Avaa päävalikko

Tervajärvi (Lempäälä, kuivatettu järvi)

peltomaaksi kuivatettu järvi Lempäälässä Pirkanmaalla
Tämä artikkeli kertoo Lempäälän kuivatetusta Tervajärvestä. Lempäälässä on vielä jäljellä myös toinen Tervajärvi.

Tervajärvi[1] on kuivatettu järvi Pirkanmaalla Lempäälän Lastusissa, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistössä Vanajaveden–Pyhäjärven alueen Myllyojan valuma-alueeseen. Tervajärven vedenpintaa on laskettu ennen 1920-lukua ja lopullisesti se kuivatettiin 1950-luvulla ja pian sen jälkeen.[2][1]

Tervajärvi
Sijainti Lempäälä
Valtio  Suomi
Koordinaatit 61°19′12″N, 23°50′17″E
Tervajärvi

HistoriaaMuokkaa

Vuoden 1855–1856 Kalmbergin kartastossa Tervajärvi näkyy hieman Mäyhäjärveä pienempänä järvenä. Sen etelärannoille on piirretty laajoja niittyjä, joita on myös Mäyhjärven suunnassa, koillispään tulo-ojan varsilla ja lounaassa laskuojan varsilla. Järvien välissä eteläisten niittyjen joukossa sijaitsi yhdeksän torppaa ja Tervajärven pohjoisrantaan on merkitty Suojalan talo. Järven länsi- ja luoteisrannat on merkitty metsäksi.[3]

Alue kuului Lastusten kartanolle, joka vuokrasi järveä ja viereistä Nääjärveä ympäristön asukkaille rantaheinän niittoa varten ainakin 1900-luvulla. Matalan ja kortteikkoisen järven ranta-alue jaettiin osiin, joista asukkaat niittivät itselleen rantaheinää karjan ravinnoksi. Heinät kasattiin aumoiksi rannoille, joista ne haettiin talvella.

Tervajärveä oli yritetty aikaisemmin kuivattaa sen laskuojaa perkaamalla, mutta järven ympäristö oli korkeammalla kuin järven pohja ja hanke oli epäonnistunut siltä osin. Vuoden 1922 Tampereen taloudellisessa kartassa Tervajärvi on piirretty pienempänä järvenä tällaisten kuivatusyritysten jälkeen. Järvi on kartassa laskenut pieneksi järveksi, jonka pinta-ala on vain murto-osa entisestään. Vedenpinnan korkeudeksi oli merkitty 92 metriä meren pinnan yläpuolella. Järven eteläpää on jäänyt kuivilleen, mutta se on merkitty karttaan suoksi. Nääjärven osalta järvenlasku on sikäli onnistunut, että avovettä ei karttaan ole merkitty.[4]

Tervajärvi, ja samalla kertaa myös Nääjärvi, on aloitettu kuivattaa lopullisesti vasta jatkosodan jälkeen 1950-luvulla, kun Karjalan Sakkolasta tulleiden asukkaiden asuttaminen paikkakunnalle tuli ajankohtaiseksi. Silloin valtio otti alueen kartanolta haltuunsa. Järven rannat pengerrettiin valtaojan siirtoa varten ja järven vesi pumpattiin pois järvialtaasta sen länsipuolelle siirrettyyn ojaan. Pumppausta suoritti sähkövirralla toiminut vesipumppu, jonka suurin teho oli 15 000 litraa minuutissa. Järven pohjaan sen syvimpään kohtaan kaivettiin keräilyoja, joka johti vedet pumppuaseman keräilyaltaaseen. Näin saatiin paljastettu 90 hehtaaria uutta viljelyaluetta. Alueen asuttivat useat karjalaiset perheet Sakkolasta ja jotkin paikalliset asukkaat.[5]

Reunavallit ovat pettäneet kahdesti ja silloin on peltoalue tulvinut sisään syöksyneestä vedestä. Vallit on korjattu ja vesi pumpattu taas pois. Maiden kuivattaminen on vienyt tämän jälkeen oman aikansa. Koska järven pohjan sedimentteihin on kertynyt paljon runsaasti hajoamatonta orgaanista ainesta sisältänyttä mutaa, alkoi se heti painua. Tuoreet ja kosteat pellot upottivat aluksi työkoneiden alla, mutta tiivistyminen on parantanut tilannetta koko ajan. Painuminen on laskenut maanpintaa nykypäivään mennessä yli metrillä. Koska peltoalue on ympäristöään alempana, tulee sen keräilyojaan kertyvää vettä pumpata koko ajan pois. Samoin vallituksen ojia on pidettävä kunnossa liettymisen ja sortumisen varalta. Tämä kaikki muodostaa alueen käyttämisestä aiheutuvat lisäkustannukset. Valtatie 3 ylittää Tervajärven entisen eteläpään ja samalla sen laskuojan.[1][5][6][7]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Karttapaikka: Tervajärvi, Lempäälä (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 15.10.2019.
  2. SYKE: Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 31.1.2017.
  3. Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan: kartalle (fc20050734.jpg), 1855–1856
  4. Meriluoto, Timo: Taloudelliset kartat, suoraan (Tampereen kartalle), 1922
  5. a b Suvannon Sanomat: Sakkolalaista asutusta ”Marskimailla”, nro 2/1964, s. 5–6, viitattu: 31.1.2017
  6. Lounais-Suomen ympäristölupavirasto: Myllyojan perkaus, Lempäälä, 25.1.2008, viitattu: 31.1.2017
  7. GTK: Lempäälän maaperä, viitattu 31.1.2017