Seth Heikkilä

suomalainen poliitikko

Seth Heikkilä (14. elokuuta 1863 Multia27. heinäkuuta 1938 Turku) oli suomalainen toimittaja, kirjailija ja poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1907–1911 ja 1917–1918.[1] Heikkilä oli Varsinais-Suomen sosialidemokraattisen työväenliikkeen alkuaikojen tunnetuimpia hahmoja. Hän työskenteli muun muassa Turussa ilmestyneen Sosialistin päätoimittajana 1905–1906, 1911–1912 ja 1917 sekä Vaasassa Vapaan Sanan päätoimittajana 1912–1913. Sisällissodan seurauksena Heikkilä kärsi lyhyen vankilatuomion, jonka jälkeen hän lähti kommunistien toimintaan ja joutui 1920-luvun alussa jälleen kuritushuoneeseen.[2][3][4]

Seth Heikkilä
Seth Heikkilä vuonna 1907.
Seth Heikkilä vuonna 1907.
Kansanedustaja
22.5.1907–31.5.1909, 1.3.1910–31.1.1911, 1.11.1917–16.5.1918
Ryhmä/puolue SDP
Vaalipiiri Turun eteläinen
Henkilötiedot
Syntynyt14. elokuuta 1863
Multia
Kuollut27. heinäkuuta 1938 (74 vuotta)
Turku
Ammatti toimittaja

Elämä

muokkaa

Varhaiset vuodet

muokkaa

Multian Tarhapäässä syntyneen Heikkilän vanhemmat olivat torppari Kustaa Heikkilä (1830–1904) ja Eeva Kallentytär Sipilä (1829–1886). Kansakoulun käytyään hän hankki yleissivistystä itseopiskelulla ja toimi kolme vuotta kiertokoulun opettajana kotipitäjässään. Oltuaan maa- ja metsätöissä Heikkilä muutti 1890-luvun vaihteessa kirvesmieheksi Tampereelle. Hän liittyi tuolloin vielä porvarilliseen Tampereen työväenyhdistykseen sekä kirjoitti Aamulehteen, Tampereen Sanomiin ja Tampereen Uutisiin.[5] Heikkilä toimi parin vuoden ajan myös kaupungin valtuusmiehenä.[2] Omaksuttuaan sosialistisen ideologian Heikkilä osallistui heinäkuussa 1899 Suomen Työväenpuolueen (myöh. SDP) perustavaan kokoukseen ja toimi joulukuussa Suomen Ammattijärjestön perustavan kokouksen puheenjohtajana.[6][7] Ensimmäisen sortokauden aikana Heikkilä vaikutti myös työläisaktivistien liikkeessä.[4]

Sanomalehtimiehenä ja kansanedustajana

muokkaa

Vuonna 1902 Heikkilä ryhtyi sosialidemokraattisen Kansan Lehden aputoimittajaksi. Alkuvuoden 1903 hän oli Tampereen työväenyhdistyksen ensimmäisenä päätoimisena agitaattorina, kunnes siirtyi lopullisesti sanomalehtiuralle ja muutti Turkuun Länsisuomen Työmiehen (myöh. Sosialisti) toimittajaksi. Vuosina 1903–1905 hän toimi Turun työväenyhdistyksen puheenjohtajana ja oli suurlakon aikana Turun suurlakkokomitean jäsen. Heikkilä kuului myös SDP:n puolueneuvostoon, kunnes puoluehallinto lakon jälkeen siirrettiin Helsinkiin.[5][8] Syksyllä 1905 Heikkilä valittiin Länsisuomen Työmiehen päätoimittajaksi, mutta hän lähti jo keväällä Yhdysvaltoihin saatuaan paikan amerikansuomalaisen Raivaajan toimituksesta. Heikkilä ei päässyt New Yorkin satamaa pidemmälle vaan joutui karkotetuksi. Häneen sovellettiin ennakkosopimuksella maahan saapuvan työvoiman kieltävää lakia, vaikka se ei koskenutkaan henkisen työn tekijöitä. Työväenlehtien mukaan todellisena syynä olivat poliittiset näkemykset.[9][10]

Maaliskuussa 1907 Heikkilä valittiin kansanedustajaksi.[1] Vaalitaistelun yhteydessä porvarilehdistö syytti häntä kiihotuspuheista ja piti niitä osasyynä Taalintehtaalla tapahtuneeseen kaksoismurhaan, jossa työmies Albert Högberg ampui tehtaan johtajan ja yli-insinöörin.[11][12] Surmaaja oli edellisenä iltana ollut kuuntelemassa Heikkilän puhetta, jossa hänen kerrottiin sanoneen muun muassa ”tie köyhälistön vapauteen kulkee yli ruumiiden”.[13] Heikkilä puolestaan kielsi käyttäneensä väitettyjä kovasanaisia ilmauksia. Höberg oli myös vienyt Heikkilän seuraavaan vaalitilaisuuteen, mutta hänen mukaansa matkan aikana ei keskusteltu yhteiskunnallisista asioista.[14] Heikkilä istui eduskunnassa kaksi vaalikautta, jonka jälkeen hän työskenteli Sosialistin toimituksessa lukuun ottamatta lyhyttä jaksoa Vaasassa ilmestyneen Vapaan Sanan päätoimittajana 1912–1913.[1]

Sisällissota

muokkaa

Vuonna 1917 Heikkilä valittiin Turun sosialidemokraattisen kunnallisjärjestön sihteeriksi. Kesän levottomuuksien aikana se toimi muun muassa kaupungissa puhjenneiden voimellakoiden sovittelijana. Lokakuun vaaleissa hänestä tuli jälleen kansanedustaja.[5] Heikkilä teki Eetu Salinin, Edvard Valppaan, Taavi Tainion ja Paavo Leppäsen kanssa kompromissiesityksen hallitusyhteistyöstä porvarien kanssa, mutta O. W. Kuusisen, Yrjö Sirolan ja Kullervo Mannerin ajama radikaali linja pääsi voitolle ja puolue jäi oppositioon.[15] Yhteiskunnallisen tilanteen edelleen kärjistyessä Heikkilä esitteli yleislakon jälkeen pidetyssä ylimääräisessä puoluekokouksessa maltillista reformipolitiikkaa ajaneen oikeistosiiven ponsiesitykset.[16]

Sisällissodan käynnistyttyä Heikkilä oli helmikuun loppuun saakka toimettomana Helsingissä, jonka jälkeen hän palasi Turkuun jatkamaan sanomalehtityötään. Vaikka Heikkilä suhtautui vallankumoukseen kielteisesti, otti hän lopulta vastaan punaisten tarjoamat toimet, ja siirtyi Loimaalle järjestyspäälliköksi sekä vallankumousoikeuden syyttäjäksi. Punaisten vetäytyessä Turun seudulta lääninkomissaari R. W. Österman antoi 14. huhtikuuta Heikkilälle määräyksen toimia Hämeenlinnaan lähtevän pakolaisjunan johtajana. Saksalaisten vallattua Hämeenlinnan Heikkilä matkusti huhtikuun lopussa Karkkuun, jossa hän vapun jälkeen antautui valkoisille.[4][5] Pari viikkoa myöhemmin prokuraattori Immi Savonius ilmoitti Heikkilän saavan syytteen osallisuudesta valtiopetokseen.[17] Lokakuussa valtiorikosoikeus tuomitsi Heikkilän valtio- ja maanpetoksesta 12 vuodeksi kuritushuoneeseen, mutta tammikuussa 1919 valtiorikosylioikeus alensi tuomiota vuodella, katsoen hänen syyllistyneen ainoastaan valtiopetokseen ja siihen yllyttämiseen.[5][18] Heikkilä suoritti rangaistustaan Lappeenrannan pakkotyölaitoksessa, josta hänet armahdettiin ehdonalaiseen huhtikuussa 1920.[19]

Viimeiset vuodet

muokkaa

Heikkilä vangittiin pian vankilasta päästyään, kun hän toukokuussa 1920 toimi kommunistien peitejärjestöksi muodostetun SSTP:n perustavan kokouksen puheenjohtajana. Helmikuussa 1921 Turun hovioikeus tuomitsi hänet valtiopetoksesta lähes 7 vuodeksi kuritushuoneeseen rangaistuksen muodostuessa pääasiassa aiemmasta tuomiosta.[20][21] Heikkilä vapautui Tammisaaren pakkotyölaitoksesta joulukuussa 1924.[22] Hän oli mukana SSTP:n seuraajaksi perustetun STPV:n toiminnassa vuosikymmenen jälkipuoliskolle saakka, kunnes vetäytyi politiikasta.[4] Viimeiset vuotensa muistisairaudesta kärsinyt Heikkilä kuoli Turun kunnalliskodissa heinäkuussa 1938.[23] Hänet on haudattu Turun hautausmaalle.[24]

Kirjailijana

muokkaa

Sanomalehtityönsa ohella Heikkilä kirjoitti poliittisia pamfletteja, runoja ja novelleja sekä yhden romaanin. Hänen tekstejään julkaistiin 1890-luvun alusta lähtien eri lehdissä nimimerkeillä ”S. H.”, ”Teikari” ja ”Tepukka”. Vuonna 1897 Heikkilä sijoittui Työväen kalenterin järjestämässä kirjoituskilpailussa Vilho Virran ja Vihtori Viitasen jälkeen kolmanneksi kertomuksellaan Samuli ja Minna. Heikkilän teoksista erityisesti vuonna 1906 ilmestynyt novellikokoelma Murrosajan ilmiöitä sai hyvän vastaanoton.[25][26] Vuonna 1909 Heikkilä toimitti työväenlauluja sisältäneen kirjan Kaarlo Terhin, Hilja Pärssisen ja A. R. Koskisen avustuksella.

Heikkilän puoliso oli Multiasta kotoisin ollut Olga Lydia Lampinen (1872–1955). Pariskunnalle syntyi seitsemän lasta.[27]

Seth Heikkilän elämäntarina on aiheena musikaalissa Sovinto, jonka hänen pojanpojanpoikansa Lasse Heikkilä on tehnyt yhdessä Pekka Simojoen kanssa. Musikaalin ensiesitys oli Tampere-talossa vuonna 2018.[28]

Teoksia

muokkaa
 
Wikiaineisto
Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta:
  • Kiertotietä. (Nimimerkillä ”Tepukka”) Tampere: tekijä, 1892.
  • Kuvauksia Suomesta : runoja ja kertomuksia. Fitchburg, MA: Suomalainen Sos. Kustannusyhtiö, 1906.
  • Murrosajan ilmiöitä : kertomuksia ja runoja. Hämeenlinna: Boman & Karlsson, 1906.
  • Maattomain kohtalo pelissä : piirteitä maatalouskysymyksestä. Turku: Sosialisti, 1908.
  • Heikkilä, Seth ym. (toim.): Työväen lauluja ja runoja. (Uudistettu painos Työväen lauluja 1910) Turku: Sosialisti, 1909.
  • Taistelun kentiltä : näkemyksiä elämästä. Turku: tekijä, 1925.

Lähteet

muokkaa
  1. a b c Seth Heikkilä Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 13.4.2007.
  2. a b Tov. Seth Heikkilä kuollut. Kansan Lehti, 27.7.1938, nro 170, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.1.2023.
  3. Seth Heikkilä kuollut. Sosialisti, 27.7.1938, nro 170, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.1.2023.
  4. a b c d Vanhan taistelijan muistolle. Sosialisti, 30.7.1938, nro 173, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.1.2023.
  5. a b c d e Valtiorikosylioikeuden akti 25090 – Heikkilä, Seth (s. 6-8, 11-21) Valtiorikosylioikeuden aktit. 28.11.1918. Kansallisarkisto. Viitattu 27.1.2023.
  6. Suomen Työväenpuolueen perustavan kokouksen pöytäkirja, s. 10. (Näköispainos) Helsinki: Suomen Sosialidemokraattinen Puolue, 1974. Teoksen verkkoversio (PDF).
  7. Eräs Suomen ammatillisen liikkeen 25-vuotinen merkkitapaus. Työväenjärjestöjen Tiedonantaja, 8.1.1925, nro 5 A, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 1.2.2023.
  8. Soikkanen, Hannu: Sosialismin tulo Suomeen : ensimmäisiin yksikamarisen eduskunnan vaaleihin asti, s. 180, 274. (Väitöskirja) Porvoo ; Helsinki: WSOY, 1961. Teoksen verkkoversio (PDF).
  9. Eikö olisi aika lakata?. Työmies, 11.5.1906, nro 108, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.1.2023.
  10. Ulkomaalta : Ehta amerikalaista. Kansan Lehti, 20.5.1906, nro 113, s. 3–4. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.1.2023.
  11. Yhtä ja toista. Turun Lehti, 5.3.1907, nro 27, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.1.2023.
  12. Kapitalistinen riistämisjärjestelmä synnyttää anarkismia. Sosialisti, 6.3.1907, nro 54, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.1.2023.
  13. Hirveä verityö Taalintehtaalla. Turun Sanomat, 2.3.1907, nro 647, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.1.2023.
  14. Oikeus- ja poliisiasioita : Daalintehtaan murhan johdosta. Turun Sanomat, 20.3.1907, nro 661, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.1.2023.
  15. Ur andra blad : Parlamentarism – ministersocialism. Arbetarbladet, 14.8.1919, nro Provnummer 2, s. 8. Kansalliskirjasto. Viitattu 5.4.2022. (ruotsiksi)
  16. Kalemaa, Kalevi: Eetu Salinin viimeinen taisto. Helsingin Sanomat, 5.10.1975, s. 15. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 5.4.2022.
  17. Toiset valtiopäivät 1917. Pöytäkirjat II : Istunnot 49–101, s. 139. Helsinki: Valtioneuvosto, 1918. Kansalliskirjasto.
  18. Vangittujen sos.-dem. kansanedustajain tuomiot. Suomen Sosialidemokraatti, 11.1.1919, nro 8, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 3.2.2023.
  19. Seth Heikkilä päässyt vapauteen. Vapaa Sana, 3.4.1920, nro 41, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 5.4.2022.
  20. Suomen kommunistien pääjohtajat telkien taakse. Etelä-Savo, 12.2.1921, nro 17, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 5.4.2022.
  21. S.S. Työväenpuolueen – kommunistisen puolueen – perustajat lopullisesti tuomittu. Sosialisti, 14.5.1921, nro 109, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 5.4.2022.
  22. Poliittisia vapautettu. Sosialisti, 22.12.1924, nro 297, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 5.4.2022.
  23. Hellsten, K. F.: Seth Heikkilän muistolle. Sosialisti, 30.7.1938, nro 173, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 1.2.2023.
  24. Seth Heikkilän viimeinen matka. Sosialisti, 2.8.1938, nro 175, s. 3–4. Kansalliskirjasto. Viitattu 1.2.2023.
  25. Seth Heikkilä 65-vuotias. Sosialisti, 14.8.1928, nro 188, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 1.2.2023.
  26. Soikkanen 1961, s. 61–62.
  27. Seth Heikkilä 29.9.2022. Geni. Viitattu 1.2.2023.
  28. Kunnas, Kristiina: Punavalkea anteeksianto – Heikkilän ja Simojoen Sovinto-musikaali valmistui 23.9.2018. KD Lehti. Viitattu 1.2.2023.