Suomen Työväenpuolueen perustava kokous

Suomen Työväenpuolueen perustava kokous pidettiin Turussa 17.–20. heinäkuuta 1899. Turun työväentalolle kokoontuneet työväenyhdistysten edustajat perustivat tuolloin Suomen Työväenpuolueen, eli nykyisen Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen edeltäjän. Yhdessä neljä vuotta myöhemmin järjestetyn Forssan kokouksen rinnalla sillä on käänteentekevä merkitys suomalaisen työväenliikkeen historiassa. Turun kokouksessa Suomen radikaali työväenluokka syrjäytti lopullisesti porvariston ja sivistyneistön työväenliikkeen johdosta. Se mahdollisti myös kohti sosialismia tapahtuneen aatteellisen siirtymisen. Laajoine organisaatioineen ja ohjelmineen Suomen Työväenpuolueesta tuli Suomen ensimmäinen nykyaikainen puoluejärjestö, joka edusti kokonaan uudenlaista laajoille kansankerroksille tarkoitettua puoluetyyppiä.

Kokouksen osanottajia Turun työväentalon edustalla nykyisten Ursininkadun ja Eerikinkadun kulmassa.

Taustaa

Suomen Työväenpuolueen ensimmäinen puheenjohtaja N. R. af Ursin.

Turun kokous oli alun perin Suomen työväenyhdistysten kolmas valtakunnallinen edustajakokous, joka päätti perustaa maahan itsenäisen työväenpuolueen. Aikaisemmin Suomessa oli toiminut vain niin sanottu wrightiläinen työväenliike, joka koostui lähinnä porvarillisista piireistä ja sivistyneistöstä, eikä sen parissa juurikaan ollut varsinaista työväestöä. 1890-luvun aikana työläiset olivat kuitenkin muodostaneet lukuisia ammattiyhdistyksiä ja niiden jäsenet olivat myös enenevissä määrin mukana wrightilaisten hallitsemissa työväenyhdistyksissä. Turun kokous oli tämän kehityksen huipentuma, joka käytännössä merkitsi porvarillisen työväenliikkeen loppua, kun sen johtoon astuivat pääosin työväenluokasta lähtöisin olleet sosialismin omaksuneet ammattiyhdistysaktiivit.

Työväenpuolueen perustamisen pohjana oli suurimmissa työväenyhdistyksissä vuosikymmenen aikana tapahtunut radikalisoituminen ja sosialististen aatteiden leviäminen. Wrightiläisen työväenliikkeen perustaja ja johtohahmo Viktor Julius von Wright oli siirretty syrjään jo vuonna 1896 Tampereella järjestetyssä toisessa edustajainkokouksessa ja Turun kokouksen jälkeen sen jättivät myös muut porvarit, kuten liberaalit nuorsuomalaiset.

Kokous päätettiin järjestää Turussa, jotta paikalle saapuisi mahdollisimman vähän utopiasosialisti Matti Kurikan helsinkiläisiä kannattajia. Hän oli sanomalehti Työmiehen päätoimittaja, jonka vaikutusvalta ja arvaamattomana pidetty linja eivät miellyttäneet muita työväenliikkeen johtohenkilöitä.

Osallistujat ja äänestykset

Turun kokouksessa oli kaikkiaan 85 osallistujaa, jotka edustivat 34:a työväenyhdistystä eri puolilta maata. Tunnetuista sosialisteista kokoukseen osallistuivat muun muassa Työväenpuolueen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittu tohtori Nils Robert af Ursin, toimittajat Matti Kurikka ja A. B. Mäkelä, faktori Reino Drockila sekä työläistaustaiset Ida Ahlstedt, Seth Heikkilä, Kössi Koskinen, Yrjö Mäkelin, Eetu Salin ja Taavi Tainio. Lisäksi paikalla olivat Suomen työväen valtuuskunnan edustajina tohtori Santeri Ingman, opettaja A. H. Karvonen ja maisteri Oskar Groundstroem. Muita porvariston edustajia oli muun muassa toimittaja Julius Lyly. Kutsuttuna vieraana mukana oli kymmenen vuotta aikaisemmin perustetun Ruotsin sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen johtohahmoihin lukeutunut Hjalmar Branting, joka osallistui kokouksessa laaditun puolueohjelman muotoiluun.

Kokouksessa käydyn vilkkaan keskustelun jälkeen suoritettiin puolueen perustamisesta äänestys, joka päättyi sen puolesta selvin lukemin 55–3. Tämän jälkeen äänestettiin vielä, perustetaanko se Julius Lylyn vai kokouksen asettaman valiokunnan esittämällä tavalla. Lyly sai ainoastaan viisi ääntä ja valiokunnan ehdotus 53. Puoluehallinnon toimipaikasta käydyssä äänestyksessä puolestaan Turku voitti Helsingin suurella enemistöllä. Äänestyksen jälkeen päätettiin myös lakkauttaa Helsingistä käsin toiminut työväenvaltuuskunta ja kutsua sen tilalle koolle erityinen ammattiyhdistyskongressi.

Puolueohjelma

Kokouksen kiivaimpiin puhujiin lukeutunut Eetu Salin.

Suomen Työväenpuolue ei vielä Turun kokouksessa omaksunut sosialismia, vaan sen ohjelma oli sisällöltään sangen maltillinen. Varsinaisen luokkataistelun sijaan siinä yhdistettiin sortovuosien uhkaamien kansallisten oikeuksien puolustaminen poliittisen järjestelmän kansanvaltaistamiseen muun muassa yleisen äänioikeuden muodossa. Vaatimukset sisälsivät valtiollisten kysymysten lisäksi runsaasti työelämään liittyviä parannuksia, kuten kahdeksan tunnin työajan, minimipalkan valtion ja kunnan töihin, työsuojelulainsäädännön ja ammatintarkastuksen tehostamista sekä vakuutusturvan järjestämistä.

Puolue ei julistautunut sosialidemokraattiseksi, koska aate oli vielä erityisesti maaseudulla suhteellisen tuntematon, lisäksi huomioon otettiin senaatin mahdolliset reaktiot. Ongelmana oli myös ammattiyhdistysten ja puolueen välinen suhde, jota ei sosialidemokraattien keskuudessa vuonna 1899 oltu vielä ratkaistu edes Keski-Euroopassa. Kokouksessa käytetyt puheenvuorot sisälsivät kuitenkin runsaasti luokkataisteluretoriikkaa sekä sosialistista ja marxilaista julistusta.

Ohjelman tavoitteet

1. yleinen ja yhtäläinen äänioikeus kaikille 21 vuotta täyttäneille Suomen kansalaisille
2. lainsäädäntö- ja verotusoikeus eduskunnan kautta
3. täydellinen yhdistymis-, kokoontumis-, puhe- ja painovapaus
4. kahdeksan tunnin työaika sekä minimipalkka valtion ja kunnan töihin
5. yleinen koulupakko ja maksuton opetus kaikissa oppilaitoksissa
6. asevelvollisuustaakan vähentäminen ja rauhanaatteen edistäminen
7. sukupuolten täydellinen tasa-arvo
8. kieltolaki
9. työsuojelulainsäädännön kehittäminen
10. asteittain nouseva tulo- ja perintövero sekä kaikkien välillisten verojen poistaminen
11. työläisten vakuutusturva valtion hoidettavaksi
12. maksuttomat oikeudenkäynti- ja lääkäripalvelut
13. maataomistamattoman väestön, maanvuokraajien ja pientilallisten aseman parantaminen

Henkilövalinnat ja ristiriidat

Suomen Työväenpuolueen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Turun Työväenyhdistyksen puheenjohtaja filosofian tohtori Nils Robert af Ursin, joka hoiti tehtävää vuoden 1900 tammikuuhun saakka. Puoluesihteeriksi valittiin Ursinin tavoin Turussa vaikuttanut opettaja J. K. Kari. Puoluehallitukseen valittiin yhteensä 17 henkilöä, valituiksi tulivat myös jäsenyydestä kieltäytyneet A. B. Mäkelä ja Eetu Salin.

Ammattiyhdistystoiminnan suhde puoluepolitiikkaan aiheutti "ammattiyhdistysjupakkana" tunnetun ristiriidan, joka nopeasti vaikutti myös tehtyihin henkilövalintoihin. Puheenjohtaja Ursinin kanta oli, että voimavarat tuli keskittää äänioikeusasian kaltaisten valtiollisten kysymysten hoitoon ja samalla työväenliikkeen ideologinen johto piti säilyttää puolueella. Suutarien ammattiyhdistyksen johtohahmoihin kuulunut Eetu Salin sen sijaan halusi keskittyä työtaisteluihin, joilla olikin onnistuttu saamaan parannuksia muun muassa teollisuustyöläisten palkkaukseen.

Joulukuun lopulla 1899 puolueen helsinkiläiset aktiivit pitivät oman ammattijärjestönsä perustavan kokouksen, jossa he samalla syrjäyttivät Turussa valitun puoluejohdon ja äänestivät uudeksi puheenjohtajaksi turkulaisen faktorin J. A. Salmisen. Vanha puoluejohto puolestaan kutsui vastaavan kokouksen maaliskuuksi Tampereelle. Siellä puheenjohtaja vaihtui niin ikään turkulaiseen puuseppään K. F. Hellsteniin, joka lopulta toimikin tehtävässä aina vuoden 1903 Forssan puoluekokoukseen saakka. Molemmat perustetut ammattijärjestöt lopettivat nopeasti toimintansa, mutta selkkauksen synnyttämät riidat jäivät kytemään pitkäksi aikaa. Sopu löytyi vasta vuonna 1907, kun Suomen Ammattijärjestö perustettiin ja samalla määriteltiin ammattiyhdistystoiminnan sekä puoluepolitiikan keskinäinen suhde.

Suomen Työväenpuolueen ensimmäinen puoluehallitus

ompelija Ida Ahlstedt, Helsinki faktori Reino Drockila, Helsinki kirjapainonomistaja J. V. Hellberg, Tampere puuseppä K. F. Hellsten, Turku toimittaja E. V. Hänninen, Helsinki nahkuri J. H. Jokinen, Turku opettaja J. K. Kari, Turku puuseppä Aappo Kärmekangas, Viipuri räätäli K. A. Leino, Turku

salvumies J. Lindström, Turku räätäli A. Markkanen, Kotka suutari Yrjö Mäkelin, Pori muurari A. Nieminen, Tampere taloudenhoitaja M. Saarinen, Turku faktori J. A. Salminen, Turku toimittaja Taavi Tainio, Turku puuseppä M. V. Vuolukka, Oulu

Aiheesta muualla

• Suomen Työväenpuolueen ohjelma POHTIVA – Poliittisten ohjelmien tietovaranto.