Tapio
Tapio on suomalainen muinainen metsän jumala tai haltija, myös metsän kuninkaaksi kutsuttu. Esikristillisellä kaudella Tapion katsottiin hallitsevan metsäistä valtakuntaansa Tapiolaa, jonka mukaan on myöhempinä aikoina nimetty paikkakuntia, muun muassa Espoon Tapiola. Tapion palvelusväkeä ovat Tapion piiat ja rengit eli Tapion väki. Nämä kaunistivat ja siivosivat metsää sekä huolehtivat kasveista ja eläimistä. Tapion vaimo on Mielikki, metsän emäntä. Tapion tyttäriä ovat Tellervo, Tyytikki ja Tuulikki. Tapion poika on punakypäräinen Nyyrikki, jolta Lemminkäinen pyytää Kalevalassa merkitsemään tiensä jotta hän tietäisi mihin päin kulkea metsän läpi Hiiden Hirven hiihdossa. Joissakin lauluissa ja loitsuissa mainitaan Tapion tyttärenä myös Annikki. Tapiolta pyydettiin metsästysonnea, sillä hän hallitsi riistaa. Tapiota tai hänen perhettään tai palvelijoitaan kuvaillaan yleensä ihmishahmoisiksi, joko alastomiksi tai kauniisti pukeutuneiksi. Mikael Agricolan mukaan Itä-Suomessa vastaava metsänjumala tai -haltija oli Hiisi, mutta todennäköisemmin sillä on tarkoitettu pyhää lehtoa tai muuta palvontapaikkaa.
Tapiolle uhrattiin pöytäkuusen eli tapionpöydän luona. Esimerkiksi lintumetsälle riistaonnea sai Tapiolta pyydettyä uhraamalla linnun. Pohjois-Karjalasta peräisin olevan kansanperinteen mukaan nuori metsästäjä keitti ensimmäisen saalislintunsa perkaamatta höyhenineen ja vei sen tapionpöydälle. Uhripaikalla metsästäjä söi ensin itse osan linnusta ja jätti loput tapionpöydälle kolmeksi päiväksi, minkä jälkeen uhri laskettiin tapionpöydän juureen. Pöytäkuusen lisäksi uhripaikkana saattoi käyttää muurahaispesää.[1]
Tapio on saattanut alun perin olla feminiininen hahmo, mihin viittaavat loitsut, joissa häntä puhutellaan metsän emona sekä maskuliininen metsästysperinne, joka erotisoi metsän seksuaalisen halun kohteeksi. Myös Christfried Gananderin Mythologia Fennicassa Tapio mainitaan feminiinisenä karhun suojelijana. Samassa yhteydessä Ganander mainitsee metsänhaltija Hongottaren, mutta hänen suhteensa Tapioon jää epäselväksi. Metsäsuomalaisten Mehänemäntä tai Mehänneiti viittaa myös alkuperäiseen feminiiniseen metsänjumalaan.[2]
Joidenkin tarinoiden mukaan Tapion parta oli puuta ja silmät kuin kaksi pohjatonta järveä.lähde? Tapio samaistettiin niin läheisesti Suomeen, että toisinaan maata kutsuttiin Tapiolaksi.[3]
Mikael Agricolan Psalttarin suomennoksen esipuheessa vuodelta 1551 Tapio mainitaan riistaa antavana hämäläisten jumalana "Tapio Metzest Pydhyxet soi". Daniel Jusleniuksen sanakirjassa vuodelta 1745, Christfried Gananderin Mythologia Fennicassa vuodelta 1789 ja useissa kansanrunoissa se tarkoittaa pelkästään metsää.[4]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- Pulkkinen, Risto: Suomalainen kansanusko — Samaaneista saunatonttuihin. Kuvitus: Manner, Maria. Gaudeamus, Helsinki, 2014, 1. painos. 9. painos, 2023. ISBN 9789524953405
Viitteet
muokkaa- ↑ Pulkkinen, Risto: Suomalainen kansanusko: Samaaneista saunatonttuihin, s. 73. Helsinki: Gaudeamus, 2018.
- ↑ Pulkkinen, Risto: Suomalainen kansanusko: Samaaneista saunatonttuihin, s. 72–73. Helsinki: Gaudeamus, 2018.
- ↑ Philip Wilkinson: ”Kalevala”, Myytit ja legendat&Ensyklopedia, s. 102. (Luonnonhenkiä) Suomentanut Veli-Pekka Ketola. DK, 2009. ISBN 978-952-220-252-9
- ↑ ”Tapio”, Otavan Iso Tietosanakirja 8. (Palsta 1125) Helsinki: Otava, 1966.