Pantheon (Rooma)
Pantheon (m.kreik. Πάνθειον, kaikkien jumalien temppeli) on parhaiten säilynyt antiikinaikainen monumentti Roomassa. Se rakennettiin alun perin pyhäköksi seitsemälle planeetalle ja niiden jumalille. Nykyään se toimii roomalaiskatolisena kirkkona. Pantheonin pyöreä cella kupoleineen on maailmankuulu, ja sitä ovat myöhempien sukupolvien arkkitehdit ihailleet ja jäljitelleet. Rakennukseen on haudattu suurmiehiä, kuten Rafaello ja yhdistyneen Italian ensimmäinen kuningas Vittorio Emanuele II. Sanasta onkin tullut myöhempinä aikoina synonyymi valtiomiesten hautapaikalle.
 |
Tätä artikkelia on ehdotettu suositelluksi artikkeliksi. Suositeltu artikkeli -laatumerkinnän on tarkoitus kertoa, että artikkeli yhteisön mielestä on erityisen hyvin kirjoitettu ja kattava. Artikkelin ehdokassivulla voit ottaa asiaan kantaa.
|
Pantheon- tai pantheoni-sanaa voidaan käyttää myös toisessa merkityksessä kuvaamaan mytologian jumalhahmojen kollektiivia (esim. olympolainen pantheon).
Historia
Agrippan temppeli
Nykyinen Pantheon on järjestyksessä toinen samalla paikalla. Alkuperäisen temppelin rakennutti keisari Augustuksen vävy Agrippa vuonna 25 eaa Rooman Mars-kentälle (Campus Martius). Ensimmäinen rakennus oli luultavasti etruskilaista tyyliä (kolmi-cellainen), leveä ja matala varustettuna kymmenellä pylväällä (dekastyylinen) ja sen julkisivu antoi etelään. Se muistutti varmasti hyvin paljon arkaaista Capitoliumin Juppiterin temppeliä. Agrippan rakennus oli osa suurempaa rakennusprojektia, johon kuuluivat myös kylpylät. Plinius vanhempi mainitsee Agrippan temppelin kirjassaan Naturalis historia. Hän käyttää siitä nimeä "Pantheum".[1] Agrippan rakennuttama Pantheonin temppeli paloi noin vuonna 80. Keisari Domitianus korjautti temppelin kunnes se tuhoutui uudelleen Trajanuksen aikana.
Hadrianuksen temppeli
Keisari Hadrianuksen hallituskaudella Roomassa suoritettiin suuria korjauksia vanhoissa monumenteissa ja rakennettiin uusia. Agrippan temppeliä pidettiin arkkitehtuuriltaan jo vanhentuneena ja se oli kärsinyt tulipaloista. Hadrianus pystytti uuden Pantheonin entiselle paikalle vuonna 125 - nyt pyöreänä rotundana entisen suorakaiteen sijasta. Uuden temppelin rakentamisen ajoittaminen tähän ajankohtaan on voitu vahvistaa rakennukseen käytetyistä tiilistä, joissa on Hadrianuksen leima. Temppelin arkkitehtuuri on hyvin tyypillinen Hadrianuksen ajalle. Samankaltaisia rakenteita on nähtävissä hänen huvilallaan Tivolissa.
On kiistelty siitä, kuinka paljon Agrippan temppeliä on jäljellä Hadrianuksen luomuksessa. Uudisrakennuksessa käytettiin luultavasti hyödyksi osia alkuperäisestä portiikista, josta tuli kapeampi oktastyylinen (kahdeksan pylvästä). Melkein kaikki muu, perustuksista alkaen, on uutta. Agrippan omistuskirjoitus siirrettiin uuden temppelin friisiin sellaisenaan: M. Agrippa L. F. Cos. Tertium Fecit = Marcus Agrippa, Luciuksen poika, konsulina kolmatta kertaa, rakensi tämän. Tämän on katsottu olleen Hadrianukselle tyypillistä pyyteettömyyttä. Hadrianuksen muutosten jälkeen uusi portiikki katsoo pohjoiseen.
Keisari Severus ja hänen poikansa Caracalla korjauttivat temppelin vuonna 202, mistä tehtiin maininta vanhan piirtokirjoituksen alle arkkitraaviin: Imp. Caes. L. Septimius Severus Et Imp. M. Aurelius Antoninus Pantheum Vetustate Corruptum Cum Omni Cultu Restituerunt = Septimius Severus ja Marcus Aurelius Antoninus korjasivat vanhuuttaan rapistuneen temppelin.
Nykyisen Pantheonin suunnittelijasta ei ole varmuutta. Yleensä kunnia annetaan Apollodoros Damaskolaiselle.
Kristilliseksi kirkoksi
Konstantinus Suuri kääntyi kristinuskoon ja pakanatemppelit suljettiin viimeistään 500-luvulle tultaessa. Vuonna 608 Bysantin keisari Fokas lahjoitti Pantheonin paavi Pyhä Bonifatius IV:lle muunnettavaksi kristilliseksi kirkoksi, minkä ansiosta Pantheon on säästynyt tuholta. Vastavihittyyn kirkkoon tuotiin kasapäin luita katakombeista karkottamaan pakanahenget. Jossakin vaiheessa keskiajalla Pantheoniin tehtiin kellotapuli. 1309-1377 kirkko oli suljettuna paavien Baabelin vankeuden aikana. Kirkko joutui huonolle hoidolle - sitä käytettiin linnoituksena Colonnien ja Orsinien valtakiistoissa ja välillä jopa siipikarjatorina. Avignonin vankeudesta päästyään paavi avasi kirkon uudelleen.
Ryöstelijät
Paavillisesta suojeluksesta huolimatta romumetallin metsästäjät verottivat kirkkoa vuosisatojen aikana. Vuonna 663 keisari Konstans II Herakleios ryösti Pantheonin kupolikaton kullatut pronssitiilet, jotka vietiin Bysanttiin. Ne korvattiin vuonna 735 lyijystä tehdyillä. Friisin roomalaisen piirtokirjoituksen metalliset kirjasimet oli ryöstetty jo aiemmin - nykyiset ovat kopioita alkuperäisistä. Päätykolmion pronssireliefi hävisi luultavasti jo ennen Pantheonin kirkoksi vihkimistä.
Aikalainen, munkki Paulus Diaconus, kirjoitti Konstans II:n matkasta Roomaan vuonna 663:
"Roomassa viettämiensä kahdentoista päivän aikana hän revitytti alas kaiken metallin ja muun arvokkaan, joka entisinä aikoina oli tehty kaupungin koristamiseksi - jopa niin, että otti kattotiilet Pyhän Marian kirkosta, jota ennen sanottiin Pantheoniksi ... ja lähetti ne muun arvokkaan mukana Konstantinopoliin."
Vielä niinkin myöhään kuin 1632 paavi Urbanus VIII Barberini irrotti portiikin sisäkaton pronssilevyt ja valoi niistä Pietarinkirkon baldakiinin ja Castel Sant'Angelon tykit. Temppu oli aikalaistenkin mielestä paheksuttava rikos kirkollista koskemattomuutta vastaan. Siitä on tullut lentävä lause Quod non fecerunt barbari, fecerunt Barberini (Mitä barbaarit jättivät tekemättä, tekivät Barberinit).
Paavien korjaukset
Tekivät paavit jotain hyvääkin: Urbanus VIII vaihtoi yhden vioittuneen pylvään uuteen (ensimmäinen vasemmalta). Hän myös puratti keskiaikaisen kellotornin ja antoi Berninin tehdä kaksi pienempää tilalle. Näitä torneja kutsuttiin pilkallisesti "aasin korviksi" (le orecchie d'asino). Nekin purettiin tyyliin sopimattomina 1800-luvulla. Paavi Aleksanteri VII (1657-1667) vaihtoi myöhemmin vielä kaksi muuta pylvästä. Nämäkin pylväät sijaitsevat vasemmalla puolella portiikkia. Paavi Innocentius XI (1676-1689) korjautti rapistumaan päässeen katon.
Paavit Pius VII (1820) ja Pius IX (1857) tekivät viimeisen kerran restaurointitöitä Pantheoniin, jonka jälkeen se siirtyi Italian valtiolle.
Nykyaika
Pantheon on koko historiansa ajan aina ollut uskonnollisessa käytössä lukuun ottamatta paavien Avignonin vankeuden aikaa. Nykyään se kuuluu Italian valtion arkeologisen viraston Soprintendenzan alaisuuteen, joka on osa Italian kulttuuriperinnön ministeriötä Ministero per i Beni e le Attività Culturali. Se toimii silti edelleen kirkkona Chiesa di S.Maria ad Martyres (tunnetaan myös nimellä Santa Maria della Rotonda), mitä ei heti huomaa, sillä se on myös Rooman suosituimpia nähtävyyksiä. Sitä korjataan ja restauroidaan jatkuvasti. Restaurointityöt pyritään suorittamaan sulkematta kirkkoa. Pantheon on hyvin suosittu vihkikirkkona.
Pantheon sijaitsee Piazza della Rotondan aukiolla Rooman yhdeksännessä Pignan kaupunginosassa (rione). Alue rajoittuu lännessä Rione Sant'Eustachioon, pohjoisessa Rione Colonnaan, idässä Rione Treviin ja etelässä Rione Sant'Angeloon ja Rione Campitelliin. Aukiolla on Giacomo della Portan vuonna 1575 rakentama suihkulähde, johon 1711 lisättiin Ramses II:n ajalta peräisin oleva egyptiläinen obeliski (obelisco Macuteo). Pantheonin oikealla puolella on kaksi vanhaa aatelispalatsia, palazzo Crescenzi ja palazzo Melchiorri.
Pantheon on auki vierailijoille 8:30 - 19:30 (ma-la), 9 - 18 (su) ja 9 - 13 (arkipyhinä), paitsi jouluna, uuden vuoden päivänä ja vappuna, jolloin se on suljettu. Sisäänpääsymaksua ei ole.
Arkkitehtuuri
Pronaos
Pantheonin korinttilaistyylinen eteishalli eli pronaos koostuu kahdeksasta pylväästä eturivissä, ja neljästä pylväästä kahdessa taimmaisessa rivissä, joiden välissä pylväikkö jakaantuu kolmeksi laivaksi etruskilaiseen tyyliin. Portiikki on 33.10 m leveä ja 13.60 m syvä. Monoliittiset pylväät ovat uurtamatonta egyptiläistä graniittia, korkeudeltaan 14.14 m, ja niiden halkaisija juuresta on 1.51 m ja 1.31 m huipusta. Pylväiden kapiteelit ovat Pentelikonin marmorista. Pylväiden kannattelema palkisto on korkeudeltaan 3.35 m. Päätykolmio oli alun perin koristeltu pronssisella korkokuvalla, joka esitti Titaanien taistelua. Vain kiinnitysreiät kertovat tämän reliefin olemassaolosta. Alkuperäiset antiikinaikaiset pronssiovet, joista kultaus on kulunut pois, ovat edelleen paikallaan. Pylväshallin takaseinässä on kaksi apsista (syvennystä), joissa ammoin oli patsaat Augustukselle ja Agrippalle. Rotundan ja portiikin välisessä paksussa seinässä kulkee portaat rakennuksen ylempiin kerroksiin. Alun perin Pantheonin edustalla sijaitsi suljettu esipiha, eikä rotundaa voinut fasadin takaa nähdä. Portiikki ei sulaudukaan aivan saumattomasti pyöreään takaosaan.
Rotunda
Pantheonin rotunda - pyöreä, sylinterimäinen tila, joka muodostaa temppelin cellan, on varmasti kaikkein jäljitellyimpiä arkkitehtonisia muotoja maailmassa. Se on hyvin symmetrinen: sisähalkaisija ja korkeus ovat kummatkin 43.30 m. Rotunda lepää massiivisen perustan päällä (4.5 m syvä). Seinät (paksuus 6.20 m) ovat tiilellä vuorattua betonivalua (opus latericium), jossa on siellä täällä lujuutta lisääviä piilotettuja kaariholveja. Ulkopuolelta on nähtävissä, että rotundassa on kolme kerrosta, joista alin oli alun perin marmorilla verhoiltu ja ylemmät kerrokset rapattuja ja stukko-koristeltuja muistuttamaan kivenlohkareita. Ylin kerros muodostaa eräänlaisen tukirenkaan Pantheonin kupolille. Ulkopuolen verhous on hävinnyt, mikä on paljastanut sisäiset rakenteet. Rotundassa on kahdeksan syvennystä, joista yksi on sisäänkäynti, lisäksi kolme puolipyöreätä ja neljä neliskulmaista eksedraa, joissa luultavasti oli joskus patsaat temppelin kullekin jumalalle. Sisätilan kiviverhous, lattia mukaanlukien, on suurimmaksi osaksi myöhempien aikojen perua. Attikassa oli alun perin marmoripilasterit, joista osa on nyt British Museumissa, mutta 1747 ne vaihdettiin stukko-koristeluun. Osa alkuperäisestä attikasta on restauroitu antiikinaikaiseen asuun.
Kupoli
Pantheonin kupoli on aina ollut suuren ihmetyksen aihe. Se on valettu eräänlaisesta betonista, johon on käytetty sintteriä, hohkakiveä ja vulkaanista tuhkaa (pozzolana). Luultavasti rakentajat käyttivät puumuottia valaessaan kupolia. Roomalaiset eivät käyttäneet teräspunoksia betonissaan, vaan tiiliruoteita. Lisäksi kupolin materiaali ohenee ja kevenee ylöspäin mentäessä.
Pantheonin kupoli oli pitkään maailman suurin holvattu rakennelma, kunnes Brunelleschi rakensi Firenzen Duomon kupolin. Kupoli on "vajonnut" sylinterin sisään ja se on ulospäin hädin tuskin näkyvissä, mutta sitä olikin alkujaan tarkoitus tarkastella vain sisältä. Kupolin sisäpintaan on valettu syvennyksiä (kasetteja), joiden tehtävänä on keventää rakennelman painoa. Näiden kasettien keskellä oli alun perin stukko-koristeita tai kullattuja tähtiä, sillä kupolin pyöreä muoto symboloi taivasta ja ylimpänä oleva valoaukko aurinkoa (Heliosta). Tämä aukko (9 m läpimitaltaan) on rakennuksen ainoa valonlähde ja se on kattamaton. Marmorilattiassa on kaivo valoaukon alla keräämässä sadevettä. Alkuperäinen pronssikorniisi koristaa edelleen ikkunan sisäkehää.
Vaikutus arkkitehtuurin kehitykseen
Pantheon on fuusio kreikkalaisesta (pylväät, palkisto) ja roomalaisesta (holvit, kantava seinä) rakennusperinteestä. Pantheonin arkkitehtuuri ilmentää tätä kreikkalaisen ja roomalaisen rakennustaiteen eroa hyvin havainnollisesti. Kreikkalaiset temppelit olivat suljettuja laitoksia, joissa seurakunta suoritti menot temppelin edessä pihamaalla, kun taas Pantheonin kaltaisissa rakennuksissa roomalaiset kutsuivat väkijoukon sisään suuriin tiloihin. Kreikkalaisten rakennuksissa pylväät olivat kantava osa rakennelmaa, kun taas roomalaisten julkisissa monumenteissa kantava rakenne oli piilotettu betonirakenteisiin, ja pylväiden funktio oli vain koristeellinen.
Pantheonin vaikutus uuden ajan arkkitehtuuriin renessanssista alkaen on ollut suunnaton. Sen konstruktioperiaatetta - portiikki ja rotunda - on käytetty uudelleen ja uudelleen lukemattomissa muissa kirkoissa, kaupungintaloissa ja palatseissa. Michelangelo oli suuri Pantheonin ihailija. Pantheon tuli tunnetuksi uudella ajalla erityisesti Andrea Palladion (1508-1580) kirjoitusten perusteella (I Quattro Libri dell'Architettura, neljä kirjaa arkkitehtuurista, julkaistiin 1570).
Kirkon koristelu
Melozzo da Forli maalasi Pantheoniin freskon Pyhän Marian ilmestys 1400-luvulla. Kirkon pääalttari tehtiin paavi Klemens XI:n aikana 1700-luvulla. Sen suunnitteli Alessandro Specchi. Alttaritaulun maalasi Giovanni Guerra 1544. Alttarisyvennyksessä on kopio bysanttilaisesta Neitsyt Marian ikonista. Luigi Polettin suunnittelema kuori lisättiin 1840.
Pantheon hautapaikkana
Pantheoniin on 1500-luvulta alkaen haudattu suurmiehiä. Sisäänkäynnistä oikealle keskimmäisessä syvennyksessä on Vittorio Emanuele II:n hauta. Vastapäätä sitä löytyy Umberto I:n leposija. Sen viereisessä tukipilarissa on Rafaello Santin sarkofagi. Muita kirkkoon haudattuja ovat taiteilija Annibale Caracci ja arkkitehti Baldassare Peruzzi. Kirkkoon on haudattu myös vähemmässä määrin naisia, kuten Umberto I:n vaimo kuningatar Margarita.
Italialaiset monarkistit pitävät edelleen Pantheonin kuningashaudoilla kunniavartiota, mikä on tasavaltaisessa maassa herättänyt kritiikkiä.
Rotundoja muualla
- Niin kutsuttu Minerva Medican temppeli Roomassa (oikeammin Nymphaeum) 300-luvulta edustaa jo siirtymävaihetta bysanttilaiseen arkkitehtuuriin. Rakennus on huonossa kunnossa ja sen kupoli sortui 1828.
- Hämeenlinnan kirkko on suunniteltu Pantheonin antaman esikuvan pohjalta [2].
- Pietarin lähistöllä Aleksandrovskissa on samankaltainen Pyhän kolminaisuuden kirkko ("Pasha ja kulitš") 1700-luvulta [4].
- Yhdysvalloissa Virginian yliopiston kampuksella on hyvin Pantheonin kaltainen, vain puolet pienempi rotunda [5].
- Columbian yliopiston kirjasto on saanut vahvoja vaikutteita Pantheonista [6].
- Thomas Jeffersonin kotitalo Monticello Virginian Charlottesvillessä on sekin Pantheonin inspiroima [7].
- Washingtonin Jefferson Memorial on USA:n pääkaupungin hienoimpia nähtävyyksiä [8].
- Napolissa on Pantheonin myöhäissyntyinen kopio, San Francesco di Paolan kirkko. Se rakennettiin Napolin kuninkaan Ferdinand IV:n aikana 1816-1836 Pietro Bianchin piirustusten mukaan. Sen holvikupoli on hyvä ennallistus Pantheonista antiikin aikana.
Huomautuksia
- ↑ Plinius vanhempi kirjoittaa Naturalis Historiassa (kirja #36) seuraavaa: "Agrippae Pantheum decoravit Diogenes Atheniensis; in columnis templi eius Caryatides probantur inter pauca operum, sicut in fastigio posita signa, sed propter altitudinem loci minus celebrata."
Lähteet
- Sir Banister Fletcher's "A History of Architecture", 18. painos, Athlone Press 1975, ISBN 0-485-55001-6
- The Oxford Classical Dictionary, 2. painos, Oxford University Press 1979, ISBN 0-19-869117-3
- Paavo Castrén ja Leena Pietilä-Castrén: Rooma, Gaudeamus 1982, ISBN 951-662-314-X
- Leonard von Matt, Franco Barelli: DuMont Kunst-Reiseführer - Rom, 6. painos, DuMont Buchverlag 1983; ISBN 3-7701-0707-1
Katso myös
Aiheesta muualla
