Tatra T141
Tatra T141 oli tšekkoslovakialaisen Tatran vuosina 1957–1970 valmistama raskas vetoajoneuvo. Auto pohjautui teknisesti T111-malliin.[1]
| Tatra T141 | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Tšekkoslovakia |
| Valmistaja | Tatra n. p., Kopřivnice (1957–1958); Bánovce nad Bebravou (1959–1970) |
| Valmistusvuodet | 1957–1970 |
| Tuotantomäärä | 4 981 kappaletta |
| Seuraaja | Tatra T813 |
| Mitat ja massat | |
| Omamassa |
T141: 12 140 kg; T141B: 11 950 kg |
| Akseliväli | 3 500 + 1 220 mm |
| Maavara | 290 mm |
| Suurin sallittu perävaunun massa |
T141: 100 000 kg; T141B: 50 000 kg[1] |
| Moottori, voimansiirto ja alusta | |
| Iskutilavuus | 14 825 cm³ |
| Teho | 136,2 kW / 2000 1/min |
| Vääntö | 726 Nm / 1400–1600 1/min |
| Polttoaine | dieselöljy |
| Kulutus | 70 l /100 km |
| Vetotapa | 6×6, etuakseli irrotuskytkimellä[2] |
| Vaihteisto | 4+1; 1. ja 2. vaihde synkronoitu[1] |
| Jarrut | paineilmakäyttöiset rumpujarrut |
Suunnittelu muokkaa
Malli sai alkunsa tarpeesta saada veturi raskaisiin kuljetuksiin, joihin tavanomaisten maantieveturien vetokyky ei riittänyt. Auton suunnittelu onnistui suhteellisen nopeasti, sillä siinä kyettiin hyödyntämään paljon T111-mallin osia.[3]
Teknisiä tietoja muokkaa
Moottori muokkaa
Auton rakenne perustuu toisen maailmansodan aikana Wehrmachtille suunniteltuun Tatra T111:een. Autossa oli voimanlähteenä sama nelitahtinen, ilmajäähdytteinen V12-dieselmoottori. Autossa käytetyt moottoriversiot olivat T111A5 ja T111A8. Jäähdytyksestä vastasi kaksi puhallinta, jotka oli asennettu moottorin sivuille. Erona T111-malliin autossa oli myös öljynjäähdytin, joka alkoi toimia voiteluöljyn lämpötilan ylittäessä 100 °C. Moottorissa oli kuivapohjavoitelu, johon kuului erillinen öljysäiliö. Kummallakin sylinteririvillä oli polttoaineensyöttöä varten erilliset rivipumput. Molempiin puhaltimiin oli integroitu PAL Magnetonin valmistamat 12 voltin laturit. Käynnistysmoottori toimi 24 voltin jännitteellä.[1] Auton sähköjärjestelmän jännite oli vaihtoehtoisesti 12 tai 24 volttia. Jännitteen voi valita katkaisijalla, joka kytki auton kaksi 12 voltin akkua joko sarjaan tai rinnan.[3]
Voimansiirto ja alusta muokkaa
Voimansiirrossa oli kaksilevyinen kytkin ja sen takana neliportainen vaihteisto, jonka kaksi ensimmäistä vaihdetta oli synkronoitu. Tämän perässä oli alennusvaihde, joka vastasi T111:n vastaavaa rakennetta lukuun ottamatta suurempaa välityssuhdetta. Alennusvaihteelta kulki voimansiirtoakselit etuakselille ja taakse telille. Kaikilla kolmella vetopyörästöllä oli tasauspyörästöjen lukot.[1]
Auton kantavana rakenteena oli keskusputkirunko. Runkoputki oli kiinnitetty etupäästään alennusvaihteeseen ja takaa telin etummaisen akselin vetopyörästöön. Tämän takana oli toinen runkoputki, joka kulki taimmaiseen vetopyörästöön. Putken sisällä kulki voimansiirtoakseli, joka valitti voiman alennusvaihteelta akseleille. Moottori ja voimansiirto olivat osa auton kantavaa rakennetta.[1] Verrattuna T111:een[4] akseliväliä oli lyhennetty etummaisen ja keskimmäisen akselin väliltä 675 mm.[1]
Verrattuna T111:een voimansiirron välityssuhdetta oli kasvatettu ja auton huippunopeus oli siksi vain 45,5 km/h, mutta tämän avulla auton suurimmaksi sallituksi perävaunun massaksi saatiin 100 tonnia. Perusmallin lisäksi tuotannossa oli halvempi T141B, jossa kaksiportainen alennusvaihde oli korvattu planeettavaihteella. Tämän mallin huippunopeus oli 61,5 km/h ja sillä voitiin vetää vain 50 tonnin perävaunua.[3]
Kaikilla akseleilla oli heilurityyppinen erillisjousitus. Edessä oli käytössä neljänneselliptiset lehtijouset ja taka-akseleilla oli pitkittäiset, puolielliptiset lehtijouset, jotka samalla toimivat telin keinuvipuina.[1]
Käyttöjarruina olivat paineilmakäyttöiset, kaksipiiriset rumpujarrut. Seisontajarru vaikutti voimansiirtoakseliin ja sitä varten runkoputken takapäässä oli erillinen jarrurumpu.[1]
Ohjaamo ja varusteet muokkaa
Ohjaamo oli tuettu kumityynyjen varaan ja se vastasi etupäästään T111:ä, mutta takaosaa oli pidennetty. Etupenkeillä oli tilaa kolmelle ja takana viidelle henkilölle. Etupenkit sai tarvittaessa käännettyä makuusijoiksi. Ohjaamo oli neliovinen ja sen lämmitys toimi moottorin pakokaasujen lämmöllä.[3]
Auto oli varustettu suurella vinssillä, jossa oli 100 metrin pituinen vaijeri. Auton takapäässä oli kaksi vararengasta. Polttoainetankin tilavuus oli 420 litraa.[3]
Valmistus muokkaa
Ensimmäisenä valmistusvuonnaan 1957 autoja tehtiin 100 kappaletta. Autoja valmistettiin ensimmäiset kaksi tuotantovuotta Tatran päätehtaalla Kopřivnicessa, sen jälkeen tuotanto siirrettiin Bánovce nad Bebravouhun Slovakiaan.[1]
Armeijan käyttö muokkaa
Tšekkoslovakian kansanarmeijassa autoja käytettiin puskutraktorien siirtämiseen, mutta ne vetivät myös ydinkärjillä varustettuja Bulava-ohjuksia sekä lavetteja, joilla kuljetettiin MT-34 -silta-ajoneuvoja. Sotilaslentokentillä T141:iä käytettiin MiG-19-, MiG-21-, Il-28- ja Il-14-lentokoneiden siirtelyyn.[5]
Säilyneet yksilöt muokkaa
Autoja on säilynyt hyvin vähän näihin päiviin asti. Tšekissä on ainakin yksi kunnostettu yksilö. Tämän lisäksi joitain tiedetään olevan Slovakiassa, Saksassa ja Suomessa.[3]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i j Tatra Portal – Web site about Tatra cars and trucks – Tatra 111 Tatra portal. Viitattu 11.8.2010. (slovakiksi)
- ↑ Bezděk, Tony; Skácel, Ondřej: Tatratech – Tatra 141 technická data Tatratech. Arkistoitu 10.5.2008. Viitattu 11.8.2010. (tšekiksi)
- ↑ a b c d e f Bezděk, Tony; Skácel, Ondřej: Tatratech – Tatra 141 (1957-1970) Tatratech. Arkistoitu 11.5.2008. Viitattu 11.8.2010. (tšekiksi)
- ↑ Tatra Portal – Web site about Tatra cars and trucks – Tatra 111 Tatra portal. Viitattu 11.8.2010. (slovakiksi)
- ↑ Militaryvehicles.cz - Tatra T-111 6×6 Ivan ja Tomáš Bouchalovi. Viitattu 11.8.2010. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Kuvia ja teknisiä tietoja T141:stä (slovakiksi) ja (englanniksi)
- Harrastajasivusto; kuvia (slovakiksi)