Teuvo Pohjolainen (s. 1945) on suomalainen julkisoikeuden professori.

Pohjolainen kirjoitti ylioppilaaksi Imatralla Vuoksenniskan yhteiskoulusta vuonna 1964. Hän suoritti Tampereen yliopistossa hallintotieteen kandidaatin tutkinnon vuonna 1970, lisensiaatin tutkinnon 1974 ja hän väitteli hallintotieteiden tohtoriksi vuonna 1980.[1] Hän on toiminut Joensuun yliopiston vararehtorina vuosina 1998-2009 (päätoimisesti 1999-2009) ja Itä-Suomen yliopistohankkeen johtoryhmän akateemisena asiantuntijana 2007-2009. [2],[3] Pohjolainen nimitettiin Joensuun yliopiston julkisoikeuden professoriksi 1995.[4]. Vuodesta 2010 alkaen Itä-Suomen yliopiston professori emeritus. Sitä ennen hän työskenteli apulaisprofessorina ja professorina Joensuun, Lapin ja Tampereen yliopistoissa.[5] Hän on tutkinut hallinto-oikeutta ja valtiosääntöoikeutta.

Pohjolainen oli valtiosääntökomitean ja toisen valtiosääntökomitean päätoiminen sihteeri vuosina 1973-1975 sekä perusoikeuskomitean sihteeri 1978-1979. Oikeusturva-asiain neuvottelukunnan puheenjohtajana hän toimi 2001-2005. Pohjolainen on ollut jäsenenä useissa komiteoissa ja työryhmissä, selvitysmiehenä opetus-ja kulttuuriministeriön sekä oikeusministeriön toimeksiantoina sekä asiantuntijana lainvalmisteluhankkeissa.[1]. Pohjolainen on yksi perustuslakivaliokunnan eniten kuulluista asiantuntijoista. Vuosien 2003-2017 aikana hän antoi valiokunnalle 120 lausuntoa.[6], [7]

Teuvo Pohjolainen on naimisissa Eva-Lisa o.s. Oksasen kanssa. Heillä on tytär PhD (law), YTM Anna-Elina Pohjolainen (s. 1970).

Lähteet muokkaa

  • WSOY Iso tietosanakirja 1996
  • Suomen professorit 2004
  • Kuka kukin on 2009
  • Arto Nevala, Uudisraivaaja. Joensuun yliopiston 40-vuotishistoria 2009

Viitteet muokkaa

  1. a b Kuka kukin on 2009
  2. Mikko Kohvakka ja Arto Nevala: Itä-Suomen yliopisto. Reformi ja sen tekijät
  3. Nevala
  4. Suomen professorit
  5. Kuka kukin on 2005
  6. Matti Marttunen: Perustuslakivaliokunnan työ tilastojen valossa. 2017
  7. Esko Riepula, Jukka Kultalahti & Teuvo Pohjolainen: Kenellä valta valtiossa, s. 329.