Voltti
SI-järjestelmän mukainen jännitteen yksikkö
Voltti (tunnus V) on SI-järjestelmän johdettu jännitteen yksikkö.[1][2] Se on nimetty italialaisen fyysikon Alessandro Voltan mukaan. Yksikkö on määritelty siten, että jos johteessa syntyy watin tehohäviö ja siitä kulkee läpi ampeerin virta, sen yli on yhden voltin jännite.[1]
Käytännön tarpeita varten voltti on vuodesta 1990 lähtien standardoitu niin kutsuttua Josephsonin ilmiötä apuna käyttäen.
Voltteina mitataan myös sähköistä potentiaalia: sähköinen potentiaali on sähkökentän potentiaalienergia sähkövarausta kohden.
SI-kertoimet
muokkaaKerroin | Nimi | Tunnus | Kerroin | Nimi | Tunnus | |
---|---|---|---|---|---|---|
100 | voltti | V | ||||
101 | dekavoltti | daV | 10−1 | desivoltti | dV | |
102 | hehtovoltti | hV | 10−2 | senttivoltti | cV | |
103 | kilovoltti | kV | 10−3 | millivoltti | mV | |
106 | megavoltti | MV | 10−6 | mikrovoltti | μV | |
109 | gigavoltti | GV | 10−9 | nanovoltti | nV | |
1012 | teravoltti | TV | 10−12 | pikovoltti | pV | |
1015 | petavoltti | PV | 10−15 | femtovoltti | fV | |
1018 | eksavoltti | EV | 10−18 | attovoltti | aV | |
1021 | tsettavoltti | ZV | 10−21 | tseptovoltti | zV | |
1024 | jottavoltti | YV | 10−24 | joktovoltti | yV |
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d Voipio, Erkki: Sähkö- ja magneettikentät, s. 7-11. (Moniste 381) Espoo: Otakustantamo, 1987. ISBN 951-672-038-2.
- ↑ Young & Freedman: University Physics with Modern Physics, 11. painos, s. 878. Pearson, 2004. ISBN 0-321-20469-7. (englanniksi)
- ↑ Suomen Standardoimisliitto: SI-opas (myös painettuna, ISBN 952-5420-93-0) (PDF) (Sivu 4.) SFS-oppaat. 04.11.2002. Suomen Standardoimisliitto. Arkistoitu 31.8.2012. Viitattu 18.12.2011.