Saksalaiset

etninen ryhmä
(Ohjattu sivulta Saksalainen)

Saksalaiset (saks. die Deutschen) ovat germaanista kieltä puhuva kansa, jonka kooksi lasketaan määritelmästä riippuen noin 80–160 miljoonaa.

Saksalaiset
Deutsche
Väkiluku 80–160 miljoonaa
Merkittävät asuinalueet
 Saksa75 miljoonaa
 Yhdysvallat44,8 miljoonaa[1]
 Brasilia12 miljoonaa[2]
 Itävalta7,25 miljoonaa
 Sveitsi4,7 miljoonaa
 Kanada3 miljoonaa
Neuvostoliitto entinen Neuvostoliitto1 miljoona
 Australia750 000
 Chile700 000[3]
 Alankomaat380 000[4]
 Unkari300 000
 Namibia150 000
 Puola150 000
 Romania60 000
Kielet saksa
Uskonnot katolisuus, protestantismi
Sukulaiskansat germaanisia kieliä puhuvat kansat

Saksalaisuus muodostuu ensisijaisesti saksankielisyydestä ja Saksan liittotasavaltaan kohdistuvasta samastumisesta. Saksan liittotasavallan ulkopuolella elää saksankielisiä tai saksalaistaustaisia ihmisiä, jotka joskus samaistuvat saksalaisiin. Saksankieliset ovat enemmistönä myös Itävallassa, Sveitsissä ja niiden välissä sijaitsevassa Liechtensteinissa. Saksankielisiä vähemmistöjä on myös Etelä-Tanskassa, Italiaan kuuluvassa Etelä-Tirolissa sekä itäisessä Belgiassa.

Saksalaisten historia

muokkaa

Saksankieliset väestöt elivät keskiajalta lähtien monien eri kokoisten valtioiden alueelle hajautuneina. Kulttuuri- ja murre-erot olivat ja ovat yhä suuret. Saksalaisten keskuudessa kulkee myös katolisten ja protestanttien uskontoraja. Hansan ja muun kaupan myötä saksankielinen asutus levisi Itämeren rannikoille (baltiansaksalaiset). Eri puolilla Keski-Eurooppaa kaupunkien kauppiaat olivat saksankielisiä. Esimerkiksi Transilvaniaan muutti merkittävä määrä saksalaisia. Suuri määrä saksalaisia siirtyi myös viljelemään maata Venäjälle saksalaissyntyisen keisarinna Katariina Suuren pyynnöstä. Heidän jälkeläisiään kutsutaan Volgan saksalaisiksi (saks. Wolgadeutsche).

Kun saksalainen nationalismi voimistui 1800-luvulla, esiintyi ristiriitaisia näkemyksiä siitä, mitä ihmisryhmiä saksalaiset-käsitteen alle voitaisiin sulkea. Jotkut esimerkiksi lukivat saksalaisten joukkoon hollantilaiset, koska näiden puhuma kieli oli lähellä saksaa. Vuonna 1871 perustettu Saksan keisarikunta miellettiin saksalaiseksi kansallisvaltioksi. Keisarillisen Saksan ja sitä seuranneiden saksalaisten kansallisvaltioiden ulkopuolelle on kuitenkin jäänyt merkittäviä saksankielisiä tai saksalaistaustaisia ihmisryhmiä.

Osa näistä ryhmistä pitää tai on pitänyt itseään saksalaisina. Euroopan alueella tällaisista ryhmistä suurin ovat itävaltalaiset. Itävaltalaisen identiteetin suhde saksalaisiin kansallisvaltioihin on vaihdellut. Ennen toista maailmansotaa suurin osa itävaltalaisista katsoi olevansa saksalaisia, mutta Itävallan perustamisen yhteydessä sitä kiellettiin liittymästä Saksaan. Natsi-Saksan Itävallan-liittämisen ja hävityn sodan jälkeen tilanne kuitenkin muuttui, ja itävaltalaiset alkoivat kokea enemmissä määrin olevansa oma erillinen kansansa. Sveitsin saksalaiset ja saksaa puhuvat ihmiset kokevat muodostavansa oman, saksankielisen ominaiskulttuurinsa. Alsacen ja Lorrainen (saks. Elsass) ja Lothringen) saksankielisen väestön edustajat ovat identiteetiltään olleet usein pikemminkin ranskalaisia kuin saksalaisia.

Edellä mainittujen ohella monissa muissakin valtioissa on asunut ja asuu ihmisiä, joiden juuret ovat saksankielisten ihmisten historiallisissa muuttoliikkeissä, ja joiden keskuudessa saksan kieli on saattanut säilyä näihin päiviin saakka. Esimerkiksi Baltiaan ja moniin Itä-Euroopan maihin syntyi saksalaista asutusta jo keskiajalla.

Saksalaisia väestöryhmiä eri maissa

muokkaa

Lähteet

muokkaa