Svetogorskin vesivoimalaitos

Svetogorskin vesivoimalaitos (ven. Светогорская ГЭС, Svetogorskaja GES eli ГЭС-11, alkuperäinen nimi: Enson vesivoimalaitos ) on Vuoksessa, Leningradin alueen Ensossa Venäjällä, sijaitseva vesivoimalaitos. Voimalaitos on tyypillinen jokivoimalaitos, jossa sen läpivirtaavaa vesimäärää ei voi itsenäisesti säännöstellä sähköenergian kysynnän mukaan. Saimaalta tulevia vesimääriä säädellään Tainionkosken vesivoimalaitoksella, joka on Vuoksessa ylimmäinen siinä toimivasta neljästä voimalaitoksesta. Svetogorskin voimala on joen kolmas voimala.

Svetogorskin vesivoimalaitos Светогорская ГЭС Enson voimalaitos
Valtio	Venäjä
Sijainti	Leningradin alue, Enso
Koordinaatit	61°06′18″N, 28°50′20″E
Rakentaminen alkoi	1938
Vihkiminen	30.4.1944 (1. kerta ) 19.6.1946 (2. kerta )
Sähköverkkoon	1944/1946
Valmistunut	1949
Perustaja	Enso Gutzeit & Tornator
Omistaja	TGK-1
Pato
Tyyppi	gravitaatiopato
Vesistö	Vuoksen vesistö
Joki tai koski	Vuoksi
Valuma-alue	69 000 km²
Keskivirtaama	684 m³/s
Korkeus reunalle	43,85 m mpy.
Korkeus	23 m
Pituus	130,7 m
Tilavuus	2 410 m³
Juoksutuskanavia	2 x ohijuoksutusporttia, 1 x jäänpoistoportti
Juoksutusvirtaama	1530 m³/s
Yläpuolinen patoallas
Nimi	Vuoksi
Pituus	8,5 km
Pinta-ala	3,18 km²
Kokonaistilavuus	0,02875 km³
Sääntelytilavuus	0,0095 km³
Keskikorkeus	43,2 m mpy.
Alapuolinen allas
Nimi	Vuoksi
Pituus	10,5 km
Keskikorkeus	28,44 m mpy.
Voimalaitos
Tyyppi	jokivoimalaitos
Käyttötarkoitus	vesivoima
Pudotuskorkeus	15,15 m
Rakennevirtaama	752 m³/s
Turbiinit	4 × Kaplan (30,5 MW )
Kapasiteetti	122 MW
Vuosituotanto	661,7 GWh
Commons	luokka
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Näkymä yläjuoksulta päin kalankasvatusaltaiden takaa

Pienimuotoinen juoksutus käynnissä

Juoksutus nähtynä sillalta

Enson voimalaitoksen sähkögeneraattorin asentaminen ennen suurhyökkäystä (?)

Pato

Joen vapaa virtaama on katkaistu joen poikki rakennetulla betonisella gravitaatiopadolla, johon voimalarakennus on integroitu. Patoa pitkin kulkee joen ylittävä tie. Joen vasemmalle rannalle on kaivettu juoksutuskanava, joka muodostaa joen vasemmalle puolelle pitkän saaren. Sen maksimivirtaama on 985 m³/s. Voimalaitosrakennus sijaitsee padon päällä sen alajuoksun puolella lähellä joen keskivirtaamaa. Padon pituus on 131 metriä, tai 150 metriä , jos juoksutuskanava lasketaan mukaan patorakennelmaan, ja sen korkeus on 23 metriä. Voimalarakennuksen vasemmalla puolella on oma patoluukku, joita käytetään tavallisesti ohijuoksutuksessa. Sen maksimivirtaama on 450 m³/s. Pienen jääluukun suurin virtaama on 95 m³/s. Patorakenteissa on uittokourun rakenteita, jotka on poistettu käytöstä. Ilmakuvien perusteella ei joen penkereitä ole vahvistettu maapadoilla, vaan patoaltaana käytetään joen luontaista uomaa.

Padolla saadaan aikaan 15,9 metrinen pudotus. Vuonna 1989 solmitun juoksutussäännön juoksutussopimuksen liitteessä padon pudotukseksi ilmoitettiin 15,15 metriä.

Voimala

Voimalarakennus sijaitsee joenuoman keskivaiheella. Rakennuksen alla kulkee neljä juoksutunnelia, jonne on asennettu neljä samanlaista Kaplan-turbiinia. Ne pyörittävät pystyakselin avulla yläpuolellaan olevia sähkögeneraattoreita, joiden kapasiteetti on 30,5 megawattia (MW). Voimalaitoksen rakennevirtaama oli juoksutussopimuksen liitteessä ilmoitettu 752 kuutiometriä sekunnissa (m³/s). Voimalaitoksen kapasiteetti on nykyään 122 MW ja sen keskimääräinen vuotuinen sähköenergiantuotanto on 661,7 gigawattituntia (GWh), vuonna 2020 tuotettiin kuitenkin 703,8 GWh . Sähkö johdetaan oikealla rannalla sijaitsevalle muuntoasemalle, josta se on liitetty 110 kilovolttisena valtakunnanverkkoon.

Historiaa

Vuoksen rakentamisen taustaa

Vuoksi on virrannut vapaana syntymästään saakka, vaikka sen virtaamasta onkin otettu vesivoimaa mekaanisiin töihin esimerkiksi vesimyllyihin, vesisahoihin tai puuhiomoihin. Vanhimmat tiedot vesimyllyjen käytöstä Vuoksessa on 1700-luvun lopulta. Bernardin de Saint-Pierre kävi Suomessa ja julkaisi matkastaan ja siinä tehdyistä havainnoistaan kirjan Observations sur la Finlande vuonna 1763. Hän esittää siinä ideoitaan järjestää teollisuudelle vesivoimaa Vuoksen koskista. Erityisesti Pietarin suurkaupungin akuutti pula sähköenergiasta kohdisti Vuokseen suuria odotuksia. Samaan aikaan Suomen senaatti vastusti koskien rakentamista ulkomaisin voimin ja sen käynnistämät viivytystoimet onnistuivatkin estämään ne. Tämä koski myös venäläisiä rakentajia, mikä pantiin Pietarissa pettyneinä merkille. Vielä 1900-luvun alussa oli Vuoksessa 18 vapaata koskea, joista suurin oli Imatrankoski . Vuoksi putosi ensimmäisen 30 kilometrin matkalla 64 metriä. Koskista voidaan mainita esimerkiksi Imatrankoski (pudotusta oli 18,4 metriä), Tainionkoski (pudotusta 6,5 m), Linnankoski (5,5 m), Vallinkoski (5,5 m) ja Rouhiankoski (7,8 m). Vuoksen valjastamisesta sähköntuotantoon esitellään Vuoksen artikkelissa. Enson voimalaitos oli viimeinen suomalaisten voimin rakennettava voimalaitos, joka korvasi samalla paikalla sijainneen aikaisemman Enso Gutzeit Tornatorin omistaman voimalaitoksen. Vanhassa laitoksessa oli yhdeksän vesiturbiinia, jolla tuotettiin sähköä sekä teollisuuden että taajama-alueen asukkaille. Koska Enson kaupunki kasvoi nopeasti, ei voimalaitoksen energia olisi tulevaisuudessa riittänyt kaikille. Enso Gutzeit ottikin päävastuun uuden voimalaitoksen rakentamisessa.

Voimalaitoksen rakentamisen vaiheita

Kun kolmas voimalaitos eli Lesogorskin vesivoimalaitos (entinen Rouhialan voimalaitos) oli saatu vuonna 1937 valmiiksi, alettiin toteuttamaan neljättä voimalaa Enson Vallinkoskeen. Suunnitelmat olivat valmiina ja rakentaminen aloitettiin vuonna 1938. Työt oli kuitenkin keskeytettävä seuraavana vuonna, kun Neuvostoliitto aloitti syyskuussa sodan Suomea vastaan. Talvisodan tuloksena Karjalankannasta ja sen mukana Vuoksen kaksi alinta voimalaa jouduttiin luovuttamaan Neuvostoliitolle Moskovan rauhansopimuksen mukaisesti. Neuvostoliitto jatkoi vuorostaan keskeneräisen voimalaitoksen rakentamista. Kesäkuussa 1941 Suomi hyökkäsi Neuvostoliittoon yhdessä Natsi-Saksan kanssa ja muun muassa valtasi takaisin Talvisodassa menetetyt Karjalankannaksen alueet. Neuvostoliittolaiset räjäyttivät Enson voimalaitoksen perääntyessään ja sen rakennustyöt jouduttiin aloittamaan alusta. Lopulta voimala saatiin niin pitkälle valmiiksi, että se vihittiin käyttöön 30.4.1944 ensimmäisen koneiston asentamisen aikana. Sen vesiturbiini oli Tampellassa valmistettu Kaplan-turbiini ja sähkögeneraattorin toimitti saksalainen AEG. Voimalaitoksen padot suljettiin toukokuussa ja veden annettiin nousta 11 metriä. Voimalaitoksen ainoa koneisto ehti olla käytössä vain kuukauden, kun se jo pysäytettiin. Voimalassa pelättiin Neuvostoliiton suurhyökkäystä Suomeen, joten koneisto irroitettiin ja kuljetettiin turvaan.

Voimala valmistui

Voimalaitos päätyi Neuvostoliiton suurhyökkäyksen jälkeen taas Neuvostoliiton haltuun ja sitä alettiin korjaamaan omaan käyttöön sopivaksi. Samalla voimalan patokorkeutta nostettiin ja 19. kesäkuuta 1945 otettiin käyttöön ensimmäinen 24 megawatin tehoinen koneisto. Voimalaan asennettiin tuotantokoneistoja yksi kerrallaan niin, että neljäs koneisto käynnistyi marraskuussa 1947. Voimalan kokonaiskapasiteetti oli silloin 92 megawattia (toisen lähteen mukaan 100,5 megawattia ). Voimalaitoksen viimeistely jatkui vuoteen 1949 saakka, jolloin voimalaitoksen uudeksi nimeksi tuli Svetogorskin voimalaitos. Samalla Svetogorskin ja Lesogorskin voimaloiden toiminta keskitettiin yhden yrityksen Lenenergon (Каскад № 1 Ленэнерго) alaisuuteen.

Voimalan myöhempiä vaiheita

Voimalan patokorkeuden nostaminen kasvatti yläjuoksulla yläaltaan pinta-alaa niin paljon, että yläallas ulottui Imatran vesivoimalaitokselle asti. Tämä aiheutti Imatran voimalalle haittaa ja sen tuotantomäärät pienenivät putouskorkeuden pienentyessä. Asia jäi hiertämään maiden välisiä suhteita ja vuonna 1972 päästiin asiasta sopimukseen. Suomelle maksettiin korvauksena 19,9 gigawattitunnin energiaa vastaava hinta.

Voimalalle suoritettiin 2000-luvulla peruskorjauksia. Voimalan konesalissa vaihdettiin vuosina 2009–2012 vanhoja koneistoja uusiin. Koneistojen kapasiteetti nousi silloin 23,25 megawatista 30,5 megawattiin. Koneisto numero 3 käynnistyi toukokuussa 2009, koneisto 1 heinäkuussa 2010, koneisto 4 marraskuussa 2011 ja koneisto 2 joulukuussa 2012 . Toisessa lähteessä kerrotaan, että vuonna 2015 valmistui voimayksikkö nro 3 vesivoimayksikön kunnostus ja vuonna 2017 ja 2018 vesivoimayksikkö nro 1 kunnostus.

Voimalan sähköenergiaa tuotetaan teollisuuden, asutuskeskusten ja Suomeen kohdistuvan energiaviennin tarpeisiin.

Katso myös

• Tainionkosken vesivoimalaitos (Vuoksen ylin voimala)
• Imatran vesivoimalaitos (Vuoksen 2. voimala)
• Lesogorskin vesivoimalaitos (Vuoksen alin voimala)

Lähteet

• Svetogorskin vesivoimalaitos, GeoMixer-karttapalvelu, kosmosnimki.ru, viitattu 21.5.2021

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Svetogorskin vesivoimalaitos Wikimedia Commonsissa

• Живая энергия Светогорской ГЭС (ven. ”Elävää” energiaa Svetogorskin vesivoimalaitoksesta), 47 NEWS 18+
• 600 miljoonaa kilovattituntia antaa Enson uusi voimalaitos. 200 metrin pituinen pato nostaa vedenpintaa 11 m, Helsingin Sanomat, 20.08.1939, nro 222, s. 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot