Stimulanttipsykoosi
Stimulanttipsykoosi on monoamiineita, lähinnä dopamiinia, keskushermostossa vapauttavien stimulanttien käytön aiheuttama psykoosi. Stimulanttipsykoosi on yleinen eritoten niillä, jotka käyttävät runsaasti amfetamiinia tai metamfetamiinia.[1] Esimerkiksi metamfetamiinia päihteenä käyttävistä 30–80%:lle on havaittu kehittyvän stimulanttipsykoosi jossakin vaiheessa mikäli käyttö jatkuu säännöllisenä.[2] Kolmas yleinen stimulanttipsykoosin aiheuttaja on kokaiini.[1]
| Stimulanttipsykoosi | |
|---|---|
| Luokitus | |
| ICD-10 | F14 ja F15 |
| ICD-9 | 292.1 |
| Huom! | Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa. |
Stimulanttipsykoosia hoidetaan oireiden mukaisesti. Jopa tahdosta riippumaton sairaalahoito voi olla tarpeen. Stimulanttien käyttö tulee lopettaa. Tarvittaessa hoidon alkuvaiheessa käytetään bentsodiatsepiineja ja antipsyykoottisia lääkkeitä. Lääkehoito lopetetaan oireiden loputtua jos psykoosi ei ole toistuvaa. Käynti psykiatrilla 1–2 vuoden ajan psykoosin jälkeen on suositeltavaa.[3]
Stimulanttipsykoosi kestää yleensä alle kuukauden. Pienellä, mutta merkittävällä osalla se ei parane kokonaan ja se toistuu uudelleen ilman altistusta stimulanteille. Se voi siten olla vaikea erottaa skitsofreniasta, jonka psykoottiset oireet ovat samantapaisia. Stimulanttipsykoosiin voi kuitenkin liittyä hiljattain tapahtuneen stimulanttien käytön sivuvaikutuksia tai vieroitusoireita, kuten unettomuutta tai masennusta. Isällä, äidillä tai sisaruksella ilmenevä skitsofrenia myös lisää stimulanttipsykoosin ilmenemisriskin esimerkiksi metamfetamiinin käyttäjillä noin viisinkertaiseksi.[4]
Oireet muokkaa
Amfetamiinien aiheuttamassa stimulanttipsykoosissa ilmenee lähes aina hallusinaatioita, jotka voivat olla kuulo-, näkö- tai tuntoaistiharhoja.[2] Yleisimpiä tuntoharhoista on formikaatio, eli se, että psykoosissa oleva tuntee että hänen ihollaan kävelee sitä purevia hyönteisiä. Tällöin henkilö voi nyppiä ja haavoittaa ihoaan pyrkiessään poistamaan siitä kuviteltuja hyönteisiä. Formikaatiota ilmenee myös kokaiinin käyttäjillä.[5] Myös harhaluuloja ilmenee lähes aina. Harhatyypeistä yleisimpiä ovat suuruusharhat,[2] perusteeton mustasukkaisuus, suhteuttamisharhat, syyttelevät harhat, harhat toisten kyvystä lukea psykoosissa olevan ajatuksia[5] ja vainoharhaisuus. Harhoja poteva voi olla ahdistunut tai väkivaltainen.[4]
Skitsofreniasta poiketen "negatiivisia oireita", kuten liike- ja puhehäiriöitä, ilmenee amfetamiinien aiheuttamassa psykoosissa harvemmin.[5] Sanavaraston pelkistymistä (puheen köyhyyttä) ja puheen sekavuutta voi kuitenkin ilmetä melkein puolella amfetamiinien aiheuttamaa psykoosia potevista. Kyvyttömyyttä tehdä päätöksiä (abuliaa) tai välinpitämättömyyttä (apatiaa) voi ilmetä noin puolella ja itsemurha-ajatuksia tai itsetuhoista käytöstä voi ilmetä noin viidesosalla potilaista.[2]
Ennuste muokkaa
Amfetamiinien aiheuttama psykoosi jatkuu noin 60%:lla alle 10 päivää ja 80%:lla alle kuukauden, mutta 20%:lla psykoosi jatkuu yli kuukauden.[1] Kaikki eivät parane psykoosista koskaan täysin.[5] Amfetamiinien aiheuttama psykoosi myös toistuu useimmilla myöhemmin uudelleen, mutta tämä johtuu yleensä amfetamiinien käytön uudelleen aloittamisesta. Pientenkin annosten käyttö voi laukaista psykoosin jälleen jo viikon sisällä käytön aloittamisesta. Muita laukaisevia tekijöitä ovat muiden päihteiden käyttö (esimerkiksi runsas etanolin juonti), univaje tai psyykkinen stressi. Psykoosiherkkyys voi kuitenkin vähentyä usean vuoden aikana mikäli henkilö ei käytä amfetamiineja uudelleen tänä aikana.[4] Pitkäkestoisen psykoosiherkkyyden kehittymisen arvellaan johtuvan stimulanttien aiheuttamista vaurioista aivojen dopamiiniin liittyvissä alueissa.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c A Henning, M Kurtom, ED Espiridion: A case study of acute stimulant-induced psychosis. Cureus, 2019, 11. vsk, nro 2. PubMed:31049275. doi:10.7759/cureus.4126. ISSN 2168-8184. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c d H Gan et al: A research of methamphetamine induced psychosis in 1,430 individuals with methamphetamine use disorder: clinical features and possible risk factors. Frontiers in Psychiatry, 2018, 9. vsk, nro 551. PubMed:30459651. doi:10.3389/fpsyt.2018.00551. ISSN 1664-0640. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b T Peltonen, J Levola, S Niemelä: Huumeiden käyttöön liittyvät psykoosit. Lääkärilehti, 2019, 74. vsk, nro 48, s. 2798–2804. ISSN 0039-5560. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c S Glasner-Edwards, LJ Mooney: Methamphetamine psychosis: epidemiology and management. CNS drugs, 2014-12, 28. vsk, nro 12, s. 1115–1126. PubMed:25373627. doi:10.1007/s40263-014-0209-8. ISSN 1172-7047. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c d DE Rusyniak: Neurologic manifestations of chronic methamphetamine abuse. Neurologic clinics, 2011, 29. vsk, nro 3, s. 641–655. PubMed:21803215. doi:10.1016/j.ncl.2011.05.004. ISSN 0733-8619. Artikkelin verkkoversio.