Pantheon (Rooma)

Tämä artikkeli käsittelee roomalaista temppeliä. Ranskalainen kirkko S. Geneviève, katso Panthéon.

Pantheon (m.kreik. Πάνθειον, kaikkien jumalien temppeli) on parhaiten säilynyt antiikinaikainen monumentti Roomassa. Se rakennettiin alun perin pyhäköksi seitsemälle planeetalle ja niiden jumalille. Nykyään se toimii roomalaiskatolisena kirkkona. Pantheonin pyöreä cella kupoleineen on maailmankuulu, ja sitä ovat myöhempien sukupolvien arkkitehdit ihailleet ja jäljitelleet. Rakennukseen on haudattu suurmiehiä, kuten Rafaello ja yhdistyneen Italian ensimmäinen kuningas Vittorio Emanuele II. Sanasta onkin tullut myöhempinä aikoina synonyymi valtiomiesten hautapaikalle.

Pantheon Piranesin kuparikaiverruksessa 1700-luvulla. Huomaa pedimentin takaa pilkistävät Berninin kellotornit, jotka on myöhemmässä restauroinnissa poistettu.

Historia

Agrippan temppeli

Nykyinen Pantheon on järjestyksessä toinen samalla paikalla. Alkuperäisen temppelin rakennutti keisari Augustuksen vävy Marcus Vipsanius Agrippa vuonna 27 eaa (julkisivun inskription mukaan) tai 25 eaa (Cassius Dion mukaan) ^[1] Rooman Mars-kentälle (Campus Martius). Tämän ensimmäisen rakennuksen arkkitehtuurista ei ole täyttä varmuutta. Useimmat arvelevat, että se oli etruskilaista tyyliä (kolmi-cellainen), leveä ja matala varustettuna kymmenellä pylväällä (dekastyylinen) ja että sen julkisivu antoi etelään. Tällöin se olisi muistuttanut varmasti hyvin paljon arkaaista Capitoliumin Juppiterin temppeliä. Jotkut sitä vastoin arvelevat, että kyseessä oli alun perin kattamaton templum eli auguurien käyttämä enteiden tarkkailupaikka. Rodolpho Lanciani ehdottaa, että se olisi ollut samanlainen kuin Forum Romanumin Concordian temppeli, jossa julkisivu oli vastoin yleistä käytäntöä temppelin pitkällä sivulla. ^[2]

Agrippan rakennus oli osa suurempaa rakennusprojektia, johon kuuluivat myös kylpylät. Plinius vanhempi mainitsee Agrippan temppelin kirjassaan Naturalis historia. Hän käyttää siitä latinalaistettua nimeä "Pantheum".^[3] Plinius puhuu ateenalaisen Diogeneen tekemistä "karyatideista" (naishahmoisia pylväitä), joiden sijainnista ei ole tarkempaa selvyyttä. Agrippan rakennuttama Pantheonin temppeli paloi noin vuonna 80. Keisari Domitianus korjautti temppelin kunnes se tuhoutui uudelleen Trajanuksen aikana. ^[4]

Hadrianuksen temppeli

Pantheonin kupoli on kuin ylösalaisin käännetty teevati. Se koostuu ulkoapäin seitsemästä renkaasta, jotka muodostavat ikään kuin askelmat.

Keisari Hadrianuksen hallituskaudella Roomassa suoritettiin suuria korjauksia vanhoissa monumenteissa ja rakennettiin uusia. Agrippan temppeliä pidettiin arkkitehtuuriltaan jo vanhentuneena ja se oli kärsinyt tulipaloista. Hadrianus pystytti uuden Pantheonin entiselle paikalle vuosien 120 - 124 välisenä aikana. Hänen temppelinsä oli nyt pyöreä rotunda entisen suorakaiteen sijasta. Uuden temppelin rakentamisen ajoittaminen tähän ajankohtaan on voitu vahvistaa rakennukseen käytetyistä tiilistä, joissa on Hadrianuksen leima. Temppelin arkkitehtuurin perusratkaisut (rotunda, kupoli) ovat hyvin tyypillisiä Hadrianuksen ajalle. Samankaltaisia rakenteita on nähtävissä hänen huvilallaan Tivolissa.

On kiistelty siitä, kuinka paljon Agrippan temppeliä on jäljellä Hadrianuksen luomuksessa. Uudisrakennuksessa käytettiin luultavasti hyödyksi osia alkuperäisestä portiikista, josta tuli kuitenkin kapeampi oktastyylinen (kahdeksan pylvästä). Melkein kaikki muu, perustuksista alkaen, on uutta. Agrippan omistuskirjoitus siirrettiin kuitenkin uuden temppelin friisiin sellaisenaan: M. Agrippa L. f. cos. tertium fecit = Marcus Agrippa, Luciuksen poika, konsulina kolmatta kertaa, rakensi tämän. Tämän on katsottu olleen Hadrianukselle tyypillistä pyyteettömyyttä, ^[5] mutta sitä voidaan pitää myös Hadrianuksen tietoisena pyrkimyksenä liittää oma hallituskautensa Augustuksen ajan kulttuurin 'kulta-aikaan'. Hadrianuksen muutosten jälkeen uusi portiikki katsoo pohjoiseen.

Keisari Severus ja hänen poikansa Caracalla korjauttivat temppelin vuonna 202, mistä tehtiin maininta vanhan piirtokirjoituksen alle arkkitraaviin: Imp. Caes. L. Septimius Severus et Imp. M. Aurelius Antoninus Pantheum vetustate corruptum cum omni cultu restituerunt = Septimius Severus ja Marcus Aurelius Antoninus korjasivat vanhuuttaan rapistuneen temppelin. Severusten tekemiä muutoksia on mahdoton osoittaa, mutta yleisesti ajatellaan, että rotundan attika olisi ollut heidän ajaltaan peräisin.

Nykyisen Pantheonin suunnittelijasta ei ole varmuutta. Yleensä kunnia annetaan Apollodoros Damaskolaiselle.

Pantheonin cellan ulkomuuria, josta marmoripäällyste on karsittu pois. Muuri on 31.7 m korkea ja korniisi ulottuu 1.1 m seinän yli muodostaen räystään.

"Neptunuksen temppeli" (tai Lakonikon) Pantheonin takana

Kristilliseksi kirkoksi

Konstantinus Suuri kääntyi kristinuskoon ja pakanatemppelit suljettiin viimeistään 500-luvulle tultaessa. Vuonna 608 Bysantin keisari Fokas lahjoitti Pantheonin paavi Pyhä Bonifatius IV:lle muunnettavaksi kristilliseksi kirkoksi, minkä ansiosta Pantheon on säästynyt tuholta. Vastavihittyyn kirkkoon tuotiin kasapäin luita katakombeista karkottamaan pakanahenget. Jossakin vaiheessa keskiajalla Pantheoniin tehtiin kellotapuli. 1309-1377 kirkko oli suljettuna paavien Avignonin vankeuden aikana. Kirkko joutui huonolle hoidolle - sitä käytettiin linnoituksena Colonnien ja Orsinien valtakiistoissa ja välillä jopa siipikarjatorina. Avignonin vankeudesta päästyään paavi avasi kirkon uudelleen.

Ryöstelijät

Paavillisesta suojeluksesta huolimatta romumetallin metsästäjät verottivat kirkkoa vuosisatojen aikana. Vuonna 663 keisari Konstans II Herakleios ryösti Pantheonin kupolikaton kullatut pronssitiilet, jotka vietiin Bysanttiin. Ne korvattiin vuonna 735 lyijystä tehdyillä. Friisin roomalaisen piirtokirjoituksen metalliset kirjasimet oli ryöstetty jo aiemmin - nykyiset ovat kopioita alkuperäisistä. Päätykolmion pronssireliefi hävisi luultavasti jo ennen Pantheonin kirkoksi vihkimistä. Munkki Paulus Diaconus, joka eli 700-luvulla, kirjoitti Konstans II:n matkasta Roomaan vuonna 663:

"Roomassa viettämiensä kahdentoista päivän aikana hän revitytti alas kaiken metallin ja muun arvokkaan, joka entisinä aikoina oli tehty kaupungin koristamiseksi - jopa niin, että otti kattotiilet Pyhän Marian kirkosta, jota ennen sanottiin Pantheoniksi ... ja lähetti ne muun saaliin mukana Konstantinopoliin."

Vielä niinkin myöhään kuin 1632 paavi Urbanus VIII Barberini irrotti portiikin sisäkaton pronssilevyt ja valoi niistä 80 tykkiä Castel Sant'Angeloon. Joissakin lähteissä mainitaan virheellisesti, että osa pronssista olisi käytetty Pietarinkirkon baldakiinin pylväisiin, mutta sinne siitä ei riittänyt. Temppu oli aikalaistenkin mielestä paheksuttava rikos kirkollista koskemattomuutta vastaan. Siitä on tullut lentävä lause Quod non fecerunt barbari, fecerunt Barberini (Mitä barbaarit jättivät tekemättä, tekivät Barberinit). Kritiikistä pelästyneenä Barberini päätti korjata kirkon katon paremmaksi, kuin se oli ollut ennen häntä. ^[6]

Paavien korjaukset

Portiikin vasemman kulman kolmesta pylväästä uloin oli vahingoittunut (kapiteeli oli hävinnyt) ja kaksi taimmaista pylvästä puuttuivat kokonaan. Ilmeisesti ne oli poistettu, kun kirkkoon rakennettiin kellotapuli keskiajalla. Urbanus VIII vaihtoi ensimmäisen vioittuneen pylvään uuteen. ^[7] Hän myös puratti kellotornin ja antoi Berninin tehdä kaksi pienempää tilalle. Näitä torneja kutsuttiin pilkallisesti "aasin korviksi" (le orecchie d'asino). Nekin purettiin tyyliin sopimattomina 1800-luvulla. Myöhemmin paavi Aleksanteri VII (1657-1667) lisäsi vielä kaksi puuttuvaa pylvästä, jotka olivat peräisin keisari Neron kylpylöistä. Hän myös purki portiikkiin kiinni kasvaneet rakennukset. Paavi Innocentius XI (1676-1689) korjautti rapistumaan päässeen katon.

Paavit Pius VII (1820) ja Pius IX (1857) tekivät viimeisen kerran restaurointitöitä Pantheoniin purkamalla sitä ympäröivät röttelöt, jonka jälkeen se siirtyi Italian valtiolle.

Nykyaika

Piazza della Rotonda ja obelisco Macuteo

Rooman kaupunginosat ja Pantheonin sijainti

Pantheon on koko historiansa ajan aina ollut uskonnollisessa käytössä lukuun ottamatta paavien Avignonin vankeuden aikaa. Nykyään se kuuluu Italian valtion arkeologisen viraston Soprintendenzan alaisuuteen, joka on osa Italian kulttuuriperinnön ministeriötä Ministero per i Beni e le Attività Culturali. Se toimii silti edelleen kirkkona Chiesa di S.Maria ad Martyres (tunnetaan myös nimellä Santa Maria della Rotonda), mitä ei heti huomaa, sillä se on myös Rooman suosituimpia nähtävyyksiä. Sitä korjataan ja restauroidaan jatkuvasti. Restaurointityöt pyritään suorittamaan sulkematta kirkkoa. Pantheon on hyvin suosittu vihkikirkkona.

Pantheon sijaitsee Piazza della Rotondan aukiolla Rooman yhdeksännessä Pignan kaupunginosassa (rione). Alue rajoittuu lännessä Rione Sant'Eustachioon, pohjoisessa Rione Colonnaan, idässä Rione Treviin ja etelässä Rione Sant'Angeloon ja Rione Campitelliin. Aukiolla on Giacomo della Portan vuonna 1575 rakentama suihkulähde, johon 1711 lisättiin Ramses II:n ajalta peräisin oleva egyptiläinen obeliski (obelisco Macuteo). Pantheonin oikealla puolella on kaksi vanhaa aatelispalatsia, palazzo Crescenzi ja palazzo Melchiorri.

Pantheon on auki vierailijoille 8:30 - 19:30 (ma-la), 9 - 18 (su) ja 9 - 13 (arkipyhinä), paitsi jouluna, uuden vuoden päivänä ja vappuna, jolloin se on suljettu. Sisäänpääsymaksua ei ole.

Arkkitehtuuri

Tiedosto:Img 1204.jpg

Portiikin vasemman kulman kolme pylvästä ovat paavien Urbanus VIII:n ja Aleksanteri VII:n korjaamia, ja niissä on heidän tunnuksensa, Barberinien mehiläinen ja Chigien tähti. Portiikki ei istu saumattomasti pyöreään rotundaan.

Pronaos

Pantheonin korinttilaistyylinen eteishalli eli pronaos koostuu kahdeksasta pylväästä eturivissä, ja neljästä pylväästä kahdessa taimmaisessa rivissä, joiden välissä pylväikkö jakaantuu kolmeksi laivaksi etruskilaiseen tyyliin. Portiikki on 33.10 m leveä ja 13.60 m syvä. Monoliittiset pylväät ovat uurtamatonta egyptiläistä graniittia, korkeudeltaan 14.14 m, ja niiden halkaisija juuresta on 1.51 m ja 1.31 m huipusta. Pylväiden kapiteelit ovat Pentelikonista louhittua marmoria. Pylväiden kannattelema palkisto on korkeudeltaan 3.35 m. Päätykolmio oli alun perin koristeltu pronssisella korkokuvalla, joka esitti Titaanien taistelua. Vain kiinnitysreiät kertovat tämän reliefin olemassaolosta. Alkuperäiset antiikinaikaiset pronssiovet, joista kultaus on kulunut pois, ovat edelleen paikallaan, vaikkakin niitä on uudella ajalla korjattu voimakkaasti. Pylväshallin takaseinässä on kaksi apsista (syvennystä), joissa ammoin oli patsaat Augustukselle ja Agrippalle. Rotundan ja portiikin välisessä paksussa seinässä kulkee portaat rakennuksen ylempiin kerroksiin.

Antiikin aikana Pantheon antoi aivan toisenlaisen vaikutelman kuin nykyään. Se sijaitsi ympäröiviä rakennuksia korkeammalla ja alue sijaitsi kaupungin laidalla. Pantheonin edustalla oli suljettu pylväskäytävän ympäröimä esipiha, eikä rotundaa voinut fasadin takaa nähdä, ennenkuin astui sisään. Takaa Pantheon oli kiinni Agrippan kylpylöissä ja muissa rakennuksissa. Portiikki ei sulaudu kovinkaan saumattomasti pyöreään takaosaan nyt, kun rotunda on näkyvissä kaikilta puolilta.

Pantheonin cella on sylinterin muotoinen. Kuvassa näkyvät karyatidit perustuvat Plinius vanhemman kirjoituksiin, vaikka nykytietämyksen valossa hänen näkemänsä temppeli oli Agrippan ajalta. 1900-luvun alun saksalainen ennallistus.

Pantheonin pohjakaava on pyöreä. Kuvasta puuttuu takaosan rakennus, jota kutsutaan Neptunuksen temppeliksi tai Lakonikoniksi.

Rotunda

Pantheonin rotunda - pyöreä, sylinterimäinen tila, joka muodostaa temppelin cellan, on varmasti kaikkein jäljitellyimpiä arkkitehtonisia muotoja maailmassa. Se on hyvin symmetrinen: sisähalkaisija ja korkeus ovat kummatkin 43.30 m. Rotunda lepää massiivisen perustan päällä (4.5 m syvä). Seinät (paksuus 6.20 m) ovat tiilellä vuorattua betonivalua (opus latericium), jossa on siellä täällä lujuutta lisääviä piilotettuja kaariholveja. Ulkopuolelta on nähtävissä, että rotundassa on kolme korniisien jaottelemaa kerrosta, joista alin oli alun perin marmorilla verhoiltu ja ylemmät kerrokset rapattuja ja stukko-koristeltuja muistuttamaan kivenlohkareita. Ylin kerros muodostaa eräänlaisen tukirenkaan Pantheonin kupolille. Cellan ulkomuurin korkeus on 31.7 m. ^[8] Ulkopuolen verhous on hävinnyt, mikä on paljastanut sisäiset rakenteet.

Rotundassa on kahdeksan syvennystä kompassin suuntien mukaisesti, joista yksi on sisäänkäynti, lisäksi kolme puolipyöreätä ja neljä neliskulmaista eksedraa, joissa luultavasti oli joskus patsaat temppelin kullekin jumalalle. Syvennyksissä, lukuunottamatta ovea vastapäätä olevaa holvattua apsista, on kussakin kaksi värillisestä marmorista tehtyä alkuperäistä korinttilaista pylvästä in antis (upotettuja tasoon). Sisätilan seinien kiviverhous on suurimmaksi osaksi myöhempien aikojen perua. Kivilattia, joka on tehty graniitista, porfyyristä ja marmorista, on pääosin antiikkinen (Septimius Severuksen ajalta), mutta sitä korjattiin 1800-luvulla. Attikassa eli pylväiden ja kupolin välisessä kaistaleessa oli alun perin marmoripilasterit ja kivipanelointi (pavonazzettoa, giallo anticoa ja serpentiiniä), mutta 1747 paavi Benedictus XIV vaihtoi ne stukko-koristeluun. Pilasterien kapiteeleista osa on nyt British Museumissa. Pieni pala alkuperäisestä Severuksen aikaisesta attikasta on myöhemmin restauroitu antiikkiseen asuun.

Kupoli

Pantheonin kupoli on valettu betonista. Kasetit (syvennykset) keventävät rakenteen painoa. Avoin kattoikkuna (oculus) on ainoa valonlähde

Pantheonin interiööri 1700-luvulla Panninin kuvaamana. Attika (pylväiden ja kupolin välinen kaistale) on vielä alkuperäinen.

Pantheonin kupoli on aina ollut suuren ihmetyksen aihe. Se on valettu eräänlaisesta betonista (opus caementicium), johon on käytetty sintteriä, hohkakiveä ja vulkaanista tuhkaa (pozzolana). Luultavasti rakentajat käyttivät puumuottia valaessaan kupolia. Roomalaiset eivät käyttäneet teräspunoksia betonissaan, vaan tiiliruoteita. Lisäksi kupolin materiaali ohenee ja kevenee ylöspäin mentäessä. Kupolin tarkka materiaalikoostumus ja rakennustapa on kuitenkin edelleen selvittämättä.

Pantheonin kupoli oli pitkään maailman suurin holvattu rakennelma, kunnes Brunelleschi rakensi Firenzen Duomon kupolin, joka valmistui 1436. Itse asiassa Pantheonin jänneväli on edelleen suurempi kuin Firenzen Duomon (sisämitta 42 m) tai Rooman Pietarinkirkon (sisämitta 42.3 m), mutta jälkimmäisten tilavuus on suurempi, johtuen suuremmasta korkeudesta. Brunelleschin kupoli on sitä paitsi kahdeksankulmainen, joten sen vertailu Pantheoniin on keinotekoista.

Pantheonin kupoli on "vajonnut" sylinterin sisään ja se on ulospäin hädin tuskin näkyvissä, mutta sitä olikin alkujaan tarkoitus tarkastella vain sisältä. Tässä suhteessa se eroaa uuden ajan kupoleista, jotka käyttävät bysanttilaisten kehittämää pendentiiviä (mahdollistaa neliömäisen pohjakaavan päällä pyöreän holvin). Kupolin sisäpintaan on valettu syvennyksiä (kasetteja), joiden tehtävänä on keventää rakennelman painoa. Näiden kasettien keskellä oli alun perin stukko-koristeita tai kullattuja tähtiä, sillä kupolin pyöreä muoto symboloi taivasta ja ylimpänä oleva valoaukko aurinkoa (Heliosta). Tämä aukko (9 m läpimitaltaan) on rakennuksen ainoa valonlähde ja se on kattamaton. Marmorilattiassa on kaivo valoaukon alla keräämässä vettä, sillä aukosta sataa sisään. Alkuperäinen pronssinen korniisi on edelleen paikallaan koristamassa kattoikkunan sisäkehää.

Vaikutus arkkitehtuurin kehitykseen

Pantheon on fuusio kreikkalaisesta (pylväät, palkisto) ja roomalaisesta (holvit, kantava seinä) rakennusperinteestä. Pantheonin arkkitehtuuri ilmentää tätä kreikkalaisen ja roomalaisen rakennustaiteen eroa hyvin havainnollisesti. Kreikkalaisten rakennuksissa pylväät olivat kantava osa rakennelmaa, kun taas roomalaisten julkisissa monumenteissa kantava rakenne oli piilotettu betonirakenteisiin, ja pylväiden funktio oli vain koristeellinen.

Kreikkalaiset temppelit olivat yleisöltä suljettuja tiloja, ja uskonnolliset menot suoritettiin temppelin edessä pihamaalla. Sama koski normaaleja roomalaistemppeleitäkin, mutta Pantheonin arkkitehtuuri mahdollisti suuren väkijoukon kutsumisen sisätiloihin. Tämä seikka helpotti myöhemmin Pantheonin muuttamista kirkoksi ja siten edesauttoi rakennuksen säilymistä.

Pantheonin vaikutus uuden ajan arkkitehtuuriin renessanssista alkaen on ollut suunnaton. Sen konstruktioperiaatetta - portiikki ja rotunda - on käytetty uudelleen ja uudelleen lukemattomissa muissa kirkoissa, kaupungintaloissa ja palatseissa. Michelangelo oli suuri Pantheonin ihailija. Hänen mielestään sen täytyi olla "enkelien pikemminkin kuin ihmisen työtä". ^[9] Pantheon tuli tunnetuksi uudella ajalla erityisesti Andrea Palladion (1508-1580) kirjoitusten perusteella (I Quattro Libri dell'Architettura, neljä kirjaa arkkitehtuurista, julkaistiin 1570).

Parhaimpia esimerkkejä muista Pantheonin esikuvan mukaan tehdyistä rotundoista on Suomessa Turun ortodoksinen Keisarinna Aleksandra marttyyrin kirkko, Yhdysvalloissa Virginian yliopiston kampuksen rotunda ja Washingtonin Thomas Jefferson Monument, sekä Italiassa Napolin San Francesco di Paolan kirkko.

Kirkon koristelu

Melozzo da Forlin fresko Pyhän Marian ilmestys Pantheonissa 1400-luvulta (tekovuosi tuntematon)

Melozzo da Forli maalasi Pantheoniin freskon Pyhän Marian ilmestys 1400-luvulla. Kirkon pääalttari tehtiin paavi Klemens XI:n aikana 1700-luvulla. Sen suunnitteli Alessandro Specchi. Alttaritaulun maalasi Giovanni Guerra 1544. Alttarisyvennyksessä on kopio bysanttilaisesta Neitsyt Marian ikonista. Luigi Polettin suunnittelema kuori lisättiin 1840.

Pantheon hautapaikkana

Pantheoniin on 1500-luvulta alkaen haudattu suurmiehiä. Sisäänkäynnistä oikealle keskimmäisessä syvennyksessä on Italian kuninkaan Vittorio Emanuele II:n hauta. Vastapäätä sitä löytyy kuningas Umberto I:n leposija. Sen viereisessä tukipilarissa on Rafaello Santin sarkofagi. Rafaellon hauta avattiin vuonna 1833. ^[10] Haudasta löydettiin taiteilijan luut mudan keskeltä. Tevere-joki (Tiber) oli tulvinut hautaan ja turmellut puisen arkun. Muita kirkkoon haudattuja ovat taiteilija Annibale Caracci ja arkkitehti Baldassare Peruzzi. Kirkkoon on haudattu myös naisia, kuten Umberto I:n vaimo kuningatar Margarita.

Italialaiset monarkistit pitävät edelleen Pantheonin kuningashaudoilla kunniavartiota, mikä on tasavaltaisessa maassa herättänyt kritiikkiä.

Sanan toissijainen merkitys

Pantheon- tai pantheoni-sanaa voidaan käyttää myös toisessa merkityksessä kuvaamaan mytologian jumalhahmojen kollektiivia (esim. olympolainen pantheon). Kuvainnollisessa mielessä sanaa käytetään kuvaamaan alallaan erityisen ansioituneita ihmisiä tai jonkin taiteenlajin huippusaavutuksia ("musiikin pantheon"). Tosin nämä merkitykset ovat käytöltään yleisempiä englanninkielessä kuin suomessa.

Lähteet

Lähdeviittaukset

↑ Lacus Curtius Educational Resource:Pantheon According to the inscription on the frieze of the pronaos (CIL vi.896: M. Agrippa L. f. cos. tertium. fecit1) the temple was built in 27 B.C., but Cassius Dio states that it was finished in 25 (liii.27: τό τε Πάνθειον ὠνομασμένον ἐξετέλεσε· προσαγορεύεται δὲ οὒτω τάχα μὲν ὂτι πολλῶν θεῶν εἰκόνας ἐν τοῖς ἀγάλμασι, τῷ τε τοῦ Ἀρεως καὶ τῷ τῇς Ἀφροδίτης, ἔλαβεν, ὡς δὲ ἐγὼ νομίζω, ὄτι θολοειδὲς ὂν τῷ οὐρανῷ προσέοικεν, ἠβουλήθη μὲν οὗν ὁ Ἀγρίππας καὶ τὸν Αὔγουστον ἐνταῦθα ἱδρῦσαι, τήν τε τοῦ ἔργου ἐπίκλησιν αὐτῷ δοῦναι).
↑ Rodolpho Lanciani: The original structure of Agrippa was rectangular instead of round, and faced the south instead of the north. It resembled in shape the Temple of Concord, that is to say, the facade was on one of the longer sides of the parallelogram, and not on one of the smaller. This shape is special to the Augustea, and the Pantheon belonged to this class of buildings.
↑ Plinius vanhempi kirjoittaa Naturalis Historiassa (kirja #36) seuraavaa: "Agrippae Pantheum decoravit Diogenes Atheniensis; in columnis templi eius Caryatides probantur inter pauca operum, sicut in fastigio posita signa, sed propter altitudinem loci minus celebrata."
↑ Lacus Curtius Educational Resource: Pantheon The Pantheon of Agrippa was burned in 80 A.D. (Cass. Dio lxvi.24.2) and restored by Domitian (Chron. 146; Hier. a. Abr. 2105; cf. perhaps 2101). Again, in the reign of Trajan, it was struck by lightning and burned (Oros. vii.12; Hier. a. Abr. 2127).
↑ Lacus Curtius Educational Resource: Pantheon The restoration by Hadrian (Hist. Aug. Hadr. 19) carried out after 126 (AJA 1912, 421) was in fact an entirely new construction, for even the foundations of the existing building date from that time. The inscription was probably placed by Hadrian in accordance with his well-known principle in such cases.
↑ Rodolpho Lanciani:Giano Nicio Eritreo, another eye-witness, thus speaks of the event: "Our good pontiff, Urban VIII., could not bear the idea that such a mass of metal, intended for loftier purposes, should humble itself to the office of keeping off forever the rain from the portico of the Pantheon. He raised it to worthier destinies, because it is becoming that such noble material should keep off the enemies of the Church rather than the rain. At all events, Agrippa's temple has gained more than it has lost, because Pope Urban VIII has provided it with a much better roof " (tectum multo quam antea elegantius). .
↑ Lacus Curtius Educational Resource:Pantheon the corner column was replaced by Urban VIII: The corner column only lacked the capital, and why it was removed by Urban VIII is not clear. The capital bears his badge (the Barberini bee) just as the other two capitals bear the Chigi star of Alexander VII. See Roma v. (1927) 471.
↑ David Moore: The outside height of the circular wall is 104 feet (31.7 m) which seems awesome when viewed from the door step. It is the height of about a 7-story office building. The top cornice on the wall has an overhang of about 3'-8" (1.1 m) serving as an effective rain shield for the brick facing.
↑ Rodolpho Lanciani: ...considered by Michelangelo "disegno angelico e non umano..."
↑ Rodolpho Lanciani:At noon of September 14, 1833, the last stone was removed, and the excited assembly beheld for the first time the remains of the " divine painter." They were lying in a coffin made of deal boards nailed with small iron nails. It seems that the waters of the Tiber, by which the Pantheon is periodically inundated, had filtered into the tomb, in spite of its being surrounded by a wall two feet thick, and had caused the wooden coffin to decay, and the bones to be covered by a layer of mud.

Kirjallisuuslähteet

(Toimittanut) J. C. Palmes: Sir Banister Fletcher's "A History of Architecture" (sivut 286-290), 18. painos. Athlone Press, 1975. ISBN 0-485-55001-6.

(Toimittanut) N. G. L. Hammond, H. H. Scullard: The Oxford Classical Dictionary (sivu 776), 2. painos. Oxford University Press, 1979. ISBN 0-19-869117-3.
Paavo Castrén, Leena Pietilä Castrén: Rooma (sivut 180-182). Gaudeamus, 1982. ISBN 951-662-314-X.