Wikipedia

Susanna Kuparinen

suomalainen teatteriohjaaja ja toimittaja

Susanna Maria Kuparinen[1] (s. 4. maaliskuuta 1974 Lahti[2]) on suomalainen teatteriohjaaja ja toimittaja.

Susanna Kuparinen
Henkilötiedot
Koko nimi Susanna Maria Kuparinen
Syntynyt4. maaliskuuta 1974 (ikä 50)
Lahti
Kansalaisuus Suomi
Ammatti teatteriohjaaja ja toimittaja
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Kuparinen on opiskellut Teatterikorkeakoulun ohjaajalinjalla. Hän on ohjannut muun muassa kohua herättäneet Eduskunta- ja Valtuusto-näytelmät.[3] Ne ovat lajityypiltään dokumenttiteatteria, jossa näytelmien repliikit on otettu suoraan virallisista asiakirjoista. Helsingin kunnallispolitiikkaa käsittelevä Valtuusto-trilogia esitettiin Ylioppilasteatterissa vuosina 2008–2010. Eduskunta-näytelmät esitettiin Ryhmäteatterissa vuosina 2011 ja 2012. Kuparisen työparina niiden suunnittelussa oli Jari Hanska.[4] Syyskuussa 2015 sai ensi-iltansa itsenäinen Eduskunta-trilogian kolmas osa, joka käsittelee Sipilän hallitusta.[5]

Kuparinen työskenteli aiemmin Voima-lehden toimittajana ja toimituspäällikkönä. Hän irtisanoutui muun toimituksen mukana syksyllä 2014 päätoimittajan erottamisen jälkeen.[6] Kuparinen oli myös yksi Ylen Pressiklubi-ajankohtaisohjelman vaihtuvista vakiovieraista.[7]

Vuonna 2013 Kuparinen sai työryhmänsä kanssa Tutkivan journalismin yhdistyksen Lumilapio-tunnustuksen Eduskunta II-näytelmästä.[3] Helmikuussa 2014 Naistoimittajat ry valitsi hänet Vuoden kellokkaaksi.[8] Joulukuussa 2014 Kuparinen sai opetus- ja kulttuuriministeriön Suomi-palkinnon yhteiskunnallisen teatterin tekemisestä.[9]

Tunnustukset

muokkaa

Teoksia

muokkaa
  • Agricola ja kettu (Ylioppilasteatteri, 2007)[11]
  • Valtuusto – Eli kuinka pienistä asioista tulee suuria ja suurista pieniä (Ylioppilasteatteri, 2008) Teksti: Helsingin kaupunginvaltuuston kokous nro 15/12.09.2007, keskustelupöytäkirja; ohjaus ja dramaturgia Susanna Kuparinen, Ruusu Haarla; näyttelijöinä mm. Seidi Haarla, Jari Hanska[12]
  • Valtuusto II – Välikysymys (Ylioppilasteatteri, 2008 ja 2009) Ohjaaja Susanna Kuparinen; kirjoittajat Ruusu Haarla ja Susanna Kuparinen. Teksti: Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksen nro 14/18.6.2008 keskustelupöytäkirja. [13][14][15]
  • Valtuusto III – Uusi etulinja (Ylioppilasteatteri 2010) Ohjaus Susanna Kuparinen; dramaturgia Ruusu Haarla; käsikirjoitus Susanna Kuparinen, Ruusu Haarla ja työryhmä Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksien 7, 15, 22 / 2009 ja 10 / 2010 pohjalta; taustatutkimus, ohjaajan assistentti Olga Palo[16]
  • Eduskunta – Satiiri vaurauden uusjaosta (Ryhmäteatteri, 2011) Ohjaus: Susanna Kuparinen; käsikirjoitus & taustatutkimukset Ruusu Haarla, Jari Hanska, Susanna Kuparinen, Hanna Nikkanen, Olga Palo & Akse Pettersson; rooleissa mm. Noora Dadu, Jari Hanska, Santtu Karvonen, Matti Onnismaa, Pihla Penttinen ja Robin Svartström[17]
  • Eduskunta II – Satiiri veljeskuntien Suomesta (Ryhmäteatteri, 2012) Ohjaus Susanna Kuparinen; dramaturgia Ruusu Haarla; esitysdramaturgia ja lavastus Akse Pettersson; taustatutkimus Jari Hanska, Reetta Nousiainen, Olga Palo ja Kuparinen. [18][19]
  • Eduskunta III – Satiiri yhden totuuden maasta (Ryhmäteatteri, 2015) Käsikirjoitus Susanna Kuparinen, Jari Hanska, Olga Palo; ohjaus Susanna Kuparinen[20][21]
  • Sokea piste (Kansallisteatteri 2021) Käsikirjoitus Susanna Kuparinen ja Jari Hanska; ohjaus Susanna Kuparinen; taustatyö Satu Linnapuomi ja Laura Koljonen, [22]
  • Porttikielto Poriin[23]
  • Monologisuudesta moniäänisyyteen : journalistinen dokumenttiteatteri yhden totuuden maassa.[24]

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ Orispää, Oili: Valtakunnan virallinen räksyttäjä Susanna Kuparinen: ”Olisin liian herkkä poliitikoksi” Yle Uutiset. 27.9.2015. Viitattu 27.9.2015.
  2. ↑ Römpötti, Harri: 50-vuotias | Susanna Kuparinen tekee teatteria kaikille ”räkäpunkkareista kaupunginjohtajiin” Helsingin Sanomat. 3.3.2024. Viitattu 3.4.2024.
  3. ↑ a b Potenze, Sonja: Viikon vieras: Susanna Kuparinen paljastaa päätöksentekijöiden arvot. Toimittajatilmanrajoja.fi. Arkistoitu 9.12.2014. Viitattu 4.12.2014.
  4. ↑ Susanna Kuparinen: Vieraantuneet paskiaiset. Tulevaisuus 2030. 21.11.2012. Arkistoitu 8.12.2014. Viitattu 4.12.2014.
  5. ↑ Ryhmäteatteri suomii satiirin keinoin Kolmen ässän Suomea Turun Sanomat. 16.9.2015. Arkistoitu 28.9.2015. Viitattu 17.9.2015.
  6. ↑ Peurakoski, Tomi: Koko Voima-lehden toimitus irtisanoutui. Helsingin Sanomat. 17.10.2014. Arkistoitu 19.10.2014. Viitattu 17.10.2014.
  7. ↑ Taistelukala, Susanna Kuparinen Image.fi. 8.1.2012. Viitattu 27.9.2015.
  8. ↑ Susanna Kuparisesta vuoden Kellokas. Helsingin Sanomat. 6.2.2014. Arkistoitu 11.12.2014. Viitattu 4.12.2014.
  9. ↑ Ministeri Viitanen jakoi yhdeksän Suomi-palkintoa ansioituneille taiteilijoille. 4.12.2014. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Arkistoitu 4.10.2015. Viitattu 4.12.2014.
  10. ↑ Valtion taiteilija-apuraha 311 taiteilijalle. 16.7.2021. Taiteen edistämiskeskus – Taike. Arkistoitu 16.7.2021. Viitattu 17.7.2021.
  11. ↑ Agricola ja kettu Ylioppilasteatteri. Viitattu 10.1.2022.
  12. ↑ Valtuusto – Eli kuinka pienistä asioista tulee suuria ja suurista pieniä. Ylioppilasteatteri. Viitattu 4.11.2021.
  13. ↑ Moring, Kirsikka: Yhteiskunta ei ole äitisi Helsingin Sanomat. 22.10.2008. Viitattu 3.11.2021.
  14. ↑ Valtuusto – Välikysymys Ylioppilasteatteri. Viitattu 4.11.2021.
  15. ↑ Valtuusto-sarjan II osa Välikysymys (päivitetty versio) – Mihin raha menee? Ylioppilasteatteri. Viitattu 4.11.2021.
  16. ↑ Valtuusto III Ylioppilasteatteri. Viitattu 4.11.2021.
  17. ↑ Eduskunta | Teatteri Esitykset | Ryhmäteatteri | Helsinki Ryhmateatteri. Viitattu 10.1.2022.
  18. ↑ Eduskunta II on silmiä avaava ja hulvattoman hauska esitys Helsingin Sanomat. 29.9.2012. Viitattu 3.11.2021.
  19. ↑ Eduskunta II | Teatteri Esitykset | Ryhmäteatteri | Helsinki Ryhmateatteri. Arkistoitu 10.1.2022. Viitattu 10.1.2022.
  20. ↑ Näytelmä väittää: Juha Sipilä on kova ja osaamaton johtaja, josta media rakensi messiaan Helsingin Sanomat. 28.9.2015. Viitattu 3.11.2021.
  21. ↑ Eduskunta III | Teatteri Esitykset | Ryhmäteatteri | Helsinki Ryhmateatteri. Arkistoitu 10.1.2022. Viitattu 10.1.2022.
  22. ↑ Susanna Kuparisen Sokea piste venyttää journalismin eettistä koodistoa äärimmilleen – räikeimmissä kohdissa on välttämätöntä huomauttaa taiteellisista tulkinnoista Helsingin Sanomat. 7.10.2021. Viitattu 3.11.2021.
  23. ↑ Porttikielto Poriin Yle Dox@net. Viitattu 3.11.2021.
  24. ↑ Kuparinen, Susanna: Monologisuudesta moniäänisyyteen : journalistinen dokumenttiteatteri yhden totuuden maassa. (Maisterin opinnäytetyö) Helsinki: Helsingin yliopisto, 2013. Teoksen verkkoversio (viitattu 6.5.2023).

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Susanna_Kuparinen&oldid=22508106”