelmansa jossain määrin hallintaan. Wardin onnistui pysytellä raittiina nauhoitusten ajan ja hän onkin myöhemmin todennut Born Againin äänitysten olleen hänelle hyvin suuri haaste. Myös hänen eronsa yhtyeestä kesken Heaven and Hell -albumin kiertueen oli tuoreessa muistissa.[7]

Jo nauhoitusten päätteeksi yhtyeen jäsenet huomasivat albumin kärsivän heikosta miksauksesta. Black Sabbath ei ollut hankkinut levylle erillistä ammattimiksaajaa, vaan yhtye yritti hoitaa miksauksen itse. Ian Gillan on syyttänyt Geezer Butleria Born Againin miksauksen sorkkimisesta, mutta Butler on tyrmännyt tämän väitteen.[8]

»Se [väite] on pelkkää paskapuhetta. Juuri minä sanoin, että levy kuulostaa hirveältä. Gillan lähti lomalle, joten hän ei ollut edes paikalla. Gillan tuli hoitamaan lauluosuudet ja lähti sitten puolen vuoden lomalle, joten hän ei edes tiedä mistä puhuu. Sanoin moneen kertaan, että alataajuudet olivat liian raskaita ja miksauksessa oli liikaa bassoa. Hoin kyllästymiseen asti, ettei se kuulostanut oikealta. Olin ollut oikeassa, sillä palatessaan Gillan sanoi: ”Mikä helvetti tässä on vikana?” Monet syyttivät minua, koska en sattunut juuri silloin olemaan paikalla.»
(Geezer Butler, basisti[8])

Kansikuva

 
Alkuperäinen vauva Mind Alive -lehden kannessa (1968).

Kannen suunnitteli Steve Joule, joka oli suunnitellut kansia myös Sabbathin ensimmäisen laulajan Ozzy Osbournen sooloyhtyeelle. Kun hänelle tarjottiin työtä Born Againin kannen suunnittelemiseksi, hän arveli työn hyväksymisen viilentävän hänen välejään Osbournen kanssa – Black Sabbathin ja Osbournen välillä oli katkeruutta monestakin syystä. Niinpä hän suunnitteli yhtyeelle joukon ”naurettavia ja ilmiselviä” Born Again -kansia toivoen, ettei yhtye kelpuuttaisi niitä. Ne kuitenkin kelpasivat, ja koska Joulelle tarjottiin erittäin suuri summa rahaa lopullisen kannen piirtämiseksi, hän hyväksyi sopimuksen, lykäten kuitenkin kansien tekoa uudestaan ja uudestaan, kunnes aikaa oli enää yksi päivä: niinpä hän naapurinsa, alkoholin ja huumeiden avulla loi kannen kuvan ensimmäisestä käteen osuneesta vauvan kuvasta, joka sattui löytymään vuonna 1968 julkaistun Mind Alive -lehden kannesta, jonka Joulen vanhemmat olivat ostaneet hänelle tämän ollessa lapsi. Joule lisäsi kuvan kontrastin äärimmilleen, käytti mahdollisimman psykedeelistä väriyhdistelmää ja piirsi vauvalle sitten torahampaat, raatelukynnet ja sarvet. Hän myös tekstasi sisäkansien sanoitukset, ja Born Againin ulkoasu oli valmis. Ian Gillan kertoman mukaan vihasi kantta niin paljon, että heitti 25 albumin kopiota sisältäneen laatikon ikkunasta ulos. Tony Iommi ja Geezer Butler kuitenkin suorastaan rakastivat siitä.[2][9]

»Katsoin kantta ja oksensin.»
(Ian Gillan, laulaja[2])

»Se [kansi] on paska, mutta myös aivan helvetin hyvä!»
(Basisti Geezer Butlerin ensimmäiset sanat hänen nähdessään kannen.[2])

Heti ilmestyessään albumi herättikin huomiota kansikuvallaan. Myöhemmin sen on huomattu olevan lähes identtinen Depeche Moden vuonna 1981 julkaistun ”New Life” -singlen kansikuvan kanssa.[2] Sittemmin albumin kansi on usein äänestetty yhdeksi kaikkien aikojen huonoimmista kansista.[10][11][12][13]

  •  
    Depeche Mode: ”New Life” (1981)
  •  
    Black Sabbath: Born Again (1983)

Julkaisu ja menestys

 
Tony Iommi ”Trashed” -kappaleen musiikkivideossa.

Born Again oli listasijoituksen perusteella yhtyeen menestynein albumi Britanniassa sitten vuoden 1973 Sabbath Bloody Sabbathin sen noustessa listan sijalle 4. Kuitenkin se myi vähemmän kuin yhtyeen kaksi edellistä studioalbumia, sillä toisin kuin Born Againista, vuoden 1980 Heaven and Hellistä oli yhtyeelle myönnetty kultalevy ja vuoden 1981 Mob Rulesistakin hopealevy.[14] Yhdysvalloissa sijoitus oli 39. Kappaleista ”Trashed” ja ”Zero the Hero” kuvattiin myös musiikkivideot ja ne julkaistiin samalla 12"-vinyylisinglellä.[15][2] Huolimatta aikoinaan hyvästä menestyksestä, albumia ei ole koskaan julkaistu CD-muodossa Yhdysvalloissa; maahantuotuna sitä on kuitenkin saatavilla runsaasti myös siellä.[2][9]

Ilmestyessään albumi sai erittäin kovaa kritiikkiä, ja monet uudemmatkin kriitikot ovat tyrmänneet sen mielikuvituksettomana ja Sabbathin klassikkolevyjä heikompaa kappalemateriaalia sisältävänä.[11][10] Allmusicin arvostelijan Eduardo Rivadavian mukaan albumi on äänimaailmaltaan kyllä erittäin raskas, mutta myös ”mutainen”, ja epätasaisen kappalemateriaalin vuoksi albumi on mielekiintoiseen kokoonpanoon nähden erittäin suuri pettymys.[11] Korroosion arvostelussa taas sanotaan:

»Musiikillisesta näkökulmasta Born Again yhdistelee Ozzyn ja Dion aikakausia bändissä, lisäten mukaan omaa makuansa nopeuden ja korkeampien laulupätkien muodossa. Albumi olisi hyvinkin voinut olla hyvä vaihtoehto esimerkiksi Judas Priestin sen hetkisille julkaisuille, jollei sattuisi olemaan niin, että Born Againilla on aivan uskomattoman huonot, mutaiset, ontot ja kaukaiset soundit. [...]
Onneksi jotkut biisit sentään yrittävät paikata kuuntelunautintoa, vaikka huono biisinkirjoitus, mielikuvituksettomuus (tai mielikuvituksen liika määrä) ja soundit vaivaavat niitäkin. Trashed aloittaa levyn kohtuullisella rock-efektillä. Sitä seuraa suorastaan mielipuolinen Disturbing The Priest ja sen intro Stonehenge. [...] Zero The Herossa on havaittavissa uudemman Deep Purplen henkeä. Digital Bitch jytää mukavasti ja albumin nimibiisi luo kaunista tunnelmaa. Rainbow‘;n All Night Longin mieleen tuova Hot Line ja Keep It Warm ovatkin sitten melkoista huttua ja pelkkää täytettä levylle. Kun kaksi raitaa hoitavat pelkästään introjen asemaa ja levyn lopusta löytyy kaksi näin heikkoa vetoa, on selvää että oikea Black Sabbath oli kuollut ja kuopattu jo tähän mennessä.»
(Jukka Korkiamäki[10])

Myöhemmin albumi on kuitenkin saanut myös arvostusta ja kulttimainetta.[16] Black Sabbathin alkuperäinen nokkamies Ozzy Osbourne kutsui sitä ”parhaaksi asiaksi, jota olen yhtyeeltä kuullut alkuperäisen kokoonpanon hajoamisen jälkeen”.[17] Born Againia on sanottu ”Black Sabbathin synkimmäksi [... ja] eniten pahuutta äänimaailmassaan sisältäväksi” levyksi.[18] Imperiumin kriitikko Mika Penttinen toteaakin albumin olevan musiikiltaan ansiokas vaikkakin miksauksessa pilattu.[19] Deep Purple -historiikin kirjoittanut Heikki Heinon mukaan ”rankkoja riffejä sisältävä albumi on varmaan yksi tuon ajan raskaimmista rocklevyistä”.[20]

Arvostetuin ja tunnetuin kappale albumilla lienee ”Zero the Hero”, joka löytyy myös useilta Black Sabbathin kokoelmalevyiltä. Esimerkiksi Cannibal Corpse on levyttänyt coverin kappaleesta EP:lleen Hammer Smashed Face.[21] Cannibal Corpsen tuonaikainen laulaja Chris Barnes on todennut, että ”Zero the Hero” on Black Sabbathin parhaita kappaleita, Born Again suotta ylenkatsottu ja ”erittäin synkkä” albumi, ja että ”Deep Sabbath” oli kenties yhtyeen paras kokoonpano; lisäksi hän on kertonut pitävänsä Born Againin kannesta: ”Se on todellakin Antikristuksen syntymä pop-taiteessa tavalla, joka on pelottava monella tasolla.”[22] Myös Sepulturan Max Cavalera ja Deiciden Glen Benton ovat sanoneet Born Againin kannen olevan suosikkikantensa.[2]

Listasijoitukset

Valtio Korkein sijoitus Listaviikot Nousu listalle
  Yhdistynyt kuningaskunta Iso-Britannia[23] 4. 7 (Top 100) 24.9.1983
  Suomi Suomi[24] 6. 7 (Top 30) lokakuu 1983
  Ruotsi Ruotsi[25] 7. 5 (Top 50) 4.10.1983
  Norja Norja[26] 14. 1 (Top 20) 40/1983
  Kanada Kanada[27] 37. 29.10.1983
  Yhdysvallat Yhdysvallat[28] 39. 1983
  Uusi-Seelanti Uusi-Seelanti[29] 44. 1 (Top 50) 27.11.1983

Arvostelut

Yleistä kappaleista

Ei tiedostoa

”Trashed”

Rock-vaikutteinen ”Trashed” on albumin singlenäkin julkaistu aloituskappale.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

”Disturbing the Priest”

”Disturbing the Priest” on albumin toinen raita. Kappaletta dominoivat Ian Gillanin kirkuminen ja Geezer Butlerin bassonsoitto.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

”Zero the Hero”

Born Againin tunnetuin ja usein parhaana pidetty kappale on ”Zero the Hero”. Eeppinen kappale tunnetaan raskaan riffittelynsä ja Ian Gillanin aggressiivisen laulun ohella useita minuutteja kestävistä kitarasoolo-osuuksistaan.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet


Albumin avausraitana toimii ”Trashed”, jonka on sanottu tuovan mieleen laulaja Gillanin tuolloin entisen yhtyeen Deep Purplen kappaleen ”Speed King”. ”Vauhdikkaan” kappaleen sanoitus kertoo tequilasta, viskistä ja autoista.[30] Taustalla on Gillanille sattunut onnettomuus, kun hän humalassa ajoi autolla pientä kilparataa ympäri. Seuranneessa onnettomuudessa auto lensi katolleen ja miltei liukui uima-altaaseen; miehen hukkuminen oli lopulta vain muutaman sentin päässä.[31]

”Stonehenge” on alle kaksiminuuttinen tunnelmallinen kosketininstrumentaali, jonka on kerrottu tuovan mieleen kauhuelokuvan musiikin.[30] Tyylillisesti sen voi katsoa edustavan ambient-musiikkia.

”Disturbing the Priest” ja sen ”papin ärsyttämisestä” kertovat sanat on usein tulkittu merkiksi ”saatanallisesta” tai kristinuskon vastaisesta asenteesta. Todellisuudessa kappale perustuu tositapahtumiin: Gillanin mukaan Black Sabbath harjoitteli kovaäänisesti ja ovet auki; paikallinen pastori tuli keskeyttämään harjoitukset, todeten että musiikki kuulosti upealta, mutta mekkala häiritsi kuoron harjoituksia paikallisessa kirkossa ja pyysi yhtyettä sulkemaan oven.[32] Toinen versio tarinasta kertoo kappaleen saaneen nimensä, kun äänitysstudion naapurissa sijainneen luostarin papit valittivat yhtyeen pitämästä metelistä. Kappaleessa Ian Gillanin kirkuminen ja huutaminen on normaaliakin rajumpaa. Tähän luovat kuitenkin kontrastia hänen lähes puhumalla luodut stemmansa. Huomattavaa on myös Geezer Butlerin mahtavaksi kuvattu bassonsoitto.[30]

Noin puoliminuuttinen, levyn toinen kosketininstrumentaali ”The Dark” toimii introna a-puolen päättävälle, lähes kahdeksanminuuttiselle kappaleelle ”Zero the Hero”, jota on pidetty yhtenä albumin kohokohdista, ja kuvailtu muun muassa termillä ”majesteettinen, monikerroksinen riffijuhla”. Kitaristi Tony Iommin sooloja on puolestaan kuvattu ”loputtoman kekseliäiksi”.[30]

B-puolen aloittava nopeatempoinen ”Digital Bitch” kertoo uhkaavista tietokoneista ja niillä rahastavista ihmisistä.[30] Kappaleen on huhuttu kertovan Sharon Ardenista, Black Sabbathin managerin Don Ardenin tyttärestä (myöhemmin myös alkuperäisen Black Sabbath -laulaja Ozzy Osbournen vaimo). Gillan on kertonut sanoituksista: ”Muistan tarkalleen kuka inspiroi kappaleen tarinan, mutta voin kertoa hänestä vain, että sen enempää hänellä kuin hänen isälläkään ei ollut mitään tekemistä tietokoneiden kanssa.” Tietokoneteema kappaleeseen tuli, koska computers (suom. tietokoneet) rimmasi erään Gillania miellyttäneen säkeen kanssa.[33]

Sitä seuraa albumin nimikappale ”Born Again”, hidas ja eeppinen raita, jossa kitaraa ja bassoa on vahvasti jälkikäsitelty. Sanoituksissa Gillan kertoo muun muassa lohikäärmeistä, mikä on huomioitavaa siitä syystä, että niistä laulaminen oli tyypillistä yhtyeen edelliselle laulajalle Ronnie James Diolle.[34]

”Hot Line” on jykevän riffin hallitsema rockrypistys, jossa Gillan säännöllisesti heittää mukaan huutojaan. Albumin päättää ”Keep It Warm”, joka on kertomus miehestä, jota naiselle omistautuminen repii kappaleiksi.[34] ”Keep It Warm” on omistettu Gillanin tyttöystävälle Bronille, jonka hän lopulta nai vuonna 1984.[2]

Kiertue

Ennen kiertueen alkua rumpali Bill Ward erosi yhtyeestä. Hän oli pysytellyt pitkään raittiina, eikä uskaltanut lähteä pitkälle kiertueelle, joten hänet korvasi entinen Electric Light Orchestra -jäsen Bev Bevan.[7][35] Hän oli Tony Iommin ja Geezer Butlerin nuoruudenystävä Birminghamin Astonista, ja suostui mielellään heidän pyyntöönsä tulla korvaamaan Ward.[6] Bill Ward oli selittänyt Iommille ja Butlerille, ettei hänen fysiikkansa kestäisi kiertuetta, mutta todellisuudessa hän ei halunnut tuottaa yhtyeelle uutta pettymystä sen jälkeen, kun hän oli eronnut siitä kesken Heaven and Hell -kiertueen. Ward ratkesi juomaan heti albumin valmistuttua ja seuraavan neljän kuukauden aikana hän vajosi yhä syvemmälle alkoholismin kiroihin. Kliininen masennus ja henkinen umpikuja johtivat Wardin kohdalla kolmeen itsemurhayritykseen. Tämän jälkeen hänen kuitenkin onnistui lopettaa juominen, nyt lopullisesti.[36]

 
Juliste mainostaa yhtyeen konserttia East Rutherfordissa New Jerseyssä. Kyseinen keikka järjestettiin 29. lokakuuta 1983 Meadowlands Arenalla.[1]

Yhtyeen lämmittelijöinä konserteissa toimivat muun muassa Nazareth-, Quiet Riot- ja Diamond Head -yhtyeet. Kiertue alkoi seitsemän konsertin sarjalla Euroopassa elokuussa 1983. Tänä aikana Black Sabbath kävi myös Suomessa 21. elokuuta 1983, Helsingin jäähallissa. Sen jälkeen yhtye soitti 15 keikkaa syys-lokakuussa. Pohjois-Amerikassa yhtye keikkaili vieläkin aktiivisemmin; loka-marraskuussa Black Sabbath teki 32 konserttia ja 1984 vielä 26 tammi-, helmi- ja maaliskuun aikana. Tammikuun alussa muutamat keikoista peruttiin Geezer Butlerin sairastumisen vuoksi. Savannaan, Yhdysvaltojen Georgiaan suunniteltu konsertti peruttiin yhtyeen ”turmiollisesta vaikutuksesta nuorisoon” huolestuneiden baptistien painostuksen vuoksi.[37] Kiertueen jälkeen Gillanilla oli suunnitelmia sooloalbumin tekoon, mutta tarkoituksena oli myös tehdä uusi Black Sabbath -albumi. Koska Bevanin oli tarkoituksena liittyä jälleen ELOon, yhtye toivoi saavansa rumpuihin takaisin Bill Wardin.[17]

Konserttien introt olivat omalaatuisia. Yhtye palkkasi lyhytkasvuisen ihmisen esittämään kansikuvan vauvaa; näyttelijä piti yllään punaista kostuumia, keltaisia keinotekoisia sormenkynsiä ja pieniä sarvia.Viittausvirhe: Kelpaamaton <ref>-elementti: sisällöttömille refeille pitää määrittää nimi. ”Vauva” istui Stonehenge -kiven päällä aukoen suutaan nauhalta kuuluvan itkun tahtiin, jonka jälkeen se putosi patjalle.[38] Tällöin alkoi kellon kumina ja lavalla vaelsivat kulkueena yhtyeen roudarit, jotka kaavuissaan esittivät demonien riivaavia munkkeja.[39] Samalla hetkellä yhtye aloitti ”War Pigs” -kappaleen soittamisen.Viittausvirhe: Kelpaamaton <ref>-elementti: sisällöttömille refeille pitää määrittää nimi.

Solisti Ian Gillanilla oli kiertueella omat ongelmansa. Hän ei ollut ehtinyt opetella yhtyeen vanhempien kappaleiden sanoja ja joutui käyttämään konserttilavan lattiaan teippaamaansa paperilappua apuna.[40] Lapusta ei kuitenkaan useimmiten ollut apua sen peittyessä kuivajäällä tuotetun sumun alle. Unohdetut sanat hän korvasi usein tavaramerkikseen muodostuneella kiljunnalla ja karjunnalla – lisäksi Gillanin aiemman sooloyhtyeen tiukka keikkailuaikataulu oli rasittanut hänen ääntään, joka sekin rajoitti hänen äänialaansa ja muita mahdollisuuksiaan. Muita tavaramerkkejä Gillanille ei yhtyeessä juuri muodostunutkaan, sillä oli hänellä vaikeuksia luoda omaa personaansa yhtyeessä, johon sen ensimmäinen laulaja Ozzy Osbourne oli jättänyt hyvin merkittävän jäljen. Dion kohdalla asia oli vielä ollut toisin, sillä tämä oli kyennyt tuomaan oman värinsä Black Sabbathiin.[41]

Erikoisuutena kiertueen settilistalla oli Deep Purplen kappale ”Smoke on the Water”, jonka yhtye esitti usein encorena. Muutamissa konserteissa se esitti myös The Shadowsin ”Apachen”.[2] Born Againin materiaalista mukana oli kuusi kappaletta; ”Hot Line”, ”Born Again”, ”The Dark”, ”Zero the Hero”, ”Digital Bitch” ja ”Disturbing the Priest”. Lisäksi ”Keep It Warm” esitettiin kerran tai kahdesti.[1]

”Stonehenge-kömmähdys”

Yhtyeen manageri Don Arden järjesti yhtyeen konserttien rekvisiitaksi Stonehenge -lavasteet. Hän kuitenkin teki pahan virheen tilatessaan lavasteet epähuomiossa 15 metrin korkuisina 15 jalan sijaan[38] – eli kolme kertaa oikean Stonehengen kokoisina.[42] Lavasteet maksoivat valtavan määrän rahaa, mutta olivat niin suurikokoisia, etteivät mahtuneet kokonaisuudessaan edes Pohjois-Amerikan suuriin halleihin. Yhtye joutui käyttämään konserteissaan vain muutamaa kiveä, lukuun ottamatta Readingin rockfestivaalia, jossa kaikki kivet olivat käytössä.[38] Yhtye toivoi voivansa käyttää lavasteita ainakin Yhdysvalloissa, koska ”kaikki olisi siellä joka tapauksessa suurempaa”, mutta toiveet kariutuivat, kun ensimmäisellä Yhdysvaltain-keikalla lavasteita ei saatu mahtumaan edes ovesta sisään.Viittausvirhe: Kelpaamaton <ref>-elementti: sisällöttömille refeille pitää määrittää nimi. Ian Gillanin mukaan Toronton keikalla Maple Leaf Gardensissa vain kolme monoliittia ja yksi poikkikivi saatiin suurella vaivalla pystytettyä lavalle.[38]

Fiktiivisessä This is Spinal Tap -elokuvassa Spinal Tap -yhtyeellä on ”Stonehenge” -niminen show, johon kuuluu suuri Stonehenge -lavaste ja sen ympärillä tanssivia kääpiöitä. Elokuvassa yhtyeellä sattuu kuitenkin väärinkäsitys mittayksiköiden kanssa, ja lopullinen lavaste on niin pieni, että kääpiöt kompastelevat siihen. Tätä kohtausta on usein väitetty Born Again -kiertueen vaikeuksien inspiroimaksi.Viittausvirhe: Kelpaamaton <ref>-elementti: sisällöttömille refeille pitää määrittää nimi. Monien lähteiden mukaan Stonehenge -kohtaus oli kuitenkin jo elokuvan 20-minuuttisessa ”demoversiossa” vuodelta 1982,[9][43] jolloin kohtaus ei tietenkään voinut olla inspiroitunut vuonna 1983 alkaneesta Born Again -kiertueesta. Väitteen paikkansapitävyys on muutenkin epätodennäköistä, sillä This is Spinal Tap ilmestyi vuoden 1984 alussa, eli jo ennen Born Again -kiertueen loppua.Viittausvirhe: Kelpaamaton <ref>-elementti: sisällöttömille refeille pitää määrittää nimi. Gillan itse kuitenkin on kertonut, että hänen tietojensa mukaan Spinal Tap otti vaikutteita Sabbathin kömmähdyksestä. Hän myös arveli Spinal Tapin lavasteen pienen koon johtuneen siitä, että elokuvan budjetti oli itse asiassa pienempi kuin Black Sabbathin ja siksi oli kannattavampaa tehdä liian pieni kuin liian iso lavaste.[44]

Kiertueella soitettuja kappaleita

  • ”Supertzar”
  • ”Children of the Grave”
  • ”Hot Line”
  • ”War Pigs”
  • ”Born Again”
  • ”Supernaut”
  • ”Rock 'n' Roll Doctor”
  • ”Stonehenge”
  • ”Disturbing the Priest”
  • ”Keep It Warm”

Tiet erkanevat

Sekä Ian Gillan että rumpali Bev Bevan olivat antaneet kiertueen aikana ymmärtää, etteivät olisi käytettävissä enää jatkossa.[45] He molemmat erosivat Black Sabbathista maaliskuussa 1984.[46] Usean kertoman mukaan Gillanin lähtö ei tapahtunut kovinkaan ystävällisissä merkeissä. Geezer Butlerin mukaan ongelmat hänen kanssaan olivat alkaneet jo Amerikan-kiertueen jälkimmäisellä puoliskolla, jolla Gillan ei vaikuttanut lainkaan motivoituneelta. Syykin selvisi lopulta kiertueen puolivälissä; Gillanin entinen yhtye Deep Purple aikoi tehdä paluun. Gillan ei kertonut yhtyeen muille jäsenille asiasta mitään, eikä koskaan edes virallisesti ilmoittanut eroavansa Black Sabbathista. Hän palasi uudelleenkoottuun Deep Purpleen, jonka solistina hän nykyäänkin toimii.[47]

»Mielestäni Ian on todella mukava kaveri, mutta lavalla homma ei oikein toiminut.»
(Tony Iommi, kitaristi[47])

 
Ian Gillan Deep Purplen riveissä 2003.

Ian Gillan itse taas on muistellut työskentelyään Black Sabbathissa hyvillä mielin.[34] Hän muun muassa levytti uudelleen ”Trashed” -kappaleen vuonna 2006 ilmestyneelle juhlalevylleen Gillan's Inn.

»Minulla oli todella hauskaa. Se oli ehdottomasti kertaluontoinen juttu. Koko homma sai alkunsa todella omituisesti: vedimme kännit, ja ennen kuin huomasinkaan, olin mukana bändissä – ja on pakko sanoa, että olin iloinen päästessäni mukaan, eikä projekti kaduta minua yhtään.»
(Ian Gillan, laulusolisti[34])

Kappaleet

A-puoli

  1. Trashed – 4.10
  2. Stonehenge – 1.57
  3. Disturbing the Priest – 5.48
  4. The Dark – 0.31
  5. Zero the Hero – 7.45

B-puoli

  2. Digital Bitch – 3.35
  3. Born Again – 6.30
  4. Hot Line – 4.50 (säv. Iommi/Gillan/Butler)
  5. Keep It Warm – 5.34 (säv. Iommi/Gillan/Butler)

Singlet

”Trashed” (1983,   Warner Bros. Records)

7"-versio

  1. Trashed – 3.52 (singleversio, säv. Iommi/Gillan/Butler/Ward)
  2. Stonehenge – 1.57 (säv. Iommi/Gillan/Butler/Ward)

12"-versio

  1. Trashed – 3.52 (singleversio, säv. Iommi/Gillan/Butler/Ward)
  2. Zero the Hero – 7.45 (säv. Iommi/Gillan/Butler/Ward)

Kokoonpano

Painoksia

Formaatti Valtio Levy-yhtiö ja tunnus Julkaistu Lähde
LP   Yhdistynyt kuningaskunta Vertigo 814 271-1 1983 [2]
MC   Yhdistynyt kuningaskunta Vertigo 814 271-4 1983 [2]
CD   Yhdistynyt kuningaskunta Vertigo 814 271-2 1983 [2]
LP   Yhdysvallat Warner Bros. 23978-1 1983 [2]
LP   Espanja PolyGram LPR 34035 1983
MC   Espanja PolyGram MCR 34035 ESTEREO 1983
CD   Saksa Vertigo 814 271-2 1987 [2]
CD   Yhdistynyt kuningaskunta Essential/Castle ESMCD334 1996 [2][11]
CD - JVC Victor VICP-61287 2001 [11]
CD - Essential SMRCD-075 2001 [11]
CD - Rhino/Warner Bros. 2004 [11]
CD   Yhdistynyt kuningaskunta Sanctuary SMRCD075 2004 [2][11]
LP - Earmark 41048 2004 [11]
LP - Earmark 410480 2007 [11]

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b c d Black Sabbath Tour Date Archives - 1983 black-sabbath.com. Viitattu 27.7.2010. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Black Sabbath Online: Born Again black-sabbath.com. Viitattu 26.7.2010. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d Born Againin CD-painoksen (2004) kansilehtinen
  4. ↑ Chart Stats - Black Sabbath chartstats.com. Viitattu 27.7.2010. (englanniksi)
  5. ↑ a b McIver 2007, s.185.
  6. ↑ a b c d McIver 2007, s.184.
  7. ↑ a b McIver 2007, s.186.
  8. ↑ a b McIver 2007, s.188.
  9. ↑ a b c Black Sabbath - Born Again. Encyclopaedia Metallum. Viitattu 1.9.2009.
  10. ↑ a b c Jukka Korkiamäki: Black Sabbath - Born Again. Korroosio, 18.12.2003. Viitattu 10.11.2009.
  11. ↑ a b c d e f g h i j Eduardo Rivadavia: allmusic ((( Born Again > Overview ))). Allmusic. 10.11.2009.
  12. ↑ The 100 Worst Album Covers EVER - Rate Your Music. Viitattu 10.11.2009.
  13. ↑ Black Sabbath: Born Again. "This one you'll definitely want to bottle feed.". Worst Album Covers. Viitattu 10.11.2009.
  14. ↑ RIAA - Gold & Platinum - July 30, 2010 riaa.com. Viitattu 30.7.2010. (englanniksi)
  15. ↑ Black Sabbath - Trashed. Encyclopaedia Metallum. Viitattu 10.11.2009.
  16. ↑ Gillan the Hero. Tribute to Born Again. Viitattu 10.11.2009.
  17. ↑ a b Richard Hogan: Is Sabbath turning Purple?. Amerikkalaisen rock-lehti Circuksen artikkeli Deep Sabbath -vuosilta. Lehtileike on katsottu Internet Archiven kautta. Viitattu 12.8.2010.
  18. ↑ Born Again Review. Julkaistu 10.27.2009. Viitattu 10.11.2009.
  19. ↑ Mika Penttinen: Gillan, Ian - Gillan's Inn. Imperiumi.net, 18.04.2006. Viitattu 26.7.2010.
  20. ↑ Jan M. Ekblad (toim.): Syvän purppuran vuoden 1967-2004. (Sitaatti on Heikki Heinon kirjoittamasta, suurimman osan kirjaa kattavasta Deep Purple -historiaosuudesta.) Julkaissut POP-lehti, Tampere. ISBN 952-5546-02-0.
  21. ↑ allmusic ((( Hammer Smashed Face > Overview ))). Viitattu 10.11.2009.
  22. ↑ Anthony Morgan: Lucem Fero | Interviews | Six Feet Under | June 2007. Kesäkuu 2007. Viitattu 10.11.2009.
  23. ↑ Chart Stats - Black Sabbath - Born Again chartstats.com. Viitattu 23.5.2010. (englanniksi)
  24. ↑ Pennanen 2006, s.102.
  25. ↑ swedishcharts.com - Black Sabbath - Born Again swedishcharts.com. Viitattu 28.7.2010. (englanniksi)
  26. ↑ norwegiancharts.com - Black Sabbath - Born Again norwegiancharts.com. Viitattu 28.7.2010. (englanniksi)
  27. ↑ Search - RPM - Library and Archives Canada collectionscanada.gc.ca. Viitattu 28.7.2010. (englanniksi)
  28. ↑ Born Again - Charts & Awards - Billboard Albums allmusic.com. Viitattu 28.7.2010. (englanniksi)
  29. ↑ charts.org.nz - Black Sabbath - Born Again charts.org.nz. Viitattu 28.7.2010. (englanniksi)
  30. ↑ a b c d e McIver 2007, s.189.
  31. ↑ Ian Gillan: Wordography: Trahsed. Caramba! (Ian Gillanin kotisivut.) Viitattu 26.7.2010.
  32. ↑ Ian Gillan: 50 Disturbing the Priest. Caramba!-Wordography. Viitattu 10.11.2009.
  33. ↑ Ian Gillan: Wordography: Digital Bitch. Caramba! (Ian Gillanin kotisivut.) Viitattu 26.7.2010.
  34. ↑ a b c d McIver 2007, s.190.
  35. ↑ Jack Gold-Molina: Bill Ward: From Jazz to Black Sabbath Part 2-2. All About Jazz. Viitattu 1.9.2009.
  36. ↑ McIver 2007, s.187.
  37. ↑ Gillan the Hero: Tourdates. Albumiin liittyvä fanisivu. Viitattu 1.9.2009.
  38. ↑ a b c d McIver 2007, s.191.
  39. ↑ McIver 2007, s.191-192.
  40. ↑ McIver 2007, s.192.
  41. ↑ Ian Gillan with Black Sabbath. Deep-Purple.net. Viitattu 1.9.2009.
  42. ↑ Karl French: The A-Z of Spinal Tap. This is Spinal Tap! The Guardian, 22.9.2000. Viitattu 1.9.2009.
  43. ↑ Trivia for This Is Spinal Tap. IMDb. Viitattu 1.9.2009.
  44. ↑ June 2001 classicrockrevisited.com. Albumiin liittyvä fanisivu. Viitattu 1.9.2009.
  45. ↑ McIver 2007, s.196.
  46. ↑ McIver 2007, s.197.
  47. ↑ a b McIver 2007, s.198.

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Born_Again&oldid=8891071”