Talaat pašša
Mehmed Talaat pašša (1. syyskuuta 1874 Adrianopoli, Osmanien valtakunta – 15. maaliskuuta 1921 Berliini, Saksa)[1][2] oli turkkilainen poliitikko, joka kuului nuorturkkilaisten johtajiin ja toimi vuosina 1917–1918 Osmanien valtakunnan suurvisiirinä. Talaat oli yksi valtakunnan hallituksen johtajista koko ensimmäisen maailmansodan ajan ja toimi sisäministerinä vuosina 1909–1911 ja 1913–1917. Häntä on syytetty armenialaisten kansanmurhasta, sillä hän antoi määräyksen armenialaisten pakkosiirtämisestä. Hän sai sodan jälkeen poissaolevana kuolemantuomion, ja armenialainen Soghomon Tehlirian murhasi hänet vuonna 1921.
| Talaat pašša | |
|---|---|
 Mehmed Talaat pašša maailmansodan aikana. |
|
| Osmanien valtakunnan suurvisiiri | |
| Edeltäjä | Said Halim pašša |
| Seuraaja | Ahmed Izzet pašša |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. syyskuuta 1874 Kărdžali, Osmanien valtakunta |
| Kuollut | 15. maaliskuuta 1921 (46 vuotta) Berliini, Saksa |
Elämänvaiheet
muokkaaVarhainen elämä ja perhetausta
muokkaaMehmed Talaat syntyi pomakki- ja romanitaustaiseen perheeseen vuonna 1874 Kărdžalissa Adrianopolin maakunnassa.[3][4] Hänen isänsä oli nuorempi virkamies, joka työskenteli Osmanien valtakunnan hallinnossa ja oli kotoisin Bulgarian vuoristoisesta kaakkoiskulmasta.[5] Talaat pyrki aluksi sotilasuralle, mutta joutui lähtemään Adrianopolin sotilaspoikakoulusta ilman todistusta jouduttuaan konfliktiin opettajana toimineen upseerin kanssa. Hän oli jonkin aikaa turkin kielen opettajana Alliance Israélite Universellessä, joka oli Adrianopolin juutalaisyhteisön ylläpitämä koulu. Isänsä kuoltua Talaat siirtyi posti- ja lennätinlaitoksen palvelukseen Adrianopolissa.[2][6][5] Hänet pidätettiin vuonna 1895 vaarallisesta poliittisesta toiminnasta syytettynä, ja hän pysyi vangittuna kaksi vuotta, minkä jälkeen hän vapautui sulttaanin antamalla yleisellä armahduksella ja hänet karkotettiin Salonikiin.[1][6]
Poliittinen ura
muokkaaVuosina 1898–1908 Talaat työskenteli Salonikin posti- ja lennätintoimistossa, kohoten vuonna 1903 sen pääsihteeriksi.[1][2] Hän liittyi tänä aikana nuorturkkilaisiin ja vapaamuurareihin, ja opiskeli jonkin aikaa lakitiedettä.[6][2] Hän perusti vuonna 1906 ystävineen poliittisen seuran, joka sulautui yhtenäisyyden ja edistyksen komiteaan eli nuorturkkilaisen liikkeen salaiseen johtoon.[6][1] Tämän paljastuttua hänet erotettiin virastaan postilaitoksessa vuonna 1908. Paikallinen käskynhaltija Hussein Hilmi pašša pelasti hänet uudelta karkotukselta ja järjesti hänelle toimen yksityiskoulun johtajana Salonikissa.[6][2] Samana vuonna tapahtuneen nuorturkkilaisten vallankumouksen seurauksena Talaat valittiin Adrianopolin edustajana parlamenttiin, ja joulukuussa 1908 parlamentin varapuhemieheksi. Elokuussa 1909 hänet nimitettiin Hussein Hilmi paššan hallituksen sisäministeriksi nuorturkkilaisten vaatimuksesta eronneen Mehmed Ferid paššan tilalle.[2][1][6][7] Talaatilla oli keskeinen rooli sulttaani Abdul Hamid II:n syrjäyttämisessä.[6] Hän joutui jättämään sisäministerin paikan helmikuussa 1911 hallituksen sisäisten kiistojen seurauksena.[2][7]
Talaat oli Mehmed Said paššan hallituksen postiministerinä helmikuusta heinäkuuhun 1912,[2] ja vuonna 1912 hänet valittiin myös yhtenäisyyden ja edistyksen komitean pääsihteeriksi.[1] Hän värväytyi vapaaehtoisena ensimmäiseen Balkanin sotaan, mutta Şiikrii pašša lähetti hänet pois Adrianopolista hänen poliittisen toimintansa vuoksi.[2] Talaat auttoi Enver paššaa järjestämään Konstantinopolissa tammikuun 1913 vallankaappauksen, joka palautti vallan nuorturkkilaisille.[6][2] Suurvisiiri Mahmud Şevket paššan murhan jälkeen Talaat nimitettiin 17. kesäkuuta 1913 sisäministeriksi Said Halim paššan johtamaan uuteen hallitukseen, ja hänestä tuli pian hallituksen tosiasiallinen johtaja.[7][2] Hän muodosti niin sanotun triumviraatin Enver ja Djemal paššan kanssa, joskin yhteistyöhön toi kitkaa se, että Talaat oli siviili, kun taas Enver ja Djemal olivat sotilaita. Toisen Balkanin sodan aikana myös Talaat palveli armeijassa.[6] Hän osallistui Adrianopolin takaisinvaltaukseen, ja sodan jälkeen hän johti Turkin delegaatiota Konstantinopolin rauhanneuvotteluissa.[2][6]
Ennen ensimmäistä maailmansotaa Talaat kannatti useimmista nuorturkkilaisten johtajista poiketen yhteistyötä entente-valtioiden kanssa. Pitkälti Enver paššan vaikutuksesta Osmanien valtakunta kuitenkin liittyi syksyllä 1914 sotaan keskusvaltojen puolelle, ja myös Talaat asettui tukemaan ratkaisua. Talaatia on syytetty vastuulliseksi sodan aikana toteutettuun armenialaisten kansanmurhaan, sillä sisäministerinä juuri hän määräsi huhtikuussa 1915 epäluottevina pitämänsä armenialaiset pakkosiirrettäviksi Venäjän rajan läheltä Syyriaan ja Mesopotamiaan sen jälkeen, kun kapinalliset olivat vallanneet Vanin kaupungin. Siirron aikana kuoli noin 600 000 armenialaista. Talaat kiisti myöhemmin tienneensä julmuuksista, mutta väitettä on pidetty kyseenalaisena.[8][1]
Talaat nimitettiin suurvisiiriksi Said Halim paššan seuraajana 7. helmikuuta 1917, mikä vahvisti hänen johtoasemansa hallituksessa. Keväällä 1918 hän osallistui maansa edustajana Brest-Litovskin ja Bukarestin rauhanneuvotteluihin.[7][2] Heinäkuussa 1918 tapahtunut hallitsijanvaihdos ei vaikuttanut Talaatin asemaan.[7] Hän erosi 8. lokakuuta 1918, hieman ennen kuin sotilaallisesti romahtaneen Osmanien valtakunnan oli antauduttava ympärysvalloille. Aselevon solmimisen jälkeen yhtenäisyyden ja edistyksen komitea piti viimeisen istuntonsa 1. marraskuuta. Talaat, Enver ja Djemal pašša pakenivat 2. marraskuuta vastaisena yönä Konstantinopolista saksalaisella sukellusveneellä Krimille ja sieltä edelleen Saksaan. Talaat asui tämän jälkeen Berliinissä käyttäen nimeä Ali Bey tai Sai Bey. Maaliskuussa 1919 Damat Ferid paššan hallitus peruutti kaikki hänet arvonimensä, ja myöhemmin sotilastuomioistuin Istanbulissa tuomitsi hänet poissaolevana kuolemaan.[6][2]
Talaat piti maanpaossa yhteyttä Mustafa Kemaliin ja useisiin muihin tahoihin uskoen vielä voivansa palata Turkin politiikkaan. Armenialainen Soghomon Tehlirian salamurhasi Talaatin tämän kodin edustalla Berliinin Charlottenburgissa 15. maaliskuuta 1921, kertomansa mukaan kostona perheensä kuolemasta armenialaisten pakkosiirtojen aikana. Päähän ammuttu Talaat kuoli heti. Saksalainen oikeusistuin vapautti Tehlirianin syyttömänä. Talaat haudattiin Berliiniin, mutta hänen jäännöksensä siirrettiin helmikuussa 1943 Istanbuliin.[6]
Perhe
muokkaaTalaat nai 19. maaliskuuta 1910 Hayriye Hanımin (myöhemmin Hayriye Talaat Bafralı), joka oli kotoisin Ioanninasta.[9]
Muuta
muokkaaSuurvisiiri Talaat paššalle myönnettiin heinäkuussa 1918 Suomen vapaudenristin suurristi hänen Brest-Litovskin rauhanneuvotteluiden seurauksena käydyissä Suomen ja keskusvaltojen rauhansopimus- ja kauppaneuvotteluissa osoittamansa ystävällisyyden johdosta.[10]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g Talat Paşa (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 4.2.2014.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Hans-Jürgen Kornrumpf: Talât Pascha, Mehmed (saksaksi) Biographisches Lexikon zur Geschichte Südosteuropas (1981), Leibniz-Institut für Ost- und Südosteuropaforschung. Viitattu 1.7.2020.
- ↑ Taner Timur, Türkler ve Ermeniler: 1915 ve Sonrası, İmge Kitabevi, 2001, ISBN 978-975-533-318-2, p. 53. ((turkiksi))
- ↑ Abdullah I (King of Jordan), Philip Perceval Graves, Memoirs, publisher J. Cape, 1950, p. 40.
- ↑ a b Mango, Andrew: Atatürk, s. 67. London: John Murray, 2004. ISBN 978-0-7195-6592-2
- ↑ a b c d e f g h i j k l Talat Paşa (englanniksi) Turkey's war.com. Viitattu 1.7.2020.
- ↑ a b c d e Nordisk familjebok (1919), s. 325–326 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 4.2.2014.
- ↑ Mehmed Talaat Pasha (englanniksi) Firstworldwar.com. Viitattu 4.2.2014.
- ↑ Başverenler, başkaldıranlar (turkiksi)
- ↑ Tom C. Bergroth et al.: Vapaudenristin ritarikunta: Isänmaan puolesta, s. 66. WSOY, 1997. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Talaat pašša Wikimedia Commonsissa
