Suomen Kommunistisen Puolueen tukiryhmät

SKP:n tukiryhmät olivat vuosina 1931–1935 Neuvostoliitossa toimineita Suomen Kommunistisen Puolueen avustuskomiteoita. Ryhmät tukivat puoluetta taloudellisesti, harjoittivat valistustyötä ja arvioivat kaadereiden soveltuvuutta erilaisiin tehtäviin. Tukiryhmiä toimi Karjalassa ja Leningradin oblastissa työpaikoilla, kouluissa, puna-armeijassa ja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen järjestöjen yhteydessä. Työ oli aktiivisinta Petroskoissa.

Kommunistisen internationaalin toimeenpaneva komitea lopetti SKP:n Neuvostoliitossa tapahtuneen toiminnan taloudellisen avustamisen loppuvuonna 1930 ja kehotti puoluetta keräämään varat maan suomalaisväestöltä. SKP:n keskuskomitea päätti tukiryhmien perustamisesta 30. lokakuuta 1931. Hankkeella oli myös NKP:n korkeimman johdon tuki. Karjalan ryhmien muodostamisesta vastasivat SKP:n ulkomaan byroon Otto Vilmi, Eeva Korhonen ja Finna Merikari. Monien ryhmien pohjana toimivat NKP:n puoluejärjestöjen kansalliset solut.

Tukiryhmät eivät onnistuneet kovin hyvin varojen keräämisessä neuvostoliitonsuomalaisilta, mutta NKP:n Karjalan aluejärjestö lahjoitti puolueelle huomattavia summia ryhmien kautta. Tukiryhmien tekemä valistustyö käsitti muun muassa luentoja ja alustuksia vallankumouskalenterin mukaisina juhlapäivinä. Keskeisintä suomalaisille kommunisteille oli kuitenkin ryhmien työ kaadereiden luotettavuuden arvioinnissa. Tukiryhmät valitsivat opiskelemaan lähetettävät puoluejäsenet, joista oli tarkoitus valmentaa Suomen tulevan vallankumouksen etujoukkoa.

Monet tukiryhmien aktiiveista olivat korkeissa asemissa NKP:ssä, armeijassa, tiedotusvälineissä ja valtion elimissä. Ryhmissä toimivat muun muassa Toivo Alavirta, Aino Forsten, Verner Forsten, Johannes Heikkonen, Lauri Letonmäki, J. H. Lumivuokko, Jaakko Mäki, Eemeli Parras, Emanuel Pohjaväre, Heino Rautio, Herman Saxman, Teemu Törmälä, Arthur Usenius, Jalmari Virta ja Jalmari Virtanen.

Stalinin vainoissa SKP:n tukiryhmissä toimineet päätyivät sortotoimien kohteeksi ensimmäisten joukossa. Suomalaisen nationalismin vastaisten kampanjoiden alettua Vilmi ja Korhonen ryhtyivät oma-aloitteisesti rajoittamaan ryhmien toimintaa vuonna 1934. Kirjallisten ohjeiden lähettämisestä ja pöytäkirjojen pidosta luovuttiin. Kokoonpanoja supistettiin ja syyskuusta 1934 alkaen elimiä alettiin kutsua ”Suomalaisen vallankumousliikkeen” tukiryhmiksi. Vilmi erotettiin ulkomaan byroosta loppuvuonna 1934. Kesällä 1935 SKP päätti lopettaa ryhmien toiminnan kokonaan. Samalla viranomaiset alkoivat pidättää ryhmien aktiiveja. Vilmi tuomittiin helmikuussa 1936 ”kansallisuuspolitiikan räikeästä vääristelystä” ja teloitettiin tammikuussa 1938.

Ryhmät

Ryhmistä suurin oli Kontupohjan komitea, johon kuului vuoden 1935 jäsenluettelon mukaan 50 jäsentä, joista kuitenkin vain noin 10–15 oli aktiivisesti mukana toiminnassa. Alla oleva luettelo ei sisällä kaikki tukiryhmiä.

• Internatsional
• Karjalan jääkäriprikaatin Aunuksen pataljoona
• Karjalan jääkäriprikaatin Petroskoin pataljoona
• Karjalan Kirjailijaliitto
• Kommunistinen Maatalouskorkeakoulu
• Kontupohja
• Lohijärvi
• Maanpuolustuksen, ilmailu- ja kemian alan edistämisyhdistys Osoaviahim
• NKP:n Petroskoin kaupunkijärjestö
• Petroskoin radiokomitea
• Säde-kommuuna
• Tunkua
• Uhtua
• Valtion kustannusliike Kirja (Petroskoi)

Lähteet

• Irina Takala: Taistelua ja kuolemaa. Neuvosto-Karjalan suomalaiset 1920–30-luvuilla. Karjalan Sivistysseura, 2021. ISBN 978-952-7193-55-6