Suomalaisten kansantarinoiden kuninkaat

Suomalaisten kansantarinoiden kuninkaat ovat suomalaisissa kertomuksissa ja kansantarinoissa esiintyviä kuninkaita ja muita ryhmien ja alueiden päälliköitä.

Suomalaisten kansantarinoiden kuninkaiden todenperäisyydestä voi esittää vain arvailuja. Suomalaisen mytologian ja kansanperinteen henkilöiden ja todellisten henkilöiden välinen yhteys voi olla erittäin ohut, esimerkiksi vain todellisen henkilön nimi tai jokin yksittäinen piirre tai teko on voinut säilyä taruhenkilöön yhdistettynä, ja kaikki muu on voitu sepittää tai tuoda jostain muusta kertomuksesta. On kansainvälisesti yleistä, että taruhenkilön piirteiksi ja teoiksi yhdistellään monien todellisten ihmisten tekoja. Suomalaisenkin tarukuninkaan hahmossa voi olla täysin myyttisten piirteiden ohella myös piirteitä niin suomalaisista kuin ulkomaisistakin henkilöistä.

Kuitenkin useita historialliseen aikaan sijoittuvien tarujen sankareita, vihollisia ja päällikköjä pidetään ainakin osin historiallisina. Tällaisia ovat esimerkiksi Vorna, Musta-Nykyri ja Kalevalassa esiintyvä Antero Vipunen, maassa makaava jättiläinen, jossa Martti Haavion mukaan on ainakin joitain piirteitä saamelaisesta päälliköstä Ikämielestä eli Akmeelista. Esihistoriallista tai varhaishistoriallista alkuperää olevien taruhahmojen totuudenmukaisuus on paljon epävarmempaa.

Jotkut tutkijat ovat tehneet varovaisia rinnastuksia suomalaisten tarujen myyttisten päälliköiden ja esimerkiksi saagojen kuninkaiden välillä. Tällainen on esimerkiksi oletus, että Faravid voisi olla käännös Kaukomieltä muistuttavasta nimestä. Tarujen kuninkaita tai muita päälliköitä on myös rinnastettu arkeologisiin löytöihin. Usein kertomukset liittävät itseensä todellisia paikkoja. Esimerkiksi Kirmukarmu-nimisen soturipäällikön elämänvaiheisiin on yhdistetty monia paikkoja, muun muassa Kirmukarmu-niminen mäki. Taruhenkilö Hunnun Herran, varhaisen lähetyssaarnaajan, väitetty hautapaikka osataan kertoa tarkasti.

Kuninkaiksi kutsutaan usein myös haltijoiden väkien ja ympäristöjen hallitsijoita, kuten Tapiota ja Ukko ylijumalaa. Tässä yhteydessä kuningas on luonnollisesti merkinnyt aivan muuta kuin ihmisryhmän johtajaa.

Kansanperinteen kuninkaita ja päälliköitä

• Ahti käsitetään usein nykyisin vedenhaltijaksi, mutta hän oli kansanperinteessä ihmissankari, jonka yleinen kuvaus on "saarelainen", ja joka toisinaan yhdistetään Lemminkäisen nimeen. Ahdin kerrotaan olleen saaren vanhin ja kuuluisa kuningas. Ahti lähti jo lapsena sotaan; laivan vanhimmaksi ja peränpitäjäksi. Ahdin kerrotaan myös laskeneen Luotolan hopeaa aikansa kuluksi.
• Kaukomieli, Kaukamoinen ja Kaukovalta -tyyppiset nimitykset ovat kansanperinteessä yleisiä. Kaukomieltä sanotaan Kainuun tai Karjalan kuninkaaksi ja rahavuoren valtiaaksi.
• Kalevanpojat ovat usein jättiläisen poikia, mutta Virossa ja paikoin Suomessakin ne tunnetaan myös kuninkaan poikina. Akseli Gallen-Kallelan maalauksessa Kullervon sotaanlähtö (1901) ei ole kuvattu Kullervoa Kalevalan mukaisesti arkana orjan poikana, vaan Kalevalan ulkopuolelle jätetyn runouden mukaisesti soturikuninkaana Kalevanpoikana.
• Sääksmäkeläisen kertomuksen mukaan Rapolan linnavuorella asui tai puolustautui kuningas Rapo. Perimätiedon mukaan Birger-jaarli voitti Ravon ja omin käsin tappoi hänet, ja hänen poikansa ja pojanpoikansa. Nykyisin käytössä oleva sukunimi Rapo on Heljä Pullin mukaan peräisin germaanisesta Ragvald-nimestä. Rapo- ja Rapola-sukunimet lienevät peräisin Rapolasta. Sääksmäen alueella on vielä 1500-luvulla ollut käytössä muualla Suomessa tuntematon rahvaan (talonpojan yms.) miehen etunimi, joka ruotsinkielisiin asiakirjoihin kirjoitettiin muotoon Ragvald. Toisaalta museoviraston mukaan Rapolan harju on saanut nimensä maaperän kivikkoisuudesta (johdettu kantasanasta rapa vrt. rapautuminen), eikä henkilönnimestä.
• Matti Kurjen isoisän on kerrottu olleen koko Satakunnan kuningas. Matti Kurki itse kuvataan yleisesti pirkkalaisten päälliköksi. Matti Kurjesta kerrottiin tarinoita lähes koko Suomessa Lappia myöten.
• Kirmukarmun kerrotaan olleen suuri soturipäällikkö, joka vainosi kristittyjä ja hyökkäsi Novgorodiin.
• Kuninkaanhauta-nimisen pronssikauden muinaisjäännöksen Satakunnan Kiukaisissa on nimensä mukaisesti uskottu olleen kuninkaan hauta.

Kuninkaita on runsaasti myös suomalaisissa kansansaduissa (jolla tarkoitetaan perinteisiä lastensatuja). Nimeltä tunnetaan esimerkiksi Varjakka. Satujen perusteella ei kuitenkaan voida päätellä juuri mitään muinaisista ajoista. Satuihin, päinvastoin kuin myyttisiin kertomuksiin, ei ole uskottu oikeasti. Kun satujen ei ole katsottu kantaneen tärkeää ja ikiaikaista tietoa, niitä on muokattu, unohdettu ja omaksuttu paljon vapaammin kuin myyttisiä kertomuksia. Saduilla ei myöskään ole ollut yliluonnollista merkitystä, kuten joillakin myyttisillä kertomuksilla, jotka ovat kuuluneet loitsuihin, tai joita on esitetty rituaalisesti. Tämänkään vuoksi niiden alkuperäistä asua tuskin on varjeltu. Sadut ovatkin usein myyttisiä kertomuksia huomattavasti uudempia, ja usein niiden tai niiden aiheiden tiedetään olevan laajalti Euroopassa tai laajemmaltikin tunnettuja kulkutarinoita.

Katso myös

• Suomen muinaiset kuninkaat