Carl Ludwig Willdenow
Carl Ludwig Willdenow (22. elokuuta 1765 Berliini, Preussin kuningaskunta – 10. heinäkuuta 1812 Berliini, Saksa) oli saksalainen kasvitieteilijä. Willdenow oli yksi aikansa oppineimmista ja johtavista tiedemiehistä kasvitieteen alalla. Häntä pidetään kasvimaantieteen edelläkävijänä.[1]
| Carl Ludwig Willdenow | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 22. elokuuta 1765 Berliini, Preussin kuningaskunta |
| Kuollut | 10. heinäkuuta 1812 (46 vuotta) Berliini |
| Koulutus ja ura | |
| Oppilaat | Alexander von Humboldt |
| Tutkimusalue | botaniikka |
|
|
|
ElämäMuokkaa
Willdenow suoritti apteekkarin tutkinnon 1785 ja opiskeli lääketieteen tohtoriksi Hallessa 1789. Hän toimi sitten Berliinissä lääkärinä. Hänestä tuli vuonna 1798 luonnonhistorian professori lääketieteen ja kirurgian korkeakoulussa ja vuonna 1801 Preussin tiedeakatemian kasvitieteilijä. Kun Berliinin yliopisto perustettiin vuonna 1809, hänestä tuli siellä kasvitieteen professori ja puutarhojen johtaja.[1]
Willdenow kirjoitti teokset Prodromus florœ berolinensis (1787), Grundriss der kräuterkunde (1792) ja Hortus berolinensis (1816) ja aloitti Linnaeuksen Species plantarum -teoksen laajentamisen, jonka hän yli kaksinkertaisti kooltaan. Willdenow oli myös hyvin aktiivinen kasvitieteen soveltavilla aloilla. Hän tajusi, että kasvien levinneisyyttä maapallolla ei pitäisi selittää pelkästään ilmastollisin perustein vaan myös niiden levinneisyyden historian perusteella. Hän oli Alexander von Humboldtin myöhemmin esittämien kasvimaantieteellisten ajatusten edelläkävijä. Hieman ennen kuolemaansa hän aloitti työnsä Etelä-Amerikan suurten kasvikokoelmien parissa.[1]
LähteetMuokkaa
- ↑ a b c Willdenow, Carl Ludwig Nordisk familjebok. 1921. Viitattu 02.11.2021.
Aiheesta muuallaMuokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Carl Ludwig Willdenow Wikimedia Commonsissa
