Taka-Kaspian alue
Taka-Kaspian alue (ven. Закаспи́йская о́бласть, Zakaspijskaja oblast) oli hallintoalue Venäjän keisarikunnassa vuodesta 1881 ja Neuvosto-Venäjään kuuluneessa Turkestanin autonomisessa neuvostotasavallassa vuosina 1918–1921. Sen hallinnollinen keskus oli Ashabad. Alueen pinta-ala oli 555 200 neliökilometriä ja asukasmäärä 372 000 henkeä vuonna 1897.[1]
.svg){kind=spacer}
Kaukasian sotilaspiirin Taka-Kaukasian departementista muodostettu alue oli aluksi sotilaspiirin päällikön ja vuodesta 1890 suoraan Venäjän sotaministeriön alainen. Vuonna 1897 se liitettiin Turkestanin kenraalikuvernementtiin. Alue jakautui Ahal-Tekan (Ashabadin), Krasnovodskin ja Mangyšlakin ja vuodesta 1890 myös Mervin ja Tedženin kihlakuntiin.[1]
Alueen asukkaista 65 prosenttia oli turkmeeneja, 19 prosenttia kazakkeja ja 8,7 prosenttia venäläisiä. Väestön pääelinkeinot olivat maanviljely, puutarhanhoito, karjanhoito ja kalastus. Tšelekenin saarella porattiin öljyä.[1]
Taka-Kaspian alue liitettiin bolševikkien perustamaan Turkestanin autonomiseen neuvostotasavaltaan huhtikuussa 1918. Samana vuonna siellä muodostettiin brittien tukema Taka-Kaspian väliaikainen hallitus. Brittien vetäydyttyä keväällä 1919 alueella toimi Etelä-Venäjän armeija. Puna-armeija valtasi Ashabadin heinäkuussa 1919 ja koko alueen helmikuuhun 1920 mennessä.[1]
Mangyšlakin kihlakunta liitettiin Kirgiisien autonomiseen neuvostotasavaltaan vuonna 1920. Muusta Taka-Kaspiasta muodostettiin vuonna 1921 Turkmenian alue.[1]