Tatra T813 oli tšekkoslovakialaisen Tatran valmistama raskas kuorma-auto. Se suunniteltiin seuraajaksi T141-mallille.

Tatra T813
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Tšekkoslovakia
Valmistaja Tatra Narodni Podnik, Kopřivnice
Valmistusvuodet 1963–1982
Tuotantomäärä 11 751 kappaletta
Edeltäjä Tatra T141
Seuraaja Tatra T815
Moottori, voimansiirto ja alusta
Iskutilavuus 17 643 cm³
Teho 198,6 kW / 2000 1/min
Vääntö 990 Nm /1300 1/min
Polttoaine dieselöljy
Kulutus alkaen 44 l /100 km, sovelluksesta riippuen
Vetotapa 4×4 / 6×6 / 8×8
Vaihteisto 5+1; vaihteet 2-5 synkronoitu; joissain sovelluksissa kaksiportainen alennusvaihde
Jarrut paineilmakäyttöiset kaksipiiriset rumpujarrut; erillinen seisontajarrurumpu vaihdelaatikon takana[1]

Ensimmäinen prototyyppi autosta valmistui vuonna 1960. Se oli ensimmäinen bulldog-ohjaamollaselvennä ja myös ensimmäinen neljällä vetävällä akselilla varustettu Tatra. Auto perustui pitkälti T111:n ja T138:n komponentteihin valmistuskustannusten minimoimiseksi. Hyvin pian kuitenkin huomattiin että monet osat vaativat uudelleensuunnittelua.

Teknisiä tietoja

muokkaa

Moottori

muokkaa
 
T813:n moottori, V12-diesel.

Voimanlähteenä autossa oli nelitahtinen, ilmajäähdytteinen V12-dieselmoottori mallinimeltään T930. Se oli kehitetty T138-mallissa käytetyn, Julius Mackerlen suunnitteleman V8-moottorin pohjalta kahdella sylinteriparilla jatkamalla. Jäähdytyspuhallin sijaitsi sylinteririvien välissä ja se sai voimansa kampiakselilta hammaspyöräparin välityksellä. Puhaltimessa oli nestemäinen termostaattikytkin, joka sääti puhaltimen kierrosnopeutta moottorin lämpötilan mukaan.

Moottori oli varustettu kahdella 4,4 kW tehoisella käynnistysmoottorilla. Ratkaisu paransi kylmäkäynnistysominaisuuksia ja toimintavarmuutta.

Alusta ja voimansiirto

muokkaa

Kantavana rakenteena oli Tatralle tuttuun tapaan keskusputkirunko. Rungon modulaarisuus mahdollisti useita eri akselivälivaihtoehtoja. Jokaisella akselilla oli heilurityyppinen erillisjousitus ja tasauspyörästöjen lukot. Etu- ja taka-akselistojen välillä oli myös pitkittäistasaus, jonka niin ikään sai lukittua. Pyörien navoissa oli planeettavälitys, mikä mahdollisti suuren momentinsiirtokyvyn. Autosta suunniteltiin 4×4-, 6×6-, 8×8-vetoiset versiot. Nelivetoisissa malleissa oli edessä vääntösauvajousitus. Kuusi- ja kahdeksanpyörävetoisissa kaksi etummaista akselia olivat ohjaavia, ja niissä oli pitkittäiset, puolielliptiset lehtijouset. Kahdeksanvetoisen mallin takana oli telin kummankin akselin välille asetetut pitkittäiset puolielliptiset lehtijouset, neli- ja kuusipyörävetoisten taka-akselilla käytettiin lehtijousitusta. Joissain nelivetoisissa sovelluksissa käytettiin takana ilmajousitusta.

Mittoja ja massoja

muokkaa
 
Tatra T813 4×4 nosturiauto.
Sovellus 4×4 6×6 8×8
Omamassa, kg 15 440 21 050 13000
Kokonaismassa, kg 16 600 22 000 21300
Suurin perävaunun massa, kg 65 000 (rekkaveturi 31 000) 65 000 65 000
Pituus, mm 7 000 7 760 9040
Leveys, mm 2 500 2 500 2 500
Korkeus, mm 2 570 2 620 3480
Akseliväli, mm 3 500 (rekkaveturi 3 700) 1 650 + 2 700 1 650 + 3 200 + 1 450

[2][3]

8×8-mallista tehtiin myös lyhyempää versiota (KOLOS) jossa keskimmäisten akselien väli oli 1 000 mm normaalia lyhyempi.

Jarrujärjestelmä

muokkaa

Käyttöjarruina oli paineilmakäyttöiset rumpujarrut sekä pakokaasujarru. Seisontajarrua varten oli erillinen kardaaniakseliin vaikuttava jarrurumpu vaihteiston takana.

Sähköjärjestelmä

muokkaa

Auton sähköjärjestelmä oli 24-volttinen ja autossa oli kaksi 12 voltin akkua. Sähkölaitteet olivat PAL Magnetonin valmistamat.[1]

Sovellukset

muokkaa

Sotilassovellukset

muokkaa

Armeijan autot oli varustettu renkaiden keskustäyttöjärjestelmällä, jolla rengaspaineita kyettiin säätämään ajon aikana.[1] Tämän lisäksi keulalla oli vetokyvyltään 20 tonnin vinssi.[4] Nämä paransivat entisestään auton muutenkin erinomaista maastokelpoisuutta.

Tšekkoslovakian armeija

muokkaa

Vuonna 1967 autosta alettiin valmistaa armeijan käyttöön muunneltua KOLOS-mallia, joka suunniteltiin korvaajaksi T141B-mallille. Niitä käytettiin tela-ajoneuvojen, kuten panssarivaunujen kuljetuslavettien vetämiseen. Tykistön käytössä niillä vedettiin esimerkiksi ML-20-mallisia 152 mm haupitseja ja myöhemmin myös 130 mm M-46-kenttäkanuunoita. Merkittävin rooli ajoneuvoilla oli kuitenkin pioneerikäytössä, jossa ne kuljettivat koottavia ponttonisiltoja ja muita vastaavia järjestelmiä sekä raivasivat kulku-uria. Erikoisversiolla IP-T813-1 kuljetettiin SCUD-ohjusten taistelukärkiä. Huoltojoukkojen käytössä oli malli jossa oli päälle rakennettu pesula.

 
T813-malleja Itä-Saksan kansanarmeijan paraatissa vuonna 1974.
 
Kaksi T813:a off-road -näytöksessä.

Muut armeijat

muokkaa

T813:ia myytiin paljon Itä-Saksan kansanarmeijalle etupäässä tykinvetäjiksi. Saksan jälleenyhdistyttyä ne periytyivät Bundeswehrille. Persianlahden sodan aikaan lähetettiin 151 T813:a Saudi-Arabiaan Yhdysvaltain armeijan kuljetustehtäviin, useimmat ajoneuvoista palautettiin sodan jälkeen. Vuonna 1990 Saksa myi kaikkiaan 969 entisen Itä-Saksan T813:a ja niitä päätyi mahdollisesti Kroatian armeijalle. Osa päätyi Intian armeijalle, joka oli ollut alusta asti T813:ien merkittävä asiakas; autot olivat kunnostautuneet Pakistanin vastaisessa sodassa 1971. Loput myytiin Kambodžaan, Pohjois-Koreaan ja Libyaan.[5]

T813:een pohjautuvat sotilassovellukset

muokkaa

T813:n alustaa ja komponentteja hyödynnettiin myös erilaisissa asejärjestelmissä ja erikoisajoneuvoissa. Näistä merkittävimpiä olivat raketinheitinjärjestelmä RM-70, panssaroitu miehistönkuljetusajoneuvo OT-64 SKOT sekä ajoneuvoalustainen haupitsi DANA.

Siviilisovellukset

muokkaa

Siviilipuolella merkittävä asiakas oli saksalainen Semex, joka rakensi niiden päälle lentokoneensiirtoajoneuvoja, nosturiautoja sekä erilaisiin erikoistehtäviin, kuten öljynporauskaluston siirtoon ja pystytykseen suunniteltuja ajoneuvoja.[1]

Hyvä etenemiskyky on tehnyt vanhoista T813-yksilöistä suosittuja off road -ajoneuvoja.

Lähteet

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa