Eeppinen kyklos

Eeppinen kyklos (m.kreik. ἐπικός κύκλος, epikos kyklos) oli joukko antiikin kreikkalaisia eeppisiä runoja. Se voidaan jakaa kahteen ryhmään, Troijan kyklokseen eli Troijan tarupiiriin, joka käsittelee Troijan sotaan liittyviä tapahtumia, sekä Theban kyklokseen eli Theban tarupiiriin, jossa aiheena ovat Theban kaupunkiin liittyvät legendat. Usein eeppisellä kykloksella viitataan vain ensin mainittuun.

Eeppiseen kyklokseen luetaan joskus myös Homeroksen teokset Ilias ja Odysseia, mutta usein termillä viitataan juuri ei-homeerisiin runoihin, kuten Kypria, Aithiopis, Pieni Ilias (Ilias mikra), Troijan tuho (Iliū persis), Nostoi (”Paluut”) ja Telegoneia.

Eeppinen kyklos oli Kreikan pimeinä vuosisatoina kehittyneen suullisen perinteen kirjalliseksi muutettu muoto, joka perustui paikallisiin heeros-kultteihin. Se esitti mykeneläisen pronssiajan muistumia myöhemmän rautakautisen Kreikan näkökulmasta. Kaikki eeppisen kykloksen runot oli kirjoitettu daktyylisellä heksametrillä eli herooisella runomitalla.

Iliaan ja Odysseian lisäksi kykliset eepokset ovat säilyneet vain katkelmina. Näistä merkittävimmät ovat Prokloksen teoksesta Khrestomatheia peräisin olevia tiivistelmiä eepoksista. Fotios kuvasi 800-luvulla teoksessaan Bibliotheke laajemman eeppisen kykloksen, johon kuuluivat myös Theban kykloksen eeppiset runot. On kuitenkin varmaa, etteivät muut kuin Ilias ja Odysseia olleet säilyneet enää tuohon aikaan saakka, ja on todennäköistä, etteivät sen enempää Proklos kuin Fotioskaan viitanneet mihinkään kanoniseen kokoelmaan runoja.

Sisältö

Troijan kyklos

Troijan tarupiirin runojen aiheina olivat Troijan sotaan liittyvät tapahtumat. Se koostui seuraavista yhdeksästä eepoksesta:

Teoksen nimi	Kirjoja	Kirjoittajaksi nimetty	Aihe
Kypria	11	Stasinos	Troijan sotaan johtaneet tapahtumat sekä konfliktin yhdeksän ensimmäistä vuotta, erityisesti Pariksen tuomio.
Ilias	24	Homeros	Akhilleuksen viha ensin kuningas Agamemnonia ja sitten Troijan prinssi Hektoria kohtaan, päättyen Hektorin surmaan kostoksi Patrokloksen kuolemasta.
Aithiopis	5	Arktinos	Troijan liittolaisten Penthesileian ja Memnonin saapuminen; heidän kuolemansa Akhilleuksen käden kautta kostoksi Antilokhoksen kuolemasta; Akhilleuksen oma kuolema.
Pieni Ilias	4	Leskhes	Tapahtumat Akhilleuksen kuoleman jälkeen, mukaan lukien Troijan puuhevosen rakentaminen.
Troijan tuho	2	Arktinos	Troijan tuhoaminen.
Nostoi (”Paluut”)	5	Agias tai Eumelos	Kreikkalaisten palaaminen kotiin ja tähän liittyvät tapahtumat, päättyen Agamemnonin ja Menelaoksen paluuseen.
Odysseia	24	Homeros	Odysseuksen kotimatka ja tämän vaimon Penelopen kaipuu; Odysseuksen kosto Penelopen kilpakosijoille.
Telegoneia	2(?)	Eugamon tai Kinaithon	Odysseuksen matka Thesprotiaan ja paluu Ithakalle; Odysseuksen kuolema tämän oman aviottoman pojan Telegonoksen käden kautta.

Theban kyklos

Theban tarupiirin runojen aiheina olivat Theban kaupunkiin liittyvät legendat. Siihen voidaan lukea seuraavat eepokset:

Teoksen nimi	Kirjoja	Kirjoittajaksi nimetty	Aihe
Oidipodeia	?	Kinaithon	Sfinksin ja Oidipuksen tarina, vaihtoehtoinen Oidipus-myytti.
Thebais	?	Homeros	Veljesten Eteokles ja Polyneikes välinen sota eli seitsemän sotaretki Thebaa vastaan.
Epigonoi	?	Homeros tai Antimakhos	Epigonien sotaretki Thebaan.
Alkmaionis	?	?	Erifyleen kuolema Alkmaionin käden kautta kostoksi Amfiaraoksen kuolemasta.

Muita

Seuraavien kolmen eepoksen on joskus katsottu muodostavan kolmannen niin kutsutun ”korinttilaisen kykloksen” eli Korintin kaupunkiin liittyneen tarupiirin:

Teoksen nimi	Kirjoja	Kirjoittajaksi nimetty	Aihe
Titanomakhia	2	Eumelos	Jumalten alkuperä, erityisesti jumalten ja titaanien taistelu.
Europia	?	Eumelos	Europan taru sekä tätä seuranneita myyttejä.
Korinthiaka	?	Eumelos	Korintin kaupungin myyttinen historia, kuten hallitsijasukujen vaiheet.

Antiikin ajan lähteet

Kykloksen runoista ainoastaan Ilias ja Odysseia ovat säilyneet nykypäiviin. Muista teoksista on säilynyt katkelmia myöhempien kirjailijoiden teoksissa. Lisäksi muutamia rivejä on säilynyt riekaleisissa papyruslöydöissä.

Suurin osa eeppisen kykloksen runoja koskevasta tiedosta on peräisin niiden yhteenvedosta, joka on liitetty esipuheeksi tunnetun 900-luvulta peräisin olevan Iliaksen käsikirjoituksen, josta käytetään nimitystä Venetus A, alkuun. Esipuhe on vaurioitunut; siitä puuttuu Kypriaa käsittelevä osuus. Kypriaa käsittelevä osuus on säilynyt eräissä muissa käsikirjoituksissa, jotka sisältävät puolestaan vain tämän osan, ei muiden eepoksien osuutta.

Säilynyt yhteenveto on puolestaan katkelma pidemmästä erään Prokloksen kirjoittamasta teoksesta. Tämä tiedetään Fotioksen myöhemmän todistuksen perusteella tämän teoksessa Bibliotheke. Fotios tarjoaa riittävästi tietoa Prokloksen teoksesta Khrestomatheia, että sen perusteella Venetus A:n katkelman voidaan osoittaa olevan peräisin samasta teoksesta. Prokloksesta tiedetään vain vähän sen lisäksi, että hän ei varmuudella ole sama henkilö kuin filosofi Proklos. Jotkut tutkijat ovat ajatelleet hänen olevan mahdollisesti sama kuin vähemmän tunnettu grammaatikko Eutykhios Proklos, joka eli 100-luvulla jaa., mutta on täysin mahdollista, että kyseessä on joku muutoin täysin tuntematon henkilö.

Kykloksen synty

Se, kuinka nämä eeppiset runot yhdistettiin yhdeksi "kykloksen" nimellä tunnetuksi kokoelmaksi on edelleen epäselvää. D. B. Monro esitti 1800-luvulla, ettei sanan κυκλικός (kyklikos) käyttö oppineiden keskuudessa viitannut kyklokseen itseensä, vaan tarkoitti "totunnaista", ikään kuin tietyn kaavan mukaista, ja että kyklos koottiin hellenistisellä ajalla, ehkä niinkin myöhään kuin ensimmäisellä vuosisadalla eaa. Myöhemmät tutkijat ovat siirtäneet ajoitusta jonkin verran aiemmaksi, mutta hyväksyvät Monron päättelyn monin osin.

Toinen kysymys on kyklisten eeposten suhde Homerokseen. Ei-homeerisia eepoksia pidetään yleensä Iliasta ja Odysseiaa nuorempina. Tämän osoittamiseksi ei kuitenkaan ole tarpeeksi todistusaineistoa, ja jotkut tutkijat lähtevät siitä oletuksesta, että homeeriset eepokset ovat kyklisiä eepoksia myöhäisempiä ja hyödyntävät niitä laajalti. Jotkut toiset tutkijat ovat tässä maltillisempia ja katsovat homeeristen eeposten perustuvan legendoja sisältäneeseen aineistoon, joka muodostui myöhemmin eeppiseksi kyklokseksi. Keskustelu jatkuu edelleen.

Prokloksen kuvauksen perusteella ei-homeeristen eeposten juonet vaikuttavat siltä kuin ne olisi suunniteltu sopimaan yhteen Homeroksen runoelmien kanssa, ilman että teosten välillä on juurikaan päällekkäisyyksiä. Alun perin näin ei ole ollut. Esimerkiksi säilynyt lainaus osoittaa, että Pieni Ilias kertoi, kuinka Neoptolemos otti Andromakhen vangiksi Troijan tuhoutumisen jälkeen; Prokloksen mukaan Pieni Ilias kuitenkin päättyy ennen kuin Troijan tuhoaminen alkaa. Jotkut tutkijat ovat esittäneet, että Kypria käsitteli Troijan sotaa enemmän kuin mitä Prokloksen yhteenveto antaa ymmärtää; sitä vastoin jotkut ovat esittäneet, että Kypria johti kohti Iliasta, ja Proklos esitti sen sellaisena, kuin miksi se oli alun perin suunniteltu.

Eepoksia on selvästi toimitettu ainakin jonkin verran, jotta ne on saatu sopimaan yhteen. Esimerkiksi Iliaan viimeiselle riville

»ὣς οἵ γ᾽ ἀμφίεπον τάφον Ἕκτορος ἱπποδάμοιο.
hōs hoi g' amfiepon tafon Hektoros hippodamoio.
Noin jalot vietettiin hevonsuistajan Hektorin peijaat.»

on säilynyt myös vaihtoehtoinen versio, joka on suunniteltu johtamaan suoraan Aithiopis-runoelmaan:

»ὣς οἵ γ' ἀμφίεπον τάφον Ἕκτορος· ἦλθε δ' Ἀμαζών,
Ἄρηος θυγάτηρ μεγαλήτορος ἀνδροφόνοιο.
hōs hoi g' amfiepon tafon Hektoros: ēlthe d' Amazōn,
Arēos thygatēr megalētoros androfonoio.
Peijaat Hektorin vietettiin; tuli sitt' amatsooni [Penthesileia]
Areen tuon tytär, miehevämielen ja myös uronsurman [...]»

Kykloksen eeposten välillä on ristiriitaisuuksia. Esimerkiksi se kreikkalainen sotilas, joka surmasi Hektorin pojan Astyanaksin Troijan kukistuessa, nimetään Pienessä Iliaassa Neoptolemokseksi; runoelmassa Troijan tuho surmaajan nimi on Odysseus.

Vaikutus ja arvioinnit

Kykloksen runot ovat aikanaan olleet hyvin suosittuja. Tämä voidaan päätellä kaikista niistä lukuisista runojen aiheita kuvanneista monumenteista, joita antiikin aikana pystytettiin. Niiden vaikutus näkyi myös sekä kreikkalaisessa lyriikassa että tragediassa.

Antiikin aikana homeerisia teoksia pidettiin kykloksen parhaimpina. Hellenistisen ajan oppineille kykliset runoilijat, joiden nimiin muut runot oli laitettu, olivat νεώτεροι (neōteroi, "myöhempiä") runoilijoita. Myöhemmin runot ovat kadonneet mahdollisesti siksi, että niitä on pidetty taiteelliselta arvoltaan Homeroksen runoja heikompina.

Aristoteles kritisoi Runousopissaan Kypriaa ja Pientä Iliasta siitä, että ne käsittelevät yhtä henkilöä ja yhtä ajanjaksoa tai toimintaa niin, että käsittelyssä on useita osia. Hän antaa ymmärtää, että kummallakin teoksella on vain yksi kirjoittaja, vaikka ei mainitsekaan kirjoittajia nimeltä.

Kykloksen eepoksissa esiintyvät tarinat esiintyvät myös muissa antiikin aikaisissa teoksissa. Tunnetuimpana Vergiliuksen Aeneis (kirja 2) sisältää kuvauksen Troijan tuhoamisesta troijalaisten näkökulmasta. Ovidiuksen Muodonmuutoksia (kirjat 13–14) kuvaa kreikkalaisten saapumisen Troijaan samoin kuin Kypria, sekä Akhilleuksen aseiden arvioinnin kuten Pieni Ilias. Quintus Smyrnaeuksen Posthomerica kertoo Akhilleuksen kuoleman jälkeisistä tapahtumista sodan päättymiseen saakka, ja Agamemnonin kuolema ja tämän pojan Oresteen kosto (runoelmasta Nostoi) ovat aiheena kreikkalaisessa tragediassa, erityisesti Aiskhyloksen Oresteiassa.

Kirjallisuutta

Tekstilaitokset

• Bernabé, A.: Poetarum epicorum Graecorum testimonia et fragmenta. pt. 1. Leipzig: , 1987. ISBN 3-322-00352-3. Kreikankielinen alkuteksti.
• Davies, M.: Epicorum Graecorum fragmenta. Göttingen: Vandenhoeck & Ruprecht, 1988. ISBN 3-525-25747-3. Kreikankielinen alkuteksti.
• Hesiod & Evelyn-White, H. G.: Hesiod: The Homeric Hymns and Homerica. Loeb Classical Library, 1914. ISBN 0-674-99063-3. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
• West, M. L.: Greek Epic Fragments. Cambridge, MA: , 2003. ISBN 0-674-99605-4. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.

Muuta kirjallisuutta

• Burgess, J. S.: The Tradition of the Trojan War in Homer and the Epic Cycle. Baltimore: , 2001. ISBN 0-8018-7890-X.
• Davies, M.: The Greek Epic Cycle. Bristol: , 1989. ISBN 1-85399-039-6.
• Marks, J.: The Junction between the Kypria and the Iliad. Phoenix, 2002.
• Monro, D. B.: On the Fragment of Proclus' Abstract of the Epic Cycle Contained in the Codex Venetus of the Iliad. Journal of Hellenic Studies, 1883, 4. vsk, s. 305–334.
• Monro, D.B .: Homer's Odyssey, books XIII-XXIV, s. 340–384. Oxford: , 1901.
• Severyns, A.: Le cycle épique dans l'école d'Aristarque. Liège, Paris: , 1928.
• Severyns, A.: Recherches sur la "Chrestomathie" de Proclos. 4 osaa; Bibliothèque de la faculté de philosophie et lettres de l'université de Liège fascc. 78, 79, 132, 170. Paris: , 1938, 1938, 1953, 1963. Osat 1 ja 2 käsittelevät Fotiosta, osat 3 ja 4 muita käsikirjoituksia.
• Severyns, A.: Texte et apparat, histoire critique d'une tradition imprimée. Brussels: , 1962.
• West, M. L.: The Epic Cycle: A Commentary on the Lost Troy Epics. Oxford University Press, 2013. ISBN 9780199662258.

Aiheesta muualla

• Fragments of the Epic Cycle (War of the Titans to the Epigoni) (Arkistoitu – Internet Archive) Online Medieval and Classical Library Release #8 (englanniksi)
• Proklos' summary of the Epic Cycle, omitting the Telegony (Arkistoitu – Internet Archive) Stoa.org (englanniksi)