Talousjärjestelmä
Talousjärjestelmä on kansantalouden mekanismi, joka huolehtii hyödykkeiden tuotannon, jakamisen ja kulutuksen toiminnasta jossakin yhteiskunnassa. Talousjärjestelmä muodostuu taloudellisen toiminnan ihmisistä, organisaatioista ja niiden suhteista. Se pyrkii ratkaisemaan taloustieteessä käsiteltäviä ongelmia, kuten niukkojen resurssien allokoinnin.
Talousjärjestelmät ovat usein kiinteä osa poliittista järjestelmää tai ideologiaa, ja joissain tapauksissa näitä on vaikea erottaa toisistaan. Ne kuuluvat yhteiskuntajärjestelmään eli siihen miten taloudellinen ja poliittinen valta on järjestetty yhteiskunnan sisällä.
Perustavat taloudelliset ongelmat
muokkaaKansantalouden perustava ongelma on, että ihmisen tahto saada hyödykkeitä on suurempi kuin kokonaisuuden kyky tuottaa tuotteita ja palveluita. Yleisesti ajattelun lähtökohdaksi asetetaan, että kuluttajan halut ovat kyltymättömät. Kuluttajan halut ovat suurempia kuin hänen tarpeensa, joita tyydyttäisivät pelkät välttämättömyyshyödykkeet.[1]
Talousjärjestelmän täytyy ratkaista seuraavat suuripiirteiset taloudelliset ongelmat:
- Minkälaisia ja mitä määriä hyödykkeitä tuotetaan?
- Miten hyödykkeet tuotetaan?
- Miten tuotos jaetaan, kun hyödykkeet päätyvät loppukäyttäjille?
- Milloin tuotetaan, jotta kuluttajien tarpeet tulevat tyydytetyiksi?
Hyödykkeiden tuotantomäärille syntyy yläraja sen vuoksi, että tuotannontekijät ovat tiettynä hetkenä määrältä rajallisia.[1]
Talousjärjestelmän tehokkuus
muokkaa- Pääartikkeli: Taloudellinen tehokkuus
Yksi talousjärjestelmälle yleisesti asetettu kriteeri on kansantalouden tehokkuus, joka tarkoittaa sitä että eniten tarvitseva saa hyödykkeitä käyttöönsä ja tuotannontekijöitä käytetään optimaalisesti tuotannossa. Taloudellinen tehokkuus tuottaa suurimman hyödyn sekä tuottajille että kuluttajille. Taloudellinen tehokkuus ei koske vain tuotannossa käytettäviä panoksia ja niiden avulla saatavia tuotoksia, jota suhdetta kuvaa paremmin taloustieteessä yleisesti käytetty tuottavuus-käsite (tuotannon tehokkuuden mitta). Taloudellinen tehokkuus voi koskea allokatiivista tehokkuutta jolla tarkoitetaan resurssien jakautumista tai tuotannollista tehokkuutta eli sitä että joidenkin hyödykkeiden tuotanto kasvaisi eikä minkään hyödykkeen tuotanto pienenisi.
Taloudellista tehokkuutta on hahmotettu ainakin seuraavanlaisia:
- Allokointitehokkuus (vastaavatko tuotannontekijät tuottajien tai tuotetut hyödykkeet kuluttajien preferenssejä)
- Pareto-tehokkuus (tilanne, jossa kenenkään asemaa ei voida parantaa huonontamatta jonkun muun asemaa)
- Kaldor–Hicks-tehokkuus (sosiaalisten resurssien taloudellisen arvon maksimointi Pareto-tehokkuutta löysemmin kriteerein)
- X-tehokkuus (ei ota huomioon ovatko tuotannontekijät tai tuotetut hyödykkeet parhaita mahdollisia).
Uusklassisen taloustieteen perinteessä taloudellinen tehokkuus on yhdistelmä staattista ja dynaamista tehokkuutta.[2]
Talousjärjestelmiä
muokkaaErilaisia talousjärjestelmiä aakkosjärjestyksessä:
- Anarkismi
- Anarkokommunismi
- Autarkia
- Buddhalainen talous
- Distributismi
- Feodalismi
- Islamilainen talous
- Kapitalismi
- Kiertotalous
- Komentotalous
- Kommunismi
- Korporatismi
- Liberalismi
- Libertarismi
- Luontaistalous
- Markkinatalous
- Osallisuustalous
- Sekatalous
- Sosialismi
- Supertähtitalous
- Vihreä talous
- Virtuaalitalous