Avaa päävalikko

Tarhapäänjärvi

järvi Multialla Keski-Suomessa

Tarhapäänjärvi [2][1] on Keski-Suomessa Multialla sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistöön.[2][1]

Tarhapäänjärvi
Sijainti MultiaView and modify data on Wikidata
Valtio SuomiView and modify data on Wikidata
Koordinaatit 62°23′42″N, 24°42′29″E
Pinnankorkeus 118,7 m [1]
Pinta-ala 2,8557 km² [2]
Rantaviiva 23,219 km [2]
Laskujoki Tarhianjoki [1]
Saaria 15 [1]
Järvinumero 35.632.1.001
Tarhapäänjärvi

MaantietoaMuokkaa

Järven pinta-ala on 290 hehtaaria eli 2,9 neliökilometriä. Se on 7,5 kilometriä pitkä ja 1,2 kilometriä leveä, mutta järvi on monissa kohdissaan varsin kapea. Järvellä on kolme järvenosaa, jotka ovat yhteydessä toisiinsa salmen kautta. Järven matalaan pohjoispäähän Lumminlahteen laskee Soutujoki, joka on valuma-alueen yläosan kokoava joki. Lumminlahti kapenee hieman Purstinsalmessa, joka on Koivuniemen ahtaama. Järven yläpuolisko on 3,2 kilometriä pitkä ja se loppuu etelässä alle 50 metriä leveään Rytkiönsalmeen. Se on muodostunut Rytkiönvuoren kohdalle Pääpetäjänniemen kapeikkoon. Järven eteläpuolisko alkaa Rytkiönsalmesta ja loppuu Järvenpäänkoskeen, joka on Mäntyvirran ja Tarhianjoen alku.[2][1]

Järvessä on kartan mukaan 15 saarta. Järven pohjoispuoliskossa sijaitsee 11 saarta. Niistä Kallioluoto ja Heinäluoto sijaitsevat Tarhapäänniemen pohjoispuolella, Puusaari, Aittosaari ja Maikinsaari sekä kaksi pienempää luotoa sijaitsevat Tarhapäänniemen eteläpuolella olevan Äijänlahden edessä, Tervonsaari ja kolme pientä luotoa ennen Rytkiönsalmea. Salmen jälkeen järven eteläpuoliskon Talaslahdella on kolme saarta, joista suurin on 160 metriä pitkä ja 50 metriä leveä. Näiden eteläpuolella on vielä pieni luoto, joka on viimeinen saari.[2][1]

Järven rantaviivan pituus on 23 kilometriä. Sen rannat ovat puoliksi metsämaata ja peltomaata. Peltoon päättyviä rantoja on Lumminlahdella, järven pohjoispuoliskon länsirannoilla Tarhapään kylässä ja hieman järven itärannoilla, sekä eteläpuoliskon pohjoispään itärannoilla ja eteläpään länsirannoilla. Järven eteläpää ja Järvenpäänkosken alla sijaitsee Lihjamon kylä. Järven asutus on muuten haja-asutusta ja sen rannoille on rakennettu lähes 60 vapaa-ajan asuntoa. Järven eteläpään itärantaa seuraa Keuruun ja Multian välinen kantatie 58, josta Lihjamolta haarautuu järven länsirantoja seuraava yhdystie 16519. Näiltä teiltä haaratuvat loput järven rannoille tulevat tiet. Keuruun kuntaraja jättää järven eteläpään Järvenpään rannat Keuruun puolelle. Muuten koko järvi ja sen muut rannat kuuluvat Multian puolelle.[2][1][3]

VesistösuhteetMuokkaa

Järvi sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 35) Keuruun reitin valuma-alueen (35.6) Tarhianjoen alueella (35.63), jonka Tarhapäänjärven alueeseen (35.632) järvi kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 118,7 metriä mpy.[1][4]

Järvi saa pääosan vedestään Tarhianjoen alueen yläpuolisilta valuma-alueilta. Niitä ovat Multianjoen valuma-alue (35.67), jonka laskujoki Soutujoki yhtyy Soutujokeen idästä päin ennen Lumminlahtea, ja Pussijoen valuma-alue (35.64), jonka laskujoki Pussijoki laskee Saarijärveen (38 ha) Soutujoen päähän.[4]

Tarhapäänjärven alueella on kaksi yli hehtaarin kokoista järveä tai lampea, jotka laskevat suoraan tai välillisesti järveen. Ne ovat Kaakkolampi (4 ha) ja Likolampi (1 ha). Myös pieni Paskolampi laskee järven itärantaan.[1][4]

Järven laskujoki on Tarhianjoki, joka alkaa järven eteläpäässä Mäntyvirran nimisenä ja jatkaa Tamppikosken (2 ha) ja Sammionselän (14 ha) läpi Uplanselkään (23 ha). Joka laskee etelään päin ja saavuttaa Keurusselän Tarhian lahden ennen Keuruuta.[1][4]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i j k Karttapaikka: Tarhapäänjärvi, Multia (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 14.9.2019.
  2. a b c d e f g SYKE: Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 10.3.2018.
  3. Karttapaikka: Tarhapäänjärvi, Multia (sijainti ilmavalokuvassa) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 143.9.2019.
  4. a b c d Tarhapäänjärvi (35.632.1.001) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 10.3.2018.