Margit Sandemo
Margit Sandemo (omaa sukua Underdal, s. 23. huhtikuuta 1924, Valdres) on norjalais-ruotsalainen kirjailija. Hän on ollut pohjoismaiden myydyin kirjailija 1980-luvulta lähtien, jolloin hänen 47 kirjaa käsittävä romaanisarjansa Jääkansan tarina julkaistiin. Hän on kirjoittanut monia muitakin kirjasarjoja, kuten Noitamestari-sarjan ja Legenden om Ljusets rike-sarjan.
Sandemon tuotannolle tyypillisiä piirteitä ovat mm. historia, fantasia, science fiction, romantiikka, jännitys sekä lämminhenkinen huumori. Kirjojen juoni on yleensä hyvin mutkikas ja polveileva ja jatkuu kirjasta toiseen. Keskeisessä roolissa ovat erilaiset amuletit, vanhat kirjoitukset ja salamerkit, joita tulkitsemalla kirjan päähenkilöt ratkovat arvoituksia vaihe kerrallaan ja taistelevat pahoja voimia vastaan.
Kirjojen tapahtumapaikkana on yleensä keskiajan tai uuden ajan alun Eurooppa, etenkin Islanti ja Norja. Joskus päähenkilöt seikkailevat vieläkin kauempana, kuten Espanjassa ja Itävallassa.
Elämänvaiheet
Lapsuus ja nuoruus
Margit Sandemo syntyi 23. huhtikuuta 1924 maatilalla Lenassa, Itä-Totenissa, Valdresissa, Norjassa. Hänen isänsä oli norjalainen runoilija Anders Underdal, joka oli syntynyt Valdresissa vuonna 1880 ja kuoli vuonna 1973. Underdal oli Nobel-palkitun Bjørnstjerne Bjørnsonin ja tämän 17-vuotiaan rakastajattaren, torpantyttö Guri Andersdotterin suhteesta syntynyt avioton lapsi. "Bjørnson olisi itkenyt, jos olisi lukenut minun kirjoittamiani kirjoja," Sandemo on joskus sanonut.
Sandemon lapsuuden aikana ajateltiin, että avioton sukulaissuhde Björnstjerne Bjørnssoniin on sellainen asia, josta pitää vaieta. Jopa Anders Underdal, joka teki jo varhain lapsilleen selväksi oman syntyperänsä, vaikeni asiasta myöhemmässä vaiheessa. Ei tiedetä, miksi hän näin teki. Sandemo itse ei erityisesti pidä siitä että saa setviä julkisesti omia sukujuuriaan, muttei koe mitään tarvetta salatakaan niitä.
Sandemon äiti oli ruotsalainen kreivitär Elsa Reuterskiöld, joka oli kihlakunnantuomarin ja suomenruotsalaisen kreivittären tytär ja menetti aatelisarvonsa avioituessaan aatelittoman Anders Underdalin kanssa. Reuterskiöld oli opettajatar, joka oli aktiivisesti esillä myös politiikassa ja edusti sosiaalidemokraatteja eduskunnassa. Hän kuului erääseen Korsholmista, Wasasta peräisin olevaan Oxenstierna-aatelissuvun sukuhaaraan. Siten myös Margit Sandemo on sukua monille eurooppalaisille aatelisille ja hänen esivanhempansa, joihin lukeutuu mm. 800 kuningasta ja 112 keisaria, tunnetaan noin vuodelle 350 e.Kr. saakka.
Elsa Reuterskiöld tapasi Anders Underdalin ensimmäisen kerran kesälomamatkallaan eräässä laaksossa Valdresissa. He avioituivat pian tämän jälkeen ja Underdal osti pienviljelijätilan, jonne he muuttivat. Se sijaitsi Huldrehaugen-nimisellä paikkakunnalla Grunkessa, Moenissa, lähellä Fagernesia. Siellä pariskunta sai viisi lasta, joista Margit oli toiseksi vanhin. Hänellä oli yksi vanhempi sisar nimeltä Eva ja kolme nuorempaa veljeä, joiden nimet vanhimmasta nuorimpaan olivat Axel, Anders ja Embrik. Ikäero vanhimman ja nuorimman sisaruksen välillä oli vain seitsemän vuotta. Reuterskiöld ja Underdal erosivat vuonna 1930, jolloin äiti muutti takaisin Ruotsiin lastensa kanssa, kuusivuotias Margit heidän joukossaan.
Perheellä ei Ruotsissa olonsa aikana ollut vakituista asuntoa, vaan he oleskelivat lyhyitä ajanjaksoja eri puolilla maata sijaitsevilla maatiloilla sukulaisten luona. Kaikkien näiden vuosien ajan Sandemo kaipasi entiseen kotimaahansa Norjaan. Myöhemmin hän on sanonut pitävänsä tätä aikaa erityisen ikävänä.
Ruotsissa Sandemo kävi tyttökoulua yhdeksän vuoden ajan, minkä jälkeen hän opiskeli useissa iltakouluissa kuten taidekoulussa ja oli kuunteluoppilaana Dramatenissa. Koulussa hän sai hyviä arvosanoja, parhaan käyttäytymisestä, vaikkei hän koskaan tehnyt läksyjä tai ottanut koulunkäyntiä kovin vakavasti.
Sandemo raiskattiin lapsena kolmesti - kahdeksan, kymmenen ja kaksitoista vuotta vanhana. Vuonna 1945 Margit Sandemo kohtasi tulevan aviomiehensä Asbjörn Sandemon ensimmäisen kerran heinänkorjuun aikaan Vestre Slidren länsitunturissa, Valdresissa. Haldenin Iddistä kotoisin oleva 28-vuotias Asbjörn oli koulutukseltaan putkimies ja juuri palannut taistelemasta toisessa maailmansodassa. Margit ja Asbjörn avioituivat 29. maaliskuuta 1946 Strängnäsissä. He saivat myöhemmin seitsemän lasta, joista kolme varttui aikuisiksi, Henrik, Tove ja Björn. Luokkatoverit kutsuivat Henrikiä Vara-Jeesukseksi, koska hän oli syntynyt jouluyönä ja oli kaiken lisäksi harvinaisen kiltti ja rauhallinen. Kukaan kolmesta lapsesta ei harrasta kirjoittamista. Vuonna 1964 perhe muutti takaisin Valdresin Huldrehaugeniin. Tätä nykyä Sandemolla on myös seitsemän lastenlasta ja kaksi lastenlastenlasta. Vanhin lapsenlapsi syntyi vuonna 1969.
Kirjallisen uran alku
Nuorena valitessaan tulevaa ammattiaan Margit Sandemo ei tiennyt siitä mitään muuta paitsi sen, että sillä tulisi olemaan jotakin tekemistä taiteen kanssa. Omaa taiteellista alaansa etsiessään hän kokeili mm. taidemaalausta, puunleikkaamista, tekstiilitaidetta, kuvanveistoa ja laulamista. Hän näytteli myös Ingmar Bergmanin näytelmissä ja teki konttorityötä kahden kuukauden ajan. Yhdessä vaiheessa hän kokeili kivenhakkaamista, tosin sillä seurauksella, että viemäri meni tukkoon ja se piti räjäyttää dynamiitilla. Tämän jälkeen kaikki kipsivesi täytyi pestä pois. Kaikki nämä ammatit tuntuivat keskinkertaisilta, eivätkä ne tuottaneet todellista iloa ja tyydytystä.
Kun Sandemo kirjoitti esikoisromaaninsa Kolme kosijaa 40-vuotiaana vuonna 1964, hän oivalsi kirjoittamisen olevan omaa alaansa ja kehitteli päässään saman tien ainekset seuraavaan kolmeenkymmeneen romaaniin. Sandemo ei aikaisemmin ollut harjoitellut kirjoittamista ja hän uskoo, ettei kirjaileminen ole mitään miksi tullaan, vaan jotakin mihin synnytään.
Kolme kosijaa hylättiin yli sata kertaa kunnes oslolainen Ernst G. Mortensenin kustantamo suostui julkaisemaan sen jatkokertomuksena Norjalaisessa Viikkolehdessä. Sandemo, joka halusi romaaninsa julkaistavan kirjana eikä viikkolehtinovellina, ei aluksi sulattanut tätä ja oli siksi raivoin partaalla kolmen päivän ajan. Hän kuitenkin leppyi ja esikoisteosta seurasi kokonainen sarja viikkolehtinovelleja. Sandemo kirjoitti 30 ensimmäistä romaaniaan Siesta café konditorian rautatiekahvilassa, Fagernesissa. Sen jälkeenkin hänellä on ollut tapana luonnostella romaaninsa juuri siellä.
Myöhemmin kaikki Margit Sandemon lehdissä julkaistut jatkokertomukset koottiin ja julkaistiin 40-osaisena kirjasarjana nimeltä Margit Sandemon parhaat jatkosarjat (Sandemo-sarja).
Yliluonnolliset ilmiöt Sandemon tuotannossa
Sandemon kirjojen keskeisimpiä aiheita ovat paranormaalit ilmiöt - magia, noidat ja erilaiset henkiolennot, kuten aaveet, demonit ja suojelushenget. Hän on seitsemänvuotiaasta asti nähnyt näkyjä, joiden hän uskoo olevan yliluonnollisia. Hän on "nähnyt" pikkukansaa, kummituksia ja muita olentoja toisista ulottuvuuksista.
Kerrottuaan näistä näyistä muille ihmisille Sandemo joutui mielisairaalaan saadakseen psykiatrista apua hallusinaatioihinsa (Kapital 18/90). Tämä tapahtui kolme kertaa, viimeisen kerran vuonna 1945. Silloin Sandemo tapasi psykiatrian professorin, jonka diagnoosin mukaan hän ei ollut mielisairas vaan selvänäkijä (Kapital 18/90).
Kirjassa Vi är inte ensamma hän kirjoittaa, että jokainen ihminen saa syntyessään oman, vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvan suojelushenkensä, joka suojelee ihmistä läpi eliniän. Sandemo väittää tunteneensa oman suojelushenkensä - pitkän, vaaleatukkaisen ja sinisilmäisen miehen nimeltä Virgil - kahdeksanvuotiaasta saakka. Vi är inte ensamma-kirjassa hän kertoo myös kuljettavansa aina mukanaan kahta metallipuikkoa, joiden avulla hän uskoo voivansa karkottaa aaveita ja löytämään ihmisen sädekehän, auran. Kirjan mukaan auran leveys vaihtelee henkilön fyysisestä terveydestä ja mielialasta riippuen.
Sandemo uskoo reinkarnaatioon. Hän väittää eläneensä sata aikaisempaa elämää ja muistavansa niistä neljätoista. Kertomansa mukaan hän on ollut esimerkiksi 1400-luvulla elänyt italialainen kuparinhakkaaja nimeltä Giovanni, noita, munkki, kerjäläinen, ristiretkeläinen, noin vuonna 1790 kuollut ukrainalainen tyttö, vuonna 1682 ammuttu ruotsalainen upseeri, ruotsalainen aatelisnainen, kattilankorjaaja ja kahdesti venäläinen. Yksi hänen aiemmista inkarnaatioistaan, arolla elänyt venäläinen tyttö, menehtyi hukkumalla suohon. Sandemon mielestä tämä on syynä siihen että hän on kärsinyt tässä elämässä pelosta katsoa veden alle ja oppinut venäjän kielen kahdessa kuukaudessa (Morgenbladet 10.11.1992). Ranskan kielen opetteluun vapaa-aikana rautatiekahvilassa häneltä meni seitsemän vuotta aikaa.
Sandemo kiistää väitteen, jonka mukaan hän pystyisi näkemään tulevaisuuteen. Hänen tyttärensä Tove sitä vastoin on työskennellyt ennustajana. Sandemo ei myöskään pidä itseään meediona. Hän ei siedä spiritualismia vaan on sitä mieltä, että kuolleiden tulisi saada olla rauhassa.
Sandemolla on kaksi nk. kuolemanrajakokemusta. Ensimmäinen rajakokemus tapahtui helmikuussa 1949, jolloin hänen tyttärensä syntyi. Silloin paikalla oli myös lääkäri, joka koko rajakokemuksen ajan oli vakuuttunut siitä että hän oli kuollut. Toinen rajakokemus tapahtui vuonna 1985 Lillehamerin sairaalassa.
Sandemo on kuvannut näitä rajakokemuksia kahdessa haastattelussa (Kapital 18/90 ja Morgenbladet 10.11.1992): Ensin hän matkasi pimeässä tunnelissa, jonka toisessa päässä näkyi valoa. Tunnelin päätyttyä hän saapui kirkkaaseen, ambranväriseen valoon, jossa oleskeli valkopukuisia vainajia. Kuolemanrajakokemukset aiheuttivat mielihyvän ja rentoutumisen tunteen ja poistivat kuolemanpelon.
Sandemo ei halua tulla haudatuksi hautausmaalle, vaan toivoo, että kuoleman jälkeen hänen tuhkansa ripotellaan Valdrestunturille.
Margit Sandemo erosi kirkosta kolmetoistavuotiaana vuonna 1937. Hän pitää itseään agnostikkona, eikä usko mihinkään jumalaan. Vårt land-lehden haastattelussa 28.10.1991 hän sanoi: "On olemassa ihmisiä, jotka ovat luoneet jumalat, mutta ei jumalia, jotka ovat luoneet ihmiset." Sandemo periaatteessa hyväksyy kristinuskon, mutta ei kristinuskon papistoa, sillä katsoo, että papisto yrittää vaikuttaa siihen, mihin ihmiset uskovat.
Sandemo itse on jäsenenä mystiikkaan ja muinaisiin uskontoihin perehtyneessä Ruusu Ristin Järjestössä.
Kirjallinen ura
Sandemon kirjoja on myyty 37 miljoonaa kappaletta kahdeksalla kielellä - ruotsiksi, norjaksi, suomeksi, puolaksi, tanskaksi, islanniksi, saksaksi ja unkariksi. Yksi kirja on tiettävästi julkaistu Sri Lankassa. Jääkansan tarinan ensimmäisestä kirjasta Lumotusta on otettu epävirallinen koepainos englanniksi. Venäjällä myytyjen kirjojen tarkkaa lukumäärää ei tiedetä, sillä ne ovat olleet piraattikopioita.
Sandemon kirjat eivät ole olleet arvostettuja kriitikkopiireissä, joissa niitä kutsutaan kioskikirjallisuudeksi. Kirjoja on kritisoitu pinnallisuudesta, romanttisista kliseistä sekä historiallisesta epätarkkuudesta. Kirjakaupat ja kirjastot eivät hyväksyneet pitkään aikaan Sandemon kirjoja kokoelmiinsa.
Vuonna 1986 Ruotsissa tehtiin tutkimus, jossa noin 500 yhdeksäsluokkalaiselta koululaiselta kysyttiin, mikä on heidän lempikirjansa ja kuka kirjan on kirjoittanut. Margit Sandemo sijoittui Jääkansan tarinallaan tässä kyselyssä kuudenneksi.
Uransa alkuaikoina Sandemo kirjoitti kirjansa norjaksi, kunnes alkoi kustantajan pyynnöstä kirjoittaa ruotsiksi. Puhuessaan hän käyttää eräänlaista ruotsin ja norjan sekamuotoa, ja siksi hänen romaanikäsikirjoituksensakaan eivät ole puhdasta ruotsia. Kirjojen kustantaja puhtaaksikirjoituttaa hänen käsikirjoituksensa ruotsiksi hänen ruotsalaisella veljellään, joka on rehtori ja kirjallisuusihminen. Tämän jälkeen käsikirjoitus käännetään norjaksi. Sandemon romaanit julkaistaan tavallisesti ensin Norjassa ja joitakin viikkoja myöhemmin Ruotsissa. Niitä on myyty tähän mennessä 37 miljoonaa kappaletta.
Margit Sandemo on saanut yli 60 000 lukijakirjettä alkaen vuodesta 1982, jolloin Jääkansan tarinan ensimmäinen osa ilmestyi ja saa keskimäärin 5-6 kirjettä päivässä. Vain kahdeksan kirjettä on ollut negatiivisia. Pelkästään kirjan Emme ole yksin ilmestyttyä hän sai noin 6000 kirjettä. Vasta yli 20 000 kirjettä saatuaan hän lopetti kirjeiden kirjoittajille vastaamisen. Hän kuitenkin säästi kaikki saamansa kirjeet suurissa pahvilaatikoissa aina vuoteen 2002 asti, jolloin hän poltti 50 000 kirjettä takassa muuttonsa yhteydessä. Tekoaan hän perusteli sillä että nämä kirjeet ovat hyvin yksityistä materiaalia. Tapauksesta nousi kuitenkin julkisuudessa niin suuri kohu, että hän joutui pyytämään tekoaan julkisesti anteeksi.
Yhden kirjan kirjoittamiseen Sandemolta menee keskimäärin 6-8 viikkoa aikaa. Kerran hän käytti 23 päivää kirjan kirjoittamiseen. Kaikkein nopeimmin on valmistunut Jääkansan tarinan 17. osa Kuoleman puutarha, joka syntyi 11 päivässä.
Sandemo kirjoittaa "seikkailuja aikuisille" ja pitää tärkeimpänä tavoitteenaan ihmisten viihdyttämistä. Hän aloittaa kirjan kirjoittamisen keksimällä sille sopivan nimen. Sen jälkeen hän nimeää henkilöhahmonsa ja valitsee sopivan aikakauden ja paikan romaanin tapahtumille. Hän ei tavallisesti suunnittele kohtauksia etukäteen tai pysähdy korjaamaan tarinaa, vaan kirjoittaa sen alusta loppuun suoraan ja täysin ilman itsekritiikkiä, kuten hän itse sanoo.
Tähän mennessä on tehty neljätoista yritystä tehdä elokuva tai televisiosarja Jääkansan tarinan pohjalta. Kaikki yritykset ovat jääneet pelkiksi koekuvauksiksi. Tosin norjalainen Saetre Danseteater on tehnyt musikaalin sekä Jääkansan tarinan kolmen ensimmäisen kirjan pohjalta vuonna 1999 ja Noitamestari-sarjan kaikkien viidentoista kirjan pohjalta vuonna 2003.
Sandemoa ei ole hyväksytty Norjan Kirjailijayhdistyksen jäseneksi, mutta hän on saanut Valdresin kulttuuripalkinnon tekemäsrään lyhytfilmistä jo ennen kirjallisen uransa alkua. Lisäksi hän sai Valdres-suurlähettilään tittelin Galleria Hilsenissä Valdresissa kesällä 2004.
Margit Sandemon aviomies Asbjörn kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1999. Vuonna 2002 Margit muutti Skillingeen, Österleniin, Skooneen, Etelä-Ruotsiin tyttärensä Toven, kahden koiransa ja kissansa kanssa. Syyksi muuttoonsa hän ilmoitti kyllästyneensä Valdresin pitkiin ja kylmiin talviin. Margit Sandemon romaanit ovat sekoitus historiaa, mystiikkaa, viihdettä ja romantiikkaa. Omista suosikkikirjailijoistaan Margit Sandemo mainitsee mm. Fedor Dostojevskin, Shakespearen, J. R. R. Tolkienin ja Kjersti Scheenin. Hänellä on myös suosikkitelevisio-ohjelmia, kuten Star wars. Sandemon lempiharrastuksia ovat mm. pasianssin pelaaminen, ristisanatehtävien ratkominen ja matkat Islannissa, joihin kuuluu mm. koskenlasku, vuorikiipeily ja tulivuorien tutkiminen. Sandemo teki 19. islanninmatkansa kesällä 2004.
Bibliografia
Sandemo-sarja
- Pääartikkeli: Sandemo-sarja
Sandemo-sarja on neljäkymmentäosainen, erillisistä romaaneista koostuva kirjasarja. Sandemo-sarjan novellit julkaistiin alun perin norjalaisissa viikkolehdissä. Sandemo-sarjan kirjat ovat suurimmaksi osin rakkaus- ja rikosromaaneja.
Jääkansan tarina (1982-1989)
- Pääartikkeli: Jääkansan tarina
Vuonna 1980 Sandemon kirjojen kustantajan Bladkompanietin silloinen kustannusjohtaja Finn Arnesen hänelle jännittävän ja romanttisen, historialliseen miljööseen sijoittuvan romaanisarjan kirjoittamista. Aluksi Sandemo ei ollut tästä ajatuksesta kovin innoissaan. Hän oli kirjoittanut siihen mennessä lukuisia novelleja ja muita lyhytkertomuksia viikkolehtiin, muttei ainoatakaan kokonaista romaania tai romaanisarjaa.
10. syyskuuta 1980 hän näki eräässä ruotsalaisessa sanomalehdessä valokuvan, joka esitti jonkin smålandilaisen kirkon seinällä olevaa keskiaikaista maalausta. Maalaus esitti voita kirnuavaa nuorta tyttöä ja tytön takana olevaa paholaista, joka yritti vietellä häntä. Tämän kuvan näkemisestä Margit Sandemo sai inspiraation Jääkansan tarinan, 47 kirjaa käsittävän historiallisen romaanisarjan kirjoittamiseen. Viisitoista minuuttia kuvan näkemisen jälkeen hänelle oli jo selkiytynyt Jääkansan tarinan kolmen ensimmäisen kirjan tapahtumat pääpiirteittäin. Illalla ennen nukkumaanmenoa hän käytti aikaa kirjasarjan tapahtumien luonnosteluun etukäteen.
Jääkansan tarinasta oli tarkoitus tulla alun perin kahdeksanosainen sarja. Kirjoittamisen aloittaessaan Sandemo oli suunnitellut valmiiksi sarjan kolmenkymmenen ensimmäisen kirjan tapahtumat. Jääkansan tarinan jokainen kirja on keskimäärin 250 sivun pituinen. Sandemo on sanonut Jääkansan tarinan 41. osan Demonien vuori olevan kaikista kirjoittamistaan kirjoista hänen oma suosikkinsa.
Jääkansan tarinan tapahtumat alkavat vuonna 1581 ja jatkuvat 1960-luvulle saakka. Sarja kuvaa Jääkansa-nimisen suvun taistelua pahaa esi-isäänsä Tengel Pahaa vastaan useiden sukupolvien ajan.
Noitamestari (1991-1994)
- Pääartikkeli: Noitamestari-sarja
Noitamestari-sarja on toinen Margit Sandemon kirjoittama suuri kirjasarja. Alun perin sarjasta oli tarkoitus tulla kymmenosainen, mutta valmistuttuaan se käsitti viisitoista osaa. Noitamestari-sarja on julkaistu jatkokertomuksena Hjemmetissä, norjalaisessa viikkolehdessä.
Noitamestari-sarjan aiheena ovat 1600-luvulla eläneet islantilaiset noitamestarit. Jo Jääkansan tarinaa kirjoittaessaan Sandemo tiesi kirjoittavansa kirjasarjan myös noitamestareista, mutta sarjan perusidea ollut tuolloin vielä hahmottunut hänelle kunnolla. Sarjan syntyä inspiroi suuressa määrin Sprengisanduriin, Islantiin suuntautunut matka, jonka Sandemo teki elokuussa 1990 miehensä kanssa.
Legenden om Ljusets rike (Valon valtakunnan legenda) (1995-1999)
- Pääartikkeli: Legenden om Ljusets rike
Legenden om Ljusets rike on sekä Jääkansan tarinan että Noitamestari-sarjan jatko-osa, joka käsittää 20 kirjaa. Toisin kuin Sandemon muissa kirjasarjoissa, Legenden om Ljusets riken tapahtumat eivät sijoitu historiaan vaan kokonaan fiktiiviseen maailmaan, Valon valtakuntaan.
Kirjasarjan kansikuvat on tehnyt Christina Nauckhoff.
Historien om en fjälldal (Tunturilaakson historia)
- Pääartikkeli: Historien om en fjälldal
Historien om en fjälldal-sarja kertoo Grunken laaksosta, joka sijaitsee Valdresissa, Norjassa. Sarja julkaistiin 1990-luvulla, ja siihen kuuluu kolme kirjaa: Örnens rike (Kotkan valtakunta), Korparnas dal (Korppien laakso) ja Tranornas fristad (Kurkien tyyssija). Historien om en fjälldal ei ole yksinomaan romaanisarja, sillä novellien lisäksi siihen kuuluu mm. historiaa ja matkakuvausta.
Margit Sandemo esitteli Historien om en fjälldal-sarjansa ensimmäisen kerran kansainvälisillä Björnson-festivaaleilla vuonna 1997.
De svarta riddarna (Mustat ritarit) (2000-2003)
- Pääartikkeli: De svarta riddarna
Margit Sandemo sai päätökseen 82 kirjaa käsittävän kirjasarjatrilogiansa Jääkansasta, Noitamestareista ja Valon Valtakunnasta vuonna 1999. Saman vuoden syksyllä hän matkusti Espanjaan ja asui vuokraamassaan talossa Costa Blancassa kahden kuukauden ajan. Hänen tarkoituksenaan oli levätä seitsemän viikon ajan kirjoittamatta sanaakaan. Kaksi päivää myöhemmin hän kuitenkin aloitti seuraavan kirjasarjansa, De svarta riddarna kirjoittamisen.
De svarta riddarna-sarjan tapahtumat alkavat vuonna 2000 ja kulkevat ajassa taaksepäin 1400-luvulle. Sarjaan kuuluu 12 kirjaa. Vuonna 2003 Margit Sandemolta julkaistiin myös kirja nimeltä I riddarnas spår (Ritareiden jäljillä), jossa kerrotaan, miten De svarta riddarna-sarja sai alkunsa.
Blåljus! (Sinivalo!) (2004)
- Pääartikkeli: Blåljus
Blåljus! (Sinivalo!)-sarjaan kuuluu kuusi kirjaa ja se kertoo ambulanssinkuljettajien elämästä. Sarjan innoittajina toimivat Sandemon vanhin poika Henrik ja pojanpoika Frode, joista edellä mainittu työskentelee ambulanssikoordinaattorina ja viimeksi mainittu ambulanssinkuljettajana. Blåljus on Margit Sandemon kirjasarjoista ainoa, jossa ei ole lainkaan yliluonnollisia ilmiöitä ja jonka tapahtumat sijoittuvat nykyaikaan. Idean tähän sarjaan Sandemo sai katseltuaan vierestä ambulanssinkuljettajan työtä.
Trollrunor (Taikariimut) (2005-)
Lokakuussa 2004 Margit Sandemo esiintyi ruotsalaisessa SVT:n ohjelmassa nimeltä Go kväll, jossa hän kertoi mm. seuraavasta kirjasarjastaan. Sen aiheena on Ruotsin suurin laivahautausmaa Hiekkavasara, joka sijaitsee Skoonessa, Sandemon nykyisen asuinpaikan lähellä.
Kirjasarjan nimeksi tuli Trollrunor (Taikariimut). Se on Sandemon kirjasarjoista tällä hetkellä uusin. Ensimmäinen osa Skogen bortom dagen (Metsä päivän tuolla puolen) julkaistiin lokakuussa vuonna 2005. Tähän mennessä sarjasta on julkaistu myös toinen osa, Sandhammaren (Hiekkavasara) ja kolmas osa, Där vinden får vila (Missä tuuli levon saa). Neljäs osa Blind måne (Sokea kuu) julkaistaan maaliskuun lopulla vuonna 2006. Valmistuessaan sarjasta tulee seitsemänosainen.
Yksittäiset kirjat
Pitkien kirjasarjojen lisäksi Margit Sandemo on kirjoittanut joitain yksittäisiä kirjoja. Tässä on luettelo niistä:
- Vi är inte ensamma, 1990 (Emme ole yksin)
- Skimrande vårar, 1993 (Kimmeltävät keväät)
- Visst katten har djuren själ, 1994 (Tietenkin eläimellä on sielu) ei ole romaani. Se sai alkunsa Sandemon pyydettyä kahdessa viikkolehdessä, norjalaisessa Hjemmetissä ja ruotsalaisessa Hemmet's journalissa ihmisiä kertomaan kokemuksistaan ja muistoistaan eläinten kanssa. Tämän jälkeen hän sai lehden lukijoilta yli 1500 kirjettä. Ruotsissa Visst katten har djuren själ-kirjoja on ilmestynyt yksi, Norjassa kaksi.
- Kjaere Margit, 1994 (Rakas Margit) on Margit Sandemon 70-vuotisjuhlakirja, yli 200-sivuinen kuvitettu omaelämäkerrallinen teos.
- Tessa, 1997 (Tessa) on vuonna 1972 kirjoitettu nuortenromaani. Tarkoituksena oli alun perin julkaista se Norjalaisessa Viikkolehdessä, mutta se jäi käyttämättä. Se on toinen kahdesta romaanista, jotka Margit Sandemo löysi muuton yhteydessä vuonna 1995.
- Drömmen om en vän, 1997 (Unelma ystävästä) on Margit Sandemon ensimmäinen ja alun perin nimetön romaani vuodelta 1963. Hän löysi sen uudelleen muuton yhteydessä vuonna 1995.
- I nattens tystnad, 1998 (Yön hiljaisuudessa)
- Vargens lilla lamm, 2000 (Suden pikku lammas)
- Ensam i världen, 2000 (Yksin maailmassa)
- Den mörka sanningen, 2001 (Pimeä totuus)
- I riddarnas spår, 2003 (Ritareiden jäljillä)
- Skattejakten (Aarrejahti)
Seuroja ja yhdistyksiä
- Suomen Margit Sandemo-yhdistys (FIFF)
- Pohjoismaiden Jääkansa-yhteisö (NIFS)
- Norjan Jääkansa-yhdistys (NIFF)
- Puolan Jääkansa-yhdistys (PIFF)
- Ruotsin Margit Sandemo-yhdistys (SMS)
- Norjan Margit Sandemo-yhdistys (NMSS)
Kirjallisuutta
- Lisbeth Lauritzen: Spørreboken om Sagaen om Isfolket. Transit forlag, 1998. ISBN 82-7596-115-7.
- Arild Romarheim ja Michael Holter: Margit Sandemo og den mystiske Lucifer - okkultiske verdensbilde i pocketformat. Credo forlag, 1993. ISBN 8270532320.
- Margit Sandemo: Kjaere Margit. Bladkompaniet, 1994. ISBN 8250931092.
- Margit Sandemo: Er det noen derute?. Bladkompaniet, 1989. ISBN 8250923111.