Avaa päävalikko

Sykeröpiippo (Luzula sudetica) on monivuotinen vihviläkasvilaji piippojen suvussa.

Sykeröpiippo
Neuchâtel Herbarium - Luzula sudetica - NEU000045737.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Kladi: Commelinids
Lahko: Poales
Heimo: Vihviläkasvit Juncaceae
Suku: Piipot Luzula
Laji: sudetica
Kaksiosainen nimi

Luzula sudetica
(Willd.) DC.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Sykeröpiippo Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Sykeröpiippo Commonsissa

Sisällysluettelo

UlkonäköMuokkaa

Sykeröpiippo kasvaa löyhästi mätästävästi 15–20 senttimetriä korkeaksi. Sen kukinto on yleensä tiivis sykeröstö, jossa on viidestä kymmeneen pallomaista lyhytperäistä sykeröä. Kehälehdet ovat mustanruskeita, samoin kotahedelmä. Sykeröpiippo risteytyy kalvaspiipon (Luzula pallescens) kanssa.[1]

Sykeröpiippo SuomessaMuokkaa

Suomessa sykeröpiippo on yleinen ja yksi runsaslukuisimmista piippolajeista kevätpiipon, nurmipiipon ja kalvaspiipon jälkeen. Etelä-Suomessa sykeröpiippo on harvinainen, laji puuttuu kokonaan lounais- jä länsirannikoilta. Se yleistyy noin Keski-Pohjanmaa–Pohjois-Karjala -linjan pohjoispuolella. Sykeröpiippo on aivan tavallinen koko Lapissa, esimerkiksi Utsjoella hyvinkin yleinen. [2][1] Sykeröpiipon kasvupaikkoja Suomessa ovat etelässä letot ja lähdesuot, pohjoisessa rannat, tuoreet niityt, teiden ja polkujen varret. [1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  2. Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2010: Levinneisyyskartat (Sykeröpiippo, Luzula sudetica) 2011. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo.

Aiheesta muuallaMuokkaa