Etelä-Venäjän armeija

Etelä-Venäjän armeija oli yksi Venäjän valkoisista armeijoista, jotka edustivat Venäjän väliaikaista hallitusta ja taistelivat bolševikkeja, Ukrainan itsenäisyysliikettä ja saksalaisia vastaan. Yksi Etelä-Venäjän armeijan edeltäjistä oli Vapaaehtoisarmeija.

Venäläiset valkoiset armeijat, kansalliset armeijat ja interventiojoukot.

Etelä-Venäjän armeija epäonnistui hyökkäyksessään Moskovaan vuonna 1919, minkä jälkeen sen vaikutus Venäjän sisällissotaan jäi marginaaliseksi. Sillä oli kuitenkin merkitystä Ukrainan tilanteeseen lähinnä Harkovan bolševikkihallinnon vastustajana, mikä toisaalta helpotti Ukrainan kansantasavallan asemaa bolševikkeja vastaan, mutta toisaalta esti sitä laajentamasta valtaansa Itä-Ukrainaan.

Etelä-Venäjän armeijaa komensivat Anton Denikin ja hänen seuraajansa Pjotr Wrangel. Armeijan rippeet jouduttiin lopulta evakuoimaan Krimiltä Konstantinopoliin marraskuussa 1920.

Muita vastaavanlaisia armeijoita olivat Neuvosto-Venäjän interventioon liittyen amiraali Aleksandr Koltšakin johtama Siperian armeija, jonka tarkoituksena oli kukistaa neuvostovalta hyökkäämällä Kaukoidästä Siperian kautta Moskovaan. Kenraali Nikolai Judenitšin komentama Luoteis-Venäjän armeija puolestaan pyrki Pietarin neuvostovallan kukistamiseen. Luoteis-Venäjän armeija toimi lähinnä Suomenlahden eteläpuolelta Baltiasta.

Komentajat

• kenraaliluutnantti Anton Denikin (huhtikuu 1918 – huhtikuu 1920)
• kenraaliluutnantti Pjotr Wrangel (huhtikuu 1920 – marraskuu 1920)

Kirjallisuutta

• Wrangel, Pjotr Nikolajevitš: Kenraali Wrangelin muistelmat. Suomentanut Simo Hämeen-Anttila. (2. painos) Hämeenlinna: Karisto, 1989. ISBN 951-23-2639-6.

Kaunokirjallisuus

• Bulgakov, Mihail: Valkokaarti. WSOY, 1972.
• Šolohov, Mihail: Hiljaa virtaa Don. (1. painos) WSOY, 1956.
• Šolohov, Mihail: Hiljainen Don. Teoksessa Lokakuu-sarja II. Suomentanut Elias Siippainen. Smia, 1944.