Avaa päävalikko

Mesopotamian maantiede

(Ohjattu sivulta Sumerin kaupunkivaltiot)
Mesopotamian alue satelliittikuvissa talvella. Mesopotamian viljelty alue on jokivarsilla lumisten vuorten ja hiekkaisen aavikon ja arojen välissä. Keväällä lumet sulavat ja jokien vesi tulvii.

Mesopotamian maantiede käsittää lähinnä nykyisen Irakin alueen sekä Syyrian itäosan ja Turkin kaakkoisosan. Alueen läpi virtaa kaksi suurta jokea, Eufrat ja Tigris. Mesopotamia tulee kreikan sanoista meso - välissä, potamoi - virrat.[1]

Mesopotamian kuuma ja kuiva ilmasto määrää pääasialliseksi viljelymuodoksi kasteluviljelyn. Joet ovat varsinkin Etelä-Mesopotamiassa tärkein veden lähde peltojen kasteluun. Muinainen Sumeri ja Babylonia saivat elantonsa näin jokien avulla. Jokien ympärille syntyi tiiviitä, tiettyyn rajaan asti kasvavia kaupunkikeskuksia, jotka sotivat keskenään. Mutta kasteluviljely johti aikaa myöten maan suolaantumiseen ja peltojen tuoton laskuun.

Tiedot muinaisen Mesopotamian väestöstä ja kaupungeista perustuvat arkeologisiin kaivauksiin ja muinaisiin mesopotamialaisiin teksteihin, joiden luotettavuus on vaihteleva.

Tigris-joki.

Suunnilleen nykyisessä Irakissa sijaitsevan Mesopotamian eli Kaksoisvirtainmaan halki virtaavat suuret joet Eufrat ja Tigris[2]. Syro-Mesopotamia on hieman laajempi alue, joka kattaa nykyisen Irakin lisäksi myös Syyrian[3]. Mesopotamia jakautuu kahteen osaan: pohjoiseen Assyriaan ja eteläiseen Babyloniaan. Assyria oli nykyisessä Pohjois-Irakissa suunnilleen nykyisen Mosulin seuduilla. Babylonia on suunnilleen nykyisestä Bagdadista, muinaisesta Sipparista etelään Eufratin ja Tigriin jokilaaksoa pitkin. Vielä vanhemmalla ajalla ei puhuttu Babyloniasta, vaan silloin Babylonian pohjoisia oli Nippurin ja Maradin pohjoispuolinen osa Akkad eli Uri, ja eteläinen osa Sumer eli Kiengi tai Kengir.

Etelä-Mesopotamia on alavaa ja etelässä on suuria soita. Muinoin Persianlahden ranta kulki kauempana sisämaassa. Pohjoisessa ja idässä on vuoria, esimerkiksi Zagrosvuoristo, ja kaakossa Persianlahti. Lännessä ja etelässä on aroa, puoliaavikkoa ja autiomaata ja luoteessa Syyrian aro. Jokien ulkopuolinen Etelä-Mesopotamia on aavikkoa, Keski-Mesopotamia ja Pohjois-Mesopotamia paimentolaisille sopivaa puoliaavikkoa ja pohjoisin Mesopotamia aroa. Iranissa Zagros-vuorilla Mesopotamian itäreunalla kasvaa sekametsiä.

Aroalueet sopivat paimentolaisille, Mesopotamian tulvatasanko maanviljelijöille. Maantieteellisesti Mesopotamia on puoliavoin alue, koska rajoittuu vain osin vuoriin, mereen ja autiomaihin. Eräät varhaisimmista Mesopotamian asukkaista, sumerit kutsuivat Mesopotamiaa nimellä kalam, "maa" vastakohdaksi pohjoisen vuorimaalle, kur.

Mesopotamiassa ei ole juurikaan monia raaka-aineita, muinaishistoriallisena kautena siellä oli lähinnä viljaa, kaislaa ja savea. Maanviljely vaatii Keski- ja Etelä-Mesopotamiassa peltojen keinotekoista kastelua. Sinne rakennettiinkin tiheä kanavaverkko, joka rappeutui seleukidien aikana. Etelä-Mesopotamian sadot pienenivät myös maan suolaantumisen takia. Kivi oli Etelä-Mesopotamiassa harvinaisuus. Pohjois-Mesopotamiassa eli Assyriassa on kiveä ja sadetta viljelyyn kyllin.

Mesopotamian tulvatasanko oli aiemmin merenlahti, ja vielä noin 2000 eaa. meri ulottui kauas sisämaahan muinaisen Urin kaupungin seudulla.

Mesopotamian ilmastoMuokkaa

 
Keski-Mesopotamiassa sijaitsevan nykyisen Bagdadin ilmasto.

Mesopotamiassa on mannerilmasto, jossa kesät ovat kuumia ja kuivia, ja talvet viileitä ja sateisia.

Kesä on polttavan kuuma varsinkin maan eteläosassa. Vuodenajat menevät hieman eri tahtiin maan etelä- ja pohjoisosissa. Etelä-Irakissa loka-marraskuussa alkaa sadekausi, marras-joulukuussa kylvetään. Helmikuussa alkaa kevät. Toukokuussa korjataan vilja, mutta Assyriassa vasta heinäkuussa. Syys-lokakuussa viilenee.

Etelässä tuntuvat Arabian aavikoilta tulevat pölymyrskyt. Mesopotamiassa vaikuttaa Välimeren talvisateiden ilmasto, eniten sataa talvella lokakuusta huhtikuuhun. Sadetta tulee eniten reunavuoristossa ja vähiten Etelä-Mesopotamiassa ja Arabian aavikolla. Laajalla alueelle Etelä- ja Keski-Mesopotamiassa sataa vuodessa 100–200 millimetriä. Pohjois-Mesopotamiassa sataa 200–400, jopa 600 mm/v.[4].

Vuoden keskilämpötila on Mesopotamiassa 15–30 °C., laajalla alueella 20–25 °C. Kuukausien keskilämpötilat vaihtelevat koko Mesopotamiassa tammikuun noin 5–11 asteesta heinäkuun 33–34 °C:hen[5]. Jopa Etelä-Mesopotamiassa saattaa sataa talvella hieman lunta ja Assyriassa lämpötila laskea talvella −10 asteeseen[6]. Koska lämpötilat vielä vaihtelevat vuorokauden sisällä, niin kokonaislämpötilanvaihtelut ovat vielä tätä suurempia. Kesällä varsinkin Mesopotamian eteläosissa on pahimmillaan ainakin 40 asteen helle, talvella voi jopa sataa lunta. Alkuperäinen Mesopotamian eläimistö oli mm. villiaaseja, keihäsantilooppeja, strutseja, leijonia, gaselleja ja villisikoja. Eufrat ja Tigris ovat alttiita tulvimaan varsinkin keväällä, jolloin lumi sulaa Turkin ja Iranin vuorilla. Kesällä Etelä-Mesopotamia on kuin kuivaa auringon paahtamaa aavikkoa[7], ja helle nousee hyvinkin 50 °C:hen.

Eufrat ja Tigris tulvivat jo kevättalvella ja tulva on huipussaan huhtikuussa. Vesi on alimmillaan lokakuussa. Tulva alkaa hieman eri aikoihin eri joissa ja eri kohdissa jokea. Tigris on Eufratia purjehduskelpoisempi. Tulva alkaa helmi-maaliskuussa, ja vesi laskee elokuussa. Suurin virtaama Tigriissä Bagdadin kohdalla on huhtikuussa 3000 m3/s, ja lokakuussa 400 m3/s, jolloin vesi on alimmillaan[8]. Eufrat virtaa Hitin kohdalla enimmillään 2 750 m3/s, mutta veden ollessa alimmillaan 300 m3/s.

Sumerin kaupunkivaltiotMuokkaa

 
Sumerin, Mesopotamian eteläosan kartta.

Väkiluvun kasvaessa syntyi Etelä-Mesopotamian muinaisen Sumerin alueelle monia kaupunkivaltioita, jotka taistelivat keskenään koko Sumerin historian ajan. Saattoi syntyä hetkittäisiä suurvaltoja. Kaupunkivaltioiden rajoina olivat kanavat ja rajakivet. Kaupunkivaltion keskus oli temppeli, ja sitä johti pappi en, kuningas lugal tai kuvernööri ensi, joka liittyi kaupungin uskonnollisiin riitteihin.

Sumerin suurimmat kaupunkivaltiot:

Pienemmät kaupungit:

Sumerin kastelukanavatMuokkaa

 
Kassiittien valtakunnan kartta, Sumerin kaupungit ja suuret kastelukanavat.

Koska eteläisen Mesopotamian muinaiset asukkaat, ensin ubaidilaiset, sitten sumerit ja myöhemmin babylonialaiset saivat elatuksensa pääosin ohran, vehnän ja muiden viljalajien kasteluviljelystä, kastelukanavaverkoston[9] laajentaminen ja ylläpito oli olennaisen tärkeää. Kastelukanavia piti ajoittain korjata muun muassa kaivamalla niihin kertynyttä liejua pois valleiksi kanavien reunalle. Vesi päästettiin kanavista pellolle vain halutulla hetkellä. Muinaisena aikoina Eufrat ja Tigris saattoivat ainakin paikoin kulkea Etelä-Mesopotamiassa eri reittiä pitkin. Mesopotamian kasteluviljely lienee ollut varhain seuduilla, joissa vuoristosta laski sivujoki tasangolle ja synnytti pienen keitaan. Muinoin rantaviiva oli hyvin kaukana sisämaassa nykyisen Basran tienoilla[10].

Pohjoisesta Sumerista Sipparin seuduilta haarautui neljä suurta kanavaa etelään.

  • Zubi-kanava eli sumeriksi myös Izubi, akkadiksi Izubitum, Eufratin ja Tigriin joet yhdistävä kanava nykyisten Samarran ja Bagdadin lähellä. Tämän kanavan varrella olivat muinaiset Hibaritumin ja Pushin asutuskeskukset.
  • Irnina Liittyi Zubi-kanavaan Pushin yllä. Irninan kanavan varrella olivat muinaiset asutuskeskukset Hiritum, Hursitum, Sarru-Laba ja Namzium.
  • Gibil Tigrisistä lounaaseen lähtevä kanava Keshin, joka ei ole sama kuin tunnetumpi suurkaupunki Kish, lähellä. Yhdistyi Ninaginan kanavaan Apisalan lähellä ja kulki edelleen Ummaan.
  • Issinnitum Erosi Eufratista Nippurin pohjoispuolella, kulki Isinin läpi ja yhdistyi taas Eufratiin Kisurran lähellä.
  • Iturungal Merkittävä kanava, joka haarautui Eufratista Nippurin eteläpuolella kulkien monien suurien kaupunkien, lähinnä Adabin, Dabrumin, Zabalamin, Umman, Nagsun, Bad-tibiran ja Larsam läpi ja Urukin ja Enegin kaupunkien välillä. Kanava kulki myös szemdet Nasrin läheltä. [11]
  • Nanagugal haarautui Iturungalin kanavasta Bad-tibiran eteläpuolelta, ja kulki Urun ja Lagashin alueiden rajana.
  • Ninagina haarautui Iturungalista Zabalamin kohdalla, kulkien Girsun, Lagashin ja Ninan kaupunkien läpi. Leikkasi Gibilin kanavan Apisalassa.
  • Susuka kulki kaakkoon Urista Eriduun aivan Etelä-Mesopotamiassa melko lähellä silloista rantaviivaa, joka on nyt kaukana sisämaassa.

Pohjoisessa sijainneesta Sipparista ja sen läheltä näyttää haarautuneen ainakin kolme suurta kanavaa

  1. Sippar-Dzemdet Nasr-Adab-Umma Iturungal
  2. Sippar-Kutha-Nippur-Drehem-Shuruppak-Uruk-Eridu tai Ur
  3. Sippar-Kish-Kazallu? Marad
  4. (Sippar?)-babylon-Borsippa-Dilbat-

Nippurin ja Shuruppakin väliltä haarautui itään kanava Adab-Umma-Larsa josta Umman pohjoispuolelta Girsuun ja Lagashiin vielä idempänä kulki Larakin halki pitkä kanava[11][12]

PellotMuokkaa

Pääartikkeli: Mesopotamian maatalous

Maassa saattoi olla viljeltyä, kasteltua maa-alaa 34 leveysasteen eteläpuolella 30 000 km² (varovaisemmin Sumerin maassa Sipparin eteläpuolella 10 000–15 000 km² tai ehkä noin 22 000 km² ja Assyriassa reilusti alle 15 000 km²[13], Jokaisessa talossa asui Urin kolmannen dynastian aikaan 3½–5 ihmistä, ja asukastiheys oli ainakin 100 as./km², mutta saattoi olla hyvinkin 350 as./km².

Pelto tuotti kylvettäessä keskimäärin 13-kertaisen sadon, eli uusbabylonialaisella ajalla noin 1 515 litraa hehtaaria kohden eli 60 kuria buria kohden tuona ajan yksikköinä[14]. Kylvö oli uusbabylonialaisella ajalla 115 l/ha mutta kassiittiajalla vain 55 l/ha[15].

On arvioitu, että temppeli olisi omistanut noin 3000 eaa. kolmanneksen maasta, maallinen ylimystö ehkä kolmanneksen ja lopun tavallinen väestö[16].

Maan suolaantuminenMuokkaa

Vehnä sietää maan suolaa 0,5 % maassa, mutta ohra kaksi kertaa enemmän, noin prosentin verran[17]. Etelä-Mesopotamia on herkkä suolaantumaan, koska pohjavesi on korkealla ja joetkin tuovat suolaa mukanaan, ja kesällä on kuuma. Haihduttava kasvillisuus imee pohjavettä kohti pintaa, ja haihtuminen jättää vain suolat pinnalle. Haihtuminen lisää veden suolapitoisuutta, kun vesi höyrystyy pois ja suola jää jäljelle.

Viljan kasteluviljely Mesopotamian ympäristössä nosti suolat Maan pintaan[18] jo Sumerin ja Akkadin aikana. Kun 3500 eaa. viljeltiin Sumerissa yhtä paljon vehnää ja ohraa, Hammurabin aikana ei enää viljelty vehnää. Myös paltojen tuotto laski huomattavasti.

Yleisiä kehityslinjojaMuokkaa

 
Mesopotamiassa tapahtui monenlaista kehitystä. Tässä muutamaa asiaa on kuvattu kaavamaisesti käyrillä. Tummansininen on veden korkeus Euftat- ja Tigris-joissa. Punainen on kaupunkiväestön määrä Etelä-Irakissa, se kasvoi alussa mutta myöhemmin väheni mm maan suolaantumisen takia. Violetti kuvaa alueen hajanaisuutta/keskittymistä, jos käyrä on hyvin ylhäällä, koko alue on yhden vallan alla. Lähes samaa asiaa kuvaa suurimman valtion alue, joka on merkitty vihreällä. Sekä violetti että vihreä käyrä olivat ylhäällä, kun Sargonin Akkad yhdisti koko Mesopotamian.

Mesopotamian väentiheysMuokkaa

Adamsin mukaan Sumerin väestötiheys olisi ollut 68 as/km2[19]. Adams myös arvioi, että varhaisdynastisella I kaudella Etelä-Mesopotamiassa olisi asunut 1 070 000 ihmistä 4100 km2 alalla eli 26 as/km2[20]. Mutta saman ajan Urin alueella asui 66 as/km2. Susan Pollockin mukaan varhaisdynastisella III-kaudella olis ollut 200 000 ihmistä[20].

Urin kaupungissa olisi erään arvion mukaan ollut 28-27 vuosisadalla eaa. 6000 as ja kaupungin valvoma ala 90 km2[21]. 6000 as ja 20 ha Ur olisi toisten tietojen mukaan vaatinut peltoalaa 12 km2, 6000 asukkaasta työvoimaa 2500 (mukaan lukien kaikki tarvittavat avustajat, työnjohdon jne viljan varastointiinkin). Lampaita boli 10000, joista 3000 teurastettiin ravinnoksi joka vuosi[22]. Tämän mukaan asukastiheys olis ollut 200 as/km2. Noin 2700 eaa. Urukin kaupungissa oli noin 40 000-50 000 asukasta ja se valvoi suoraan ainakin teoriassa 14 km säteistä aluetta. Itse kaupungin ala oli 2 km2[23].

Urin III dynastian aikaan Etelä-Mesopotamiassa asui 500 000 as. ja tuohon aikaan lienee ollut erään arvion mukaan noin 12 000 km kastelukelpoista peltoalaa[20]. Tämä tuottaisi 42 as/km väestötiheyden viljelykelpoiselle maa-alalle, jos puolet pelloista oli kesannolla[20]. Etelä-Mesopotamian maksimi väestön tiheys oli tuohon aikaan viljelylle noin 123-208 as/km2 riippuen pellon tuotosta, jolloin 100 000 asukkaan Ur olisi voitu ruokkia 12,4-16 km2 säteisellä alueella[20]. Käytännössä viljaa haettiin kauempaa mm Kagashista, koska pellot olivat kastelukanavien ympärillä, ja Ur kaiken lisäksi meren rannalla. Mutta maksimiväestötiheys on tuon ajan mittojen mukaan hyvän peltomaan tuotolla 1200 kg/ha 300 as/km, jos yksi ihminen syö 1kg viljaa päivässä[24]. Mesopotamiassa mm maan suolaantuminen rajoitti peltoalaa ja viljan tuottoa, samoin kastelukanavien rajallinen alue, tulvien ennustamisen vaikeus, paimentolaisten maan tarve jne.

Lagashissa/Girsussa oli dokumenttien mukaan 200-yli 500 km2 viljeltyä maata. Koko Lagashin valvoma ala olisi ollut 1000-1300 km2. Urukin Eanna-temppeli omisti yli 500 km2 maata.[25].

Turnerin mukaan varhaisen Uruk-kauden alussa noin 4100 eaa. olisi maatalousväestö ollut hyvin harvaa, vain 0,45 as/km2, jos Mesopotamian alamaan alaksi lasketaan noin 65 000 km2. Väkiluku oli tuon mukaan 25 000 vuonna 4100 eaa. Väestö kasvoi ennen suurta pudotusta keskimäärin 0,15% vuodessa tuhansia vuosia[26], mutta vaihtelut olivat suuria. Vuonna 3500 eaa. oli 110 000 asukasta, 2 ask/km2, kasvu ehkä 1%. Vuonna 2500 eaa. oli 360 000 asukasta, väestötiheys 6,72 ass/km2 ja kasvu 0.13%/v. 1900 eaa. väkiluku oli huipussaan 63 000 asukasta ja 11,4 as/km2, kasvaen 0,19 % vuodessa. Väkiluku putosi nopeasti niin, että se oli 1600 eaa. 270 000. [27], Sassanidien ja abbasidien aikana550-800 jaa. alueella asui 27 ask/km2. Kun arabit saapuivat, alueen väestö putosi noin 140000_:keen, 2,5 as/km2. Vielä vuonna 1750 oli vanhalle ajalle tyypillisiä lukuja 340000 as. 6,15 as/km2 ja väestön kasvunopeus 0,14%/v. 1850 jaa. alueella asui 440 000 asukasta, 8 as/km2. Väestönkasvu ylitti 1% vuonna 1850. vuonna 1982 alueella asui 7 676 000 asukasta, noin 140 as/km2.

Sumerin kaupunkien väestötilastollista analyysiäMuokkaa

YleistäMuokkaa

Jos oli paljon viljelijöitä, Sumerissa oli ehkä 800 000–1,5 miljoonaa asukasta[28]. Pienempiäkin arvioita voidaan esittää. Erään arvion mukaan Sumerissa oli noin 2500 eaa. 500 000 asukasta[29].

Muutamat Sumerin kaupungeista ylittivät arvioiden mukaan 20 000 asukkaan rajan noin vuoden 3100 eaa. tienoilla[30]. Arviolta 80–90 % sumerilaisista asui vuosina 3000–2000 eaa. kaupungeissa. Väestö lienee keskittynyt kaupunkeihin puolustautumistarpeen takia, temppelien ja muun kaupungin tarjoamien palvelujen vuoksi ja ehkä jopa suoranaisen käskytyksen takia, vaikka varmaa tämä ei ole.

Suuria, 10 000–20 000 asukkaan kaupunkivaltioita oli Sumerin alueella vain noin 20. Näistä Uruk oli varhaisdynastisella kaudella yli 40 000 asukkaan kaupunki[30]. Kaupungin ala oli 400 ha eli 4 km². Se oli tuon ajan suurin kaupunki.

Šuruppakin taulujen mukaan noin 2600 eaa. kaupungin maitten ala oli 4660 km², mikä pystyi tuon aikaisella maanviljelytekniikalla elättämään 30 000–35 000 ihmistä.lähde? Esimerkiksi Urissa oli 2100 eaa. 65 000 asukasta ja Egyptin Memfisissä maan yhdistyessä noin 3100 hieman yli 30 000.lähde?

KokojakaumaMuokkaa

Muinaisen Sumerin kaupunkien arvellaan noudattaneen kokojakaumaa, jossa vain 1–3 kaupunkia oli todella suuria, noin 8 keskinkertaista ja yhä pienemmät yhä yleisempiä.lähde? 27. vuosituhannella varsinaisessa Sumerissa Babylonin eteläpuolella oli noin 14 yli 10 000 asukkaan kaupunkia, joista Uruk oli selvästi suurin. Yli 20 000 asukkaan keskuksia oli 7, yli 30 000 asukkaan keskuksia Kish 32 000, Umma 31 000, Ur 34 000 ja Uruk 80 000.[31].

Kaupunkien kasvuvauhtiMuokkaa

Ubaid-kaudella noin vuonna 4500 eaa. Eridussa, joka oli alueen suurin keskus silloin, oli ainakin 4 000 asukasta. Paikana ala oli 810 ha[32].

Ennen vuotta 3700 eaa. (4000–3700) varhaisella Uruk-kaudella Eridu oli kasvanut jo 40-50 ha:n alaan, 6 200–10 000 asukkaan pikkukaupungiksi. Varhaisella keskisellä Uruk-kaudella Uruk oli alaltaan 70 hehtaaria ja Sumerissa oli toinen lähes yhtä suuri kaupunki, Larak. Kaupunkien kasvu oli melko nopeaa ennen varhaisdynastista kautta, mutta tasaantui sitten, väkiluvun laskettua[30].

Urukin asukasmäärä eri vuosina:

  • 4000 eaa. 4000 as.
  • 3700 eaa. 14 000 as. (tai 3500 eaa.) ala 40 ha[32]
  • 3500 eaa. 8000-14000, n. 10000[33]
  • 3400 eaa. 20 000 as. ala 100 ha [32].
  • 3300 eaa. 20000 as[34], ehkä jopa 40000 as. (3300-3000 eaa.), yli 200 ha[35]
  • 3100 eaa. 50 000 as. n. 3200 n. 100 ha[36]
  • 3000 eaa. 40000-50000 as
  • 2800 eaa. 80 000 as., ehkä 10000 as Gilgameshin aikoihin n. 500 ha
  • 2500 eaa. 50 000 as.

Tämän mukaan Urukin väestö kasvoi alussa 3700–3400 eaa. vauhdilla 0,12 % vuodessa, mutta kiihtyi vauhtiin 0,3 % vuodessa noin 3400–3100 eaa. Uruk-kaudella.lähde? Tämä saattaa viitata siihen, että kaupunkiin virtasi väkeä muualta. Noin 3100–2800 eaa. kasvu oli hidastunut vauhtiin 0,16 % vuodessa.lähde? Monien kaupunkien asukasmäärä kääntyi laskuun Sumerissa 2800 eaa., viimeistään 2500 eaa. jälkeen.lähde? Monet savitauluissa mainitut paikat olivat pienempiä.

Kuko Sumerissa asui myöhemmällä Uruk-kaudella noin 3500-3100 as. 500000 as[37].

Mutta Lähi-idässä hylättiin kaupunkeja mm. kuivuuden ja sotien takia, ja kaupungin väki saattoi vähetä.

Kaupunkien väentiheysMuokkaa

Kaupungit tiivistyivät ajan kuluessa, Urissa oli varhaisdynastisella I kaudella ehkä 290 as./ha, Urin III dynastian kaudella 680 as./ha, kun kaupungissa oli 34 000 as. Keskimäärin asukastiheys oli muinaisissa kaupungeissa 350 as./ha.

Kaupungit hallitsivat monesti muita kaupunkejaMuokkaa

Kaupunki saattoi hallita muita kaupunkeja. Erääseen aikaan Lagash hallitsi kolmea suurta kaupunkia Lagash itse mukaan lukien, ja 20 pikkukaupunkia ja 40 kylää[38]. Joidenkin mukaan suuret imperiumit olisivat vaatineet suuria, noin 30 000 asukkaan kaupunkeja niin kuin oli Sumerissa 2500 eaa.[36]

Kaupunkien väestöosuusMuokkaa

Mesopotamia kaupungistui nopeasti Uruk- ja jemset Nasr-kaudella, ja maaseutu tyhjeni niin että yli 80% ihmisistä asui kaupungeissa[39]. Kaupungistumisen syinä saattoivat olla keskuksen uskonnollinen tai taloudellinen vetovoima, tarve suojautua vihollisen hyökkäykseltä tai väestön pakkosiirrot kaupunkeihin, tai ilmasto joka suosi kaupungistumista. Niinpä esidynastisella ajalla 28000-2300 eaa. asui Sumerin alle 10 ha:n kylissä vain 10% väestöstä, mutta yli 40 ha:n kaupungeissa 78,4%[40]. Mutta akkadilaisajalla väki alkoi vähetä ja sen osuus painottua pienemmille paikkakunnille. Urin III-dynastian - isin-Larsa kaudella 2100-1900 eaa. alle 10 ha kylissä asui 25 % ja yli 40 ha kaupungeissa 55,1%. Keski-Babylonian kasiittiaikana alle 10 ha:n kylissä asui jo 56.8% ja yli 40 ha kaupungeissa 30,4%.

Mesopotamiasa asui kaupungeissa vuonna 2500 eaa. ehkä noin 29 000 asukasta[35]. 2200 eaa. akkadilaisajalla niissä asui ehkä 210 000 asukasta[35]. iisn-Larsa-ajalla 1900 eaa. kaupungeissa asui 190000. Vanha-Babylonian aikana 1600 eaa. Mesopotamian kaupungeissa asui 70 000 ihmistä[40].

Akkadilaisajalla alkanut kaupunkien tyhjeneminen lienee johtunut ilmaston muutoksesta ja myös vieraiden kansojen hyökkäyksistä.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Michael Roaf: Cultural Atlas of Ancient Mesopotamia. Facts on File, 1990. ISBN 0-8160-2218-6.
  • Armas Salonen: Kaksoisvirtainmaa. WSOY, 1945.
  • Robert Dalling: The Story of Us Humans, From Atoms to Today's Civilization. iUniverse, Inc., 2006. ISBN 9780595391172. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.1.2013). (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. History of Mesopotamia Encyclopedia Britannica. Viitattu 16.3.2013. (englanniksi)
  2. Grimberg, Kansojen historia osa 1, Kolmas uudistettu laitos, WSOY 1981, Porvoo 1981, ISBN 951-0-09729-2, Koko sarja ISBN 951-0-09728-4, s. 354
  3. Urkesh an overview History 2003 G. Buccellati
  4. Roaf, 1990, kartta sivu 22 Climate of the near east
  5. Maailmantieto 3, Kirjayhtymä 1981, ISBN 951-26-1906-7, sivu 227
  6. Salonen, maataloutta käsittelevä luku (SIVU PUUTTUU)
  7. Otavan suuri maailmanhistoria osa 1, sivu 146–147
  8. Salonen s. 17
  9. Salonen, s. 20
  10. ArchAtlas, Environmantal Change, The evolution of Mesopotamia
  11. a b The River of Eden and It's Four Branches Walter Reinhold Warttig Mattfeld y de la Torre, M.A. Ed., 09 May 2005 (Revisions through 01 July 2008)
  12. Sumerian Map as of 2631 BCE [vanhentunut linkki]
  13. Salonen 1945, s. 22
  14. Salonen 1945, s. 228
  15. Salonen sivu 226
  16. Introducing Early Civilizations. Early Civilizations After agriculture, the next step in setting our framework for world history is the emergence of civilization Mae Johnston 2015 slide 52
  17. A Green History of the World The Environment and the Collapse of Great Civilizations by Clive Ponting
  18. Traditional irrigation in Mesopotamia
  19. Altyn-Depe Tekijät V. M. Masson,Vadim Mikhaĭlovich Masson, 1988, s 128, Adams 1966:24
  20. a b c d e Understanding Early Civilizations: A Comparative Study, Bruce G. Trigger, Cambridge University Press, 2003, 293
  21. The Balkans and the Near East: Introduction to a Shared History,Karl Kaser,LIT Verlag Münster, 2011, s. 13
  22. Agriculture, White Breses, s. 95
  23. Kaser 2011, s 14
  24. Life and Land Use on the Bahrain Islands: The Geoarchaeology of an Ancient Society, Curtis E. Larsen University of Chicago Press, 1983, s. 190
  25. Institutional, Communal, and Individual Ownership or Possession of Arable Land in Ancient Mesopotamia from the. End of the Fourth to the End of the First Millennium B.C., Johannes M. Renger, Chicago-Kent Law Review, Volume 71, Issue 1, Part II, October 1995
  26. Turner 1990, s 28
  27. The Earth as Transformed by Human Action: Global and Regional Changes in the Biosphere Over the Past 300 Years,B. L. Turner, CUP Archive, 1990, 27
  28. Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
    Alkuperäinen artikkeli: [[[1]]]
  29. http://webcache.googleusercontent.com/search?q=cache:UO-BDl6JvQgJ:www.mrvhistory.com/apworld/doc/ch2.rtf+sumer+cities+population&hl=fi&ct=clnk&cd=8&gl=fi Chapter 2: From Village Community to City-State
  30. a b c George Modelski: Cities of the Ancient World 1997. University of Washington. Viitattu 26.1.2013.
  31. James W. Bell's Ancient Sumeria "In the Days when Gods Walked Upon the Face of the Earth" Sumerian Cities By James W. Bell © 2001–2003 [vanhentunut linkki]
  32. a b c CITIES OF THE ANCIENT WORLD: AN INVENTORY (-3500 TO -1200) July 10, 1997 George Modelsk
  33. Modelski 2003
  34. Introducing Early Civilizations. Early Civilizations After agriculture, the next step in setting our framework for world history is the emergence of civilization Mae Johnston 2015 slide 42
  35. a b c The Recurring Dark Ages: Ecological Stress, Climate Changes, and System Transformation, Sing C. Chew Rowman Altamira, 2007 s. 67
  36. a b Dalling, luku 12: The origin of farming, cities, and civilization
  37. Introducing Early Civilizations. Early Civilizations After agriculture, the next step in setting our framework for world history is the emergence of civilization Mae Johnston 2015, slide 39
  38. Social Change: World Historical Social Transformations:,Christopher Chase-Dunn and Bruce Lerro, Copyright © Forthcoming from Allyn and Bacon alkup lähde Flannery 1998 [vanhentunut linkki]
  39. Chew 2007, s 70
  40. a b Chew 2007, s 68