Muhammad Ali
Muhammad Ali-Haj (entiseltä nimeltään Cassius Marcellus Clay Jr., s. 17. tammikuuta 1942, Louisville, Kentucky) on yhdysvaltalainen entinen raskaansarjan nyrkkeilijä, jota pidetään lajinsa parhaimpiin kuuluvana. Hän on kolminkertainen raskaan sarjan maailmanmestari; vastaavaan ovat pystyneet vain Evander Holyfield, ja Lennox Lewis. Olympiavoiton hän saavutti raskaassa keskisarjassa.
| Muhammad Ali | |
|---|---|
 Muhammad Ali vuonna 2004 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Muhammad Ali (ent. Cassius Marcellus Clay Jr.) |
| Syntynyt | 17. tammikuuta 1942 Louisville, Kentucky |
| Kansalaisuus |
 Yhdysvallat |
| Nyrkkeilijä | |
| Lempinimi | The Greatest |
| Pituus | 191 cm |
| Painoluokka | raskassarja |
| Kätisyys | oikeakätinen |
| Ammattilaistilastot | |
| Ottelut | 61 |
| Voitot | 56 |
| – tyrmäysvoitot | 37 |
| Tappiot | 5 |
| Ratkaisemattomat | 1 |
| Ei tuomiota/ mitätöity |
0 |
The Ring arvioi Alin "parhaaksi nyrkkeilijäksi" ja "parhaaksi taistelijaksi" 1997[1]. Sports Illustrated valitsi hänet "vuosisadan urheilijaksi" 1999.[1] Vielä samana vuonna omat vuosisadan suurimpien listansa laatineista lehdistä L'Equipe nosti Alin kakkokseksi, Helsingin Sanomat kolmoseksi ja Dagens Nyheter sijoitti hänet sijalle seitsemän [2]
Saavutukset
Cassius Clay voitti keskiraskaan sarjan olympiakullan 18-vuotiaana Rooman olympialaisissa vuonna 1960. Olympiakisojen jälkeen hän siirtyi ammattilaiseksi voittaen WBA-liiton raskaan sarjan maailmanmestaruuden vuonna 1964. WBC-liiton maailmanmestari hän oli vuosina 1964 – 1967. Hän palasi maailmanmestariksi (WBA, WBC) vuosiksi 1974 – 1978. WBA:n tunnustama maailmanmestari hän oli vielä 1978 – 1979.
Amatööriura
Amatöörinä Clay otteli kaikkiaan 108 ottelua.[3] Näistä hän voitti 100. Clayn amatööriura huipentui vuonna 1960 Rooman olympialaisiin, joissa hän voitti keskiraskaassa sarjassa kultaa.
Cassius Clay heitti myöhemmin kultamitalinsa Ohiojokeen vastalauseenaan rasismille.
Ammattilaisura
Voitettuaan olympialaiset, Clay palasi Louisvilleen aloittaakseen ammattiuransa. Lokakuun 29. päivänä vuonna 1960 hän otteli ensimmäistä kertaa paidattomana voittaen pistein kuusieräisen ottelun Tunney Hunsakerin, joka toimi poliisina Fatteyevillessä, Länsi-Virginiassa.
Näihin aikoihin Cassius Clay ryhtyi saamaan huomiota osakseen ennustamalla ennen ottelua erän, jossa ottelu tulisi päättymään.
Eräs Cassius Clayn ensimmäisistä otteluista oli britti Henry Cooperia vastaan. Ennen ottelun alkua Clay oli herättänyt huomioa ilmoittamalla, että hän tulee voittamaan ottelun viidennessä erässä. Hän lisäsi, että ottelu Cooperia vastaan on pelkkää lämmittelyä Sonny Listonia varten. Clay asteli kehään kruunu päässään. Clay aloitti ottelun itselleen tyypillisesti tunnustellen. Hän pysyi jatkuvasti liikkeessä, ja iski jabillaan Cooperia kasvoihin. Hyvin sujuneiden kolmen ensimmäisen erän johdosta Cassius Clay tuli huolimattomaksi. Hänen kätensä olivat lähiottelutilanteessa alhaalla, ja Cooper löi raivoisan vasemman koukun Clayn kasvoihin. Clay putosi köysien kautta kanveesille. Kello soi juuri, kun Clay oli pudonnut kanveesiin. Clay käveli horjuvin jaloin kulmaukseensa. Lopulta viidennessä erässä Clay onnistui hajottaa Cooperin silmäkulmat niin pahoin, että Cooperin avustajien piti heittää pyyhe kehään.
Aikaisin urallaan Cassius Clay kohtasi myös legendaarisen Archie Mooren. Sanojensa mukaan Clay sääli vanhaa, paljon kokenutta vastustajaansa. Clay voitti ottelun ylivoimaisesti ollen paljon ketterämpi, ja nopeampi käsistään, kuin vastustajansa.
Clay voitti hallitsevan maailmanmestarin Sonny Listonin 25. helmikuuta 1964. Ottelua edeltäneessä punnituksessa oli huomattu Clayn hermostuneisuus: Hänen pulssinsa oli 120, kun hänellä normaalisti oli 54. Liston huomasi tämän hermostuneisuuden, ja lähti itsevarmasti otteluun. Liston ei ollut harjoitellut kovinkaan paljoa: Hän uskoi tyrmäävänsä suurisuisen vastustajan ensimmäisessä erässä. Ensimmäisessä erässä Clay pysytteli kauempana, ja väisteli vastustajansa lujia päähän, ja vartaloon kohdistuvia iskuja. Kolmannen erän alkaessa Clay johti pistein, hän oli iskenyt nopeita jabejaan vastustajan kasvoihin, ja saanut Listonin silmäkulmat vuotamaan verta. Neljännen ja viidennen erän välisellä tauolla Listonin silmien ympärille oli laitettu ainetta, jonka tarkoituksena oli vähentää verenvuotoa. Epähuomiossa tätä ainetta oli myös joutunut hänen käsineisiinsä. Listonin lyödessä Cassius Clayta, tämän silmiin joutui ainetta. Sanojensa mukaan aine sokaisi Clayn silmät väliaikaisesti. Kuudennessa erässä aine oli lähtenyt Clayn silmistä pois, jolloin hän kykeni jatkamaan ottelua täysipainoisesti. Listonin kulmaus luovutti ottelun ennen seitsemännen erän alkua Listonin vedottua kipeään olkapäähän. [4]
Clay voitti ensimmäisessä titteliottelussaan uudelleen Sonny Listonin 25. toukokuuta 1965, nyt tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä. Ennen ottelua Cassius Clay herätti huomiota itsevarmoilla lausahduksillaan kuten Olen suurin, olen kaunein! Lisää huomiota Clay herätti riehumalla Listonin harjoituksissa karhunpyyntivälineet mukanaan. Ennen miesten ensimmäistä kohtaamista Liston oli yleisön ehdoton suosikki. Vedonlyöntikertoimet olivat 7 - 1 Listonin hyväksi.
Ali voitti keskeytyksellä 12. erässä Floyd Pattersonin marraskuussa 1965. Tämän jälkeen Ali sai julkisuutta myös tunnustauduttuaan muslimijärjestö Nation of Islamin jäseneksi. Järjestö antoi hänelle luvan vaihtaa "orjanimensä" Cassius Clay Muhammad Aliksi. Hän voitti teknisellä tyrmäyksellä Kanadan mestarin George Chuvalon, jota ei tyrmätty ikinä urallaan. Ali voitti tyrmäyksellä Brian Londonin ja Henry Cooperin. Karl Mildenbergin Ali voitti tyrmäyksellä marraskuussa 1966. Ali otteli Williamsin kanssa tyrmäten hänet 3. erässä. Ali voitti Ernie Tarnellin Madison Square Gardenissa maaliskuussa 1967. Vuonna 1970 hän menetti tittelinsä kieltäydyttyään asepalveluksesta ja lähdöstä Vietnamiin.
Fight of the Century
- Pääartikkeli: Fight of the Century
Ali yritti paluuta jo vuoden päästä 8. maaliskuuta 1971 saatuaan luvan otella. Hän pääsi haastamaan maailmanmestari Joe Frazierin Madison Square Garden -areenalla käydyssä ottelussa New Yorkissa. Frazier käytti Alia kanveesissa ottelun loppupuolella. Ali hävisi tälle mestaruusottelun pisteillä.[5] Frazier kuitenkin menetti tittelinsä parin vuoden päästä George Foremanille,[6] ja Ali oli jälleen kiinni mestaruudessa.
Ali Frazier II
- Pääartikkeli: Ali-Frazier II
Ali ja Joe Frazier kohtasivat toisen kerran 28. tammikuuta 1974. Ottelussa oli panoksena pääsy muun muassa otteluun George Foremania vastaan. Ali voitti kamppailun pistein.
The Rumble in the Jungle
- Pääartikkeli: The Rumble in the Jungle
Hallitseva maailmanmestari George Foreman oli asiantuntijoiden ennakkosuosikki ja nuori haastaja kuuluisassa Zairen ottelussa 30. lokakuuta 1974. Ali puolestaan oli tavallisen kansan suosikki. Ottelu oli ensimmäinen koskaan Afrikassa järjestetty titteliottelu ja se tunnetaan nimellä The Rumble in the Jungle. Tätä ottelua on pidetty Alin uran parhaimpana. Alussa Foreman hallitsi ottelua. Ottelun kestäessä Foremanin iskuista väheni teho. Alin oikea lähetti Foremanin lattiaan 8. erän lopulla. Alin taktiikka perustui siihen ajatukseen, että vaikka Foreman oli kova lyömään, hän ei ollut koskaan otellut pitkiä otteluita eikä tuntenut sitä fyysistä tilaa mihin nyrkkeilijä joutuu ottelun kestäessä kauan. Ali taas oli tottunut pitkiin otteluihin, joten hän oli ajatellut pääsevänsä niskan päälle mikäli ottelusta tulisi pitkä.
Thrilla in Manila
- Pääartikkeli: Thrilla in Manila
Ali voitti vielä kerran Joe Frazierin Manilassa, Filippiineillä käydyssä uusinnassa, 14. erässä teknisellä tyrmäyksellä. Hänen otteluaan Frazierin kanssa on pidetty kuuluisimpana nyrkkeilyn historiassa. Aikakauslehti The Ring kutsui vuoden 1975 ottelua Vuoden taisteluksi. Monet arvelivat Alin lopettavan nyrkkeilyn.
Uran loppupuoli
Ali jatkoi nyrkkeilyä tyrmäämällä belgialaisen Jean-Pierre Cooperin ja englantilaisen Richard Burnsin. Ali kohtasi ylipainoisena Jimmy Youngin. Tätä ottelua pidetään Alin uran huonoimpana. Ali voitti kuitenkin pisteillä.
Earnie Shavers otteli Muhammad Alia vastaan Madison Square Gardenissa 29. syyskuuta 1977 ja loukkasi Alia toisessa erässä. Ali sanoi myöhemmin, että Shavers oli kovin iskijä, jonka hän koskaan kohtasi.
Ali voitti Ken Nortonin heidän kolmannessa kamppailussaan. 15. helmikuuta 1978 kaikkien yllätykseksi Ali kuitenkin menetti tittelinsä teknisesti huonommalle ja huomattavan kokemattomalle Leon Spinksille. Alia vastaan käyty kamppailu oli Spinksin uran kahdeksas. Alin uran uskottiin jälleen loppuvan, mutta toisin kävi. Ali voitti uusintaottelussa maailmanmestaruudesta Leon Spinksin 15. syyskuuta 1978. Hänestä tuli ennätyksellisesti kolminkertainen raskaan sarjan maailmanmestari. Hän suunnitteli nyrkkeilyn lopettamista.
Ali kohtasi harjoituskumppaninsa Larry Holmesin lokakuussa 1980 ja hävisi teknisellä tyrmäyksellä 11. erässä. Ottelun jälkeen Alin oli käytävä sairaalassa – hänellä oli puhe- ja liikehäiriöitä. Ali otteli vielä puolikuntoisena Trevor Berbickiä vastaan 11.joulukuuta 1981, ja hävisi kymmeneneräisen kamppailun pisteillä.
Urallaan hän voitti 56 ottelua, joista 37 tyrmäyksellä. Hän hävisi ammattilaisurallaan ainoastaan 5 ottelua, joista kolme hänen viidessä viimeisessä ottelussaan. Monet pitävätkin Alia kaikkien aikojen parhaana raskaansarjan nyrkkeilijänä, mutta myös surullisena esimerkkinä, miten nyrkkeilijä asettaa terveytensä vaaraan jokaisessa ottelussaan.
Nyrkkeilijänä
Ali oli teknisesti taitava nyrkkeilijä. Nuorena Alin nyrkkeilytyyli oli erittäin epätavallinen raskaan sarjan nyrkkeilijäksi. Hän piti otellessaan käsiään sivuillaan sen sijaan että olisi pitänyt niitä ylhäällä, pään ja kasvojen suojana kuten yleisesti on tapana. Ali luotti sen sijaan nopeuteensa. Hän kykeni hyvin väistelemään vastustajan iskuja ja antamaan itse teräviä iskuja. Alin sanottiin tanssivan kuin perhonen ja pistävän kuin ampiainen.
Myöhemmällä urallaan, kun hänen nuoruuden nopeutensa oli jonkin verran hiipunut, hän siirtyi enemmän tavanomaiseen nyrkkeilytyyliin. Kun Alin valtti ei enää ollut hänen nopeutensa, hän turvautui harvinaisen hyvään iskunsietokykyynsä.
Kehän ulkopuolella
Ali on aina ollut tunnettu värikkäistä lausunnoistaan. Hän saikin joissain piireissä kutsumanimen "Louisvillen Suunsoittaja" (Louisville Lip). Hän sanoi: "Minulla ei ole mitään Vietkongia vastaan, he eivät ole koskaan kutsuneet minua nekruksi", kun itsepintainen toimittaja tivasi kehätähdeltä mielipidettä Vietnamin sodasta.[7][8] Lausunto nostatti valtaisan kohun Yhdysvalloissa, missä yleinen mielipide ei vielä ollut kääntynyt Kaukoidässä käytyä sotaa vastaan.1967 Ali menetti nyrkkeilylisenssinsä, kun hän armeijan kutsunnoissa ollessaan kieltäytyi astumaan eteenpäin kolme kertaa, kun hänen käskettiin tehdä niin.Vuonna 1970 oikeus salli Alin jälleen otella.
Vuonna 1973 Ali levytti - nimellä Cassius Clay - single-levyn jossa hän itse toimi säveltäjänä, sanoittajana, tuottajana ja laulajana. Levyn nimi oli tietenkin I am the greatest! ja teksti oli yliampuvaa itsekehua vauhdikkaassa tahdissa. Suomalaiset kriitikot, kärjessä nimimerkki Washerwoman (Suosikki 3/1973) kommentoivat levyä sanoen ettei kenenkään muun kantti olisi moiseen itsekehuun riittänyt. Levy on harvinaisuus lajissaan ja saattaa olla Alin omaleimaisen huumorintajun näyte, koska jotkut nyrkkeilijät, mm. Joe Frazier, esiintyivät joskus yökerholaulajina.
Mustien kansalaisoikeuksien puolesta hän on antanut oman panoksensa. Häntä on esimerkiksi pidetty kaikkien hänen jälkeensä tulleiden mustien amerikkalaisurheilijoiden esikuvana. Cassius Clay otti nimekseen Muhammad Ali käännyttyään islamin uskoon. Alilla todettiin Parkinsonin tauti vuonna 1982. Syynä sairastumiseen on pidetty ottelijan hyvää iskunkestävyyttä, jonka ansiosta Ali otti vastaan lyöntejä enemmän kuin olisi ollut suotavaa.
Kansallissankarin asemaan värikkäiden vaiheiden jälkeen kohonnut Ali sytytti olympiatulen Atlantan olympialaisissa vuonna 1996.[9] Vuonna 1999 kansainvälinen urheilujohtajaraati valitsi Alin vuosisadan parhaaksi urheilijaksi[10]. Vuonna 2001 ilmestyi hänen elämästään kertova elokuva Ali, jossa häntä näyttelee Will Smith.
Muhammad Alin tytär Laila Ali (s. 30. joulukuuta 1977) voitti 11. kesäkuuta 2005 WBC-liiton ensimmäisen naisten mestaruustittelin. Voitto oli 21. Laila Alin siihen saakka tappiottomalla uralla. Muhammad Ali on ollut naimisissa neljä kertaa ja hänellä on seitsemän tytärtä ja kaksi poikaa.
Kuuluisat lauseet
- Float like a butterfly, sting like a bee
- I'm the greatest, I'm the beautiest.
- I ain't got no quarrel with them Vietcong.
- No Vietcong ever called me a nigger.
- It’ll be a killa, a chilla, a thrilla, when I get the gorilla in Manila. Alin kommentti ennen kolmatta Frazierin kanssa käytyä ottelua.
Lähteet
- ↑ a b Juha Salonen: HS-tähdet. Vuosisadan 100 parasta urheilijaa. s. 19. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24592-5.
- ↑ Juha Salonen: HS-tähdet. Vuosisadan 100 parasta urheilijaa. s. 320, 322. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24592-5.
- ↑ Nyrkkeilyn MM ottelu Ali Chuvalo (Elävä arkisto) 8.9.2006. YLE. Viitattu 6.8.2008.
- ↑ http://www.saddoboxing.com/boxing-article/Sonny Liston-v-Cassius-Clay.html.
- ↑ http://www.nytimes.com/2006/10/18/sports/othersports/18frazier.html?scp=2&sq=Joe%20Frazier&st=cse
- ↑ http://www.boxrec.com/media/index.php?title=Fight:191
- ↑ "The Greatest" is Gone 27.2.1978. Time magazine. Viitattu 10.3.2008.
- ↑ April 28,1967.Muhammad Ali was stripped his religious reasons-This Week in Black History-Brief Article 2.5.1994. Jet magazine. Viitattu 10.3.2008.
- ↑ http://www.nytimes.com/2006/10/18/sports/othersports/18frazier.html?scp=2&sq=Joe%20Frazier&st=cse
- ↑ Muhammad Ali oikeudessa (Elävä arkisto) 8.9.2006. YLE. Viitattu 6.8.2008.
