Jaakko Mäki
Jaakko Mäki (synt. Kaunismäki, 2. tammikuuta 1878 Ilmajoki – 14. tammikuuta 1938 Petroskoi) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1908–1917.[1] Sisällissodan aikana hän työskenteli kansanvaltuuskunnan hallinnossa ja jäi sodan jälkeen Neuvostoliittoon. Mäki teloitettiin Stalinin vainojen yhteydessä.
| Jaakko Mäki | |
|---|---|
 Jaakko Mäki vuonna 1908. |
|
| Kansanedustaja | |
|
1.8.1908–25.9.1918
|
|
| Ryhmä/puolue | SDP |
| Vaalipiiri | Vaasan eteläinen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. tammikuuta 1878 Ilmajoki |
| Kuollut | 14. tammikuuta 1938 (60 vuotta) Petroskoi |
| Ammatti | palstatilallinen, kupariseppä |
Elämä muokkaa
Lapsuus ja nuoruus muokkaa
Ilmajoen Kokkolankylässä syntyneen Jaakko Mäen vanhemmat olivat torppari Tuomas Kaunismäki ja Maria Liisa Kaunismäki.[1] Hän kävi kaksi vuotta kansakoulua ja suoritti vuonna 1900 kuparisepän kisällitutkinnon M. F. Hätisen liikkeessä Helsingissä.[2][3] Keväällä 1902 Mäki osallistui Senaatintorin kutsuntamellakoihin ja heitti kivellä ylikonstaapelia, joka vietiin tajuttomana sairaalaan.[4] Mäkeä ei saatu oikeuden eteen, vaan hän pakeni uhkaavaa Siperian karkotusta Yhdysvaltoihin.[5] Palattuaan kotimaahan vuonna 1905 Mäki hankki palstatilan Ilmajoen Huissinkylästä, jossa hän piti myös vaski- ja peltisepänverstasta.[2]
Kansanedustajaksi muokkaa
Mäen sanotaan tutustuneen sosialismiin Pohjois-Amerikassa, mutta toisten lähteiden mukaan hän olisi liittynyt Suomen Työväenpuolueeseen jo 1899. Mäki oli Huissinkylän työväenyhdistyksen perustajajäsen ja hän toimi puolueen kiertävänä puhujana Etelä-Pohjanmaalla. Vuonna 1908 Mäki valittiin kansanedustajaksi. Eduskunnassa hän keskittyi maaseudun vähävaraisten etujen ajamiseen ja erityisesti torpparikysymykseen. Mäki tunnettiin kiivaana puhujana, joka arvosteli kärkkäästi porvareita, mutta toisaalta valiokuntatyöskentelyssä hän oli usein valmis kompromisseihin. Vuosina 1917-1918 Mäki toimi SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajana.[2][6][7]
Yleislakko ja sisällissota muokkaa
Kesän 1917 maatalouslakkojen yhteydessä Mäki arvosteli porvarien organisoimia suojeluskuntia ja kehotti työväkeä perustamaan omia kaartejaan. Ennen marraskuun yleislakkoa Mäki ja Aleksanteri Vasten matkustivat Pietariin hankkimaan aseita työväen järjestyskaarteille, mutta joutuivat palaamaan tyhjin käsin. Lakon aikana Mäki kannatti vallankumousta, mutta käänsi takkinsa sen päätyttyä, koska ei pitänyt ajankohtaa enää sopivana.[8] Tammikuussa 1918 Mäki puhui Ilmajoen työväentalolla tuomiten kaikenlaisen väkivallan käytön. Kirjailija Waldemar Rantojan mukaan suojeluskuntalaiset yrittivät pidättää Mäen, joka kuitenkin Jurvassa piileskeltyään onnistui palaamaan Helsinkiin eduskunnan kokoontuessa joululoman jälkeen.[9] Vielä pari viikkoa ennen sisällissodan käynnistymistä Mäki teki maatalousvaliokunnassa kompromissiesityksen torpparilakiin sisältyvistä maanlunastushinnoista, joka mahdollisti sen hyväksymisen.[10]
Vaikka Mäki vastusti aseellista vallankumousta päätti hän ilmeisesti solidaarisuudesta osallistua punaisten siviilihallintoon.[11] Mäki toimi kansanvaltuuskunnan maatalousasiain osaston virkailijana muun muassa asutushallituksen valvojana. Maaliskuun alussa Mäki ja Feliks Kellosalmi ehdottivat Maalaisliiton kansanedustajan Eetu Takkulan välityksellä rauhanneuvottelujen aloittamista kansanvaltuuskunnan suunnitelmien vastaisesti. Maaliskuun jälkipuoliskolla Mäki nimitettiin maatalousasiain valtuutetuksi, kun tehtävää hoitanut Evert Eloranta valittiin punakaartin ylipäälliköksi. Kansanvaltuuskunnan siirryttyä huhtikuun alussa Viipuriin Mäki määrättiin huolto-osaston takavarikointipäälliköksi sekä evakuointiosaston apulaispäälliköksi.[12][13]
Neuvostoliitossa muokkaa
Huhtikuun lopussa Mäki komennettiin huolto-osaston tehtäviin Neuvosto-Venäjälle, josta hän ei enää palannut Suomeen.[14] Vuonna 1920 hänet nimitettiin Karjalan työkansan kommuunin maatalousasiainosaston johtajaksi Petroskoihin.[6] Mäki muodosti kommuunin vallankumouskomitean yhdessä Edvard Gyllingin ja Vasili Kudžijevin kanssa, jonka ohella hän oli SKP:n väliaikaisen keskuskomitean jäsen.[2][15] Myöhemmin 1920-1930-luvuilla Mäki toimi Neuvosto-Karjalassa eri puoluetehtävissä muun muassa Petroskoin agitaatiokoulun johtajana, NKP:n aluekomitean suomenkielisen osaston johtajana, Uhtuan puoluekomitean sihteerinä ja puheenjohtajana sekä Kommunisti- ja Vapaus-lehtien toimittajana. Vuodesta 1925 lähtien Mäki oli Karjalan toimeenpanevan keskuskomitean jäsen ja 1930–1934 NKP:n Petroskoin kaupunkikomitean jäsen.[6]
Vuonna 1935 Mäki erotettiin puolueesta ja kaikista tehtävistään.[6] Samana vuonna Mäki kirjoitti lyhyen elämäkerran, jossa hän kuvaa poliittista toimintaansa Suomessa sekä rooliaan sisällissodassa.[16] Heinäkuussa 1937 Mäki vangittiin vastavallankumouksellisesta kansalliskiihkoisesta toiminnasta syytettynä. Hänet tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin tammikuussa 1938 Petroskoin lähistöllä. Mäki rehabilitoitiin vuonna 1956.[6]
Perhe muokkaa
Mäen ensimmäinen puoliso oli Susanna Palomäki, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1902.[1] Pariskunnalla oli neljä lasta. Neuvostoliitossa Mäki meni uudelleen naimisiin.[6]
Muuta muokkaa
Jaakko Mäen pojanpoika Pertti Mäki on julkaissut hänen elämänvaiheistaan kaksi kirjaa vuosina 1996 ja 2019.[5]
Kirjallisuutta muokkaa
- Mäki, Pertti: Jaakko Mäen kova kohtalo Stalinin terrorissa. Kurikka: P. Mäki, 1996. ISBN 952-90836-1-0.
- Mäki, Pertti: Karjalan tasavalta 100 vuotta. Kurikka: tekijä, 2019. ISBN 978-952-94266-0-7.
Lähteet muokkaa
- Rousu, Pekka: Sodan vastustajien valinnat : vertaileva tutkimus neljän pohjalaistaustaisen sosialidemokraatin päätöksestä osallistua vuoden 1918 vallankumoukseen. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2019. Teoksen verkkoversio (PDF).
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c Jaakko Mäki Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 21.9.2007.
- ↑ a b c d Rousu 2019, s. 16-17.
- ↑ Käsityö- ja tehdasyhdistyksen valtuutetuilla. Päivälehti, 4.10.1900, nro 232, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 31.12.2022.
- ↑ Helsinki : Huhtikuun katumellakat. Uusimaa, 21.5.1902, nro 56, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 8.1.2023.
- ↑ a b Mysteeri verhosi Pertti Mäen ilmajokelaisen isoisän kohtaloa vuosikymmenet – Jaakko Mäen hätkähdyttävä elämä ja karu kuolema paljastuivat vasta salaisten arkistojen äärellä (vain tilaajille) 19.7.2020. Ilkka-Pohjalainen. Viitattu 8.1.2023.
- ↑ a b c d e f KASNTn NKVDn vuosina 1937–1938 rankaisemien Suomen Eduskunnan entisten jäsenten luettelo (arkistoitu sivu) 2.12.1998. Karjalan tasavalta. Arkistoitu 25.7.2015. Viitattu 13.1.2009.
- ↑ Rousu 2019, s. 39.
- ↑ Rousu 2019, s. 44-46.
- ↑ Rousu 2019, s. 46-48.
- ↑ Rousu 2019, s. 24-25.
- ↑ Rousu 2019, s. 26.
- ↑ Rinta-Tassi, Osmo: Kansanvaltuuskunta punaisen Suomen hallituksena, s. 202. Punaisen Suomen historia 1918. Helsinki: Valtion painatuskeskus ; Opetusministeriö, 1986. ISBN 951-86007-9-1.
- ↑ Rousu 2019, s. 50.
- ↑ Rousu 2019, s. 56.
- ↑ Tuominen, Arvo: Den stalinistiska nationalitetspolitiken i belysning av östkarelska frågan. Arbetarbladet, 1.8.1941, nro 86, s. 7. Kansalliskirjasto. Viitattu 8.1.2023. (ruotsiksi)
- ↑ Rousu 2019, s. 15.