Spalovač mrtvol
Spalovač mrtvol (kirjaimellisesti ’Krematorion hoitaja’ tai ’Tuhkaaja’), engl. The Cremator) on vuonna 1969 julkaistu slovakialaisen Juraj Herzin ohjaama kauhuelokuva, joka lasketaan kuuluvaksi tšekkoslovakialaisen elokuvan uuteen aaltoon. Sysimustaa huumoria sisältävä kauhuelokuva kiellettiin kommunistisessa Tšekkoslovakiassa kolme vuotta julkaisunsa jälkeen vuoteen 1989 saakka.
| Spalovač mrtvol | |
|---|---|
| ’Krematorion hoitaja’ | |
 Spalovač mrtvol -elokuvajuliste. |
|
| Ohjaaja | Juraj Herz |
| Käsikirjoittaja |
Ladislav Fuks(romaani) Ladislav Fuks Juraj Herz |
| Säveltäjä | Zdenek Liska |
| Kuvaaja | Stanislav Milota |
| Leikkaaja | Jaromír Janácek |
| Tuotantosuunnittelija | Zbyněk Hloch |
| Pukusuunnittelija | Olga Dimitrovová |
| Lavastaja |
Zbynek Hloch Frantisek Straka |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Tšekkoslovakia |
| Tuotantoyhtiö |
Filmové studio Barrandov Sebor |
| Levittäjä |
Ústřední půjčovna filmů Netflix |
| Ensi-ilta |
 14. maaliskuuta 1969 |
| Kesto | 102 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | tšekki |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Elokuva on valittu kotimaassaan yleisöäänestyksissä toistuvasti yhdeksi kaikkien aikojen parhaista tšekkiläisistä elokuvista ja sillä on vankka kulttisuosio. Länsimaisessa tšekkoslovakialaisen elokuvan uutta aaltoa käsittelevässä kirjallisuudessa sitä käsitellään kuitenkin vain vähän. Elokuvalla ei ole virallista suomenkielistä nimeä, sillä sitä ei ole julkaistu Suomessa.
Teemat ja tyyli muokkaa
Spalovač mrtvol sijoittuu Prahaan juuri ennen toisen maailmansodan alkua vuosiin 1937–1938. Päähenkilö Karel Kopfrkingl on perheellinen krematorion hoitaja, joka liittyy natsipuolueeseen ja vajoaa vähitellen täydelliseen hulluuteen.[1][2][3] Elokuvassa sysimusta huumori, poliittinen kommentaari ja makaaberi kauhuelokuva yhdistyvät omalaatuiseksi kuvaukseksi pahuuden arkipäiväisyydestä. Koko elokuvan päällä kulkee Kopfrkinglen monotoninen kertojanääni, joka kommentoi tapahtumia ja toimii siirtymänä kohtausten välillä.[4]
Ohjaaja itse on maininnut haastattelussa vaikutteikseen Hitchcockin elokuvat, ekspressionismin, Victor Sjöströmin, Ingmar Bergmanin ja Luis Buñuelin.[5] Elokuvaa on verrattu Stanley Kubrickin Tohtori Outolempeen ja Roman Polanskin Inhoon.[2]
Poliittisen ilmapiirin vapautessa Tšekkoslovakiassa tehtiin 1960-luvulla useita elokuvia, jotka käsittelivät holokaustia ja toista maailmansotaa.[6] Kommunistisessa Tšekkoslovakiassa toista maailmansotaa ja saksalaisten miehitystä käsittelevät elokuvat antoivat ohjaajille mahdollisuuden käsitellä verhotusti totalitaarisia ideologioita, henkilökohtaista moraalia ja yksilöiden valintoja.[6] Spalovač mrtvolin ohjaajalle Herzille holokausti oli hyvin henkilökohtainen aihe, sillä hän oli itse juutalainen ja selvinnyt hengissä Ravensbrückin keskitysleiriltä.[7]
Juoni muokkaa
Spalovač mrtvolin päähenkilö Karel Kopfrkingl on keskiluokkainen krematorion hoitaja Prahassa juuri ennen toisen maailmansodan alkua 1937–1938. Hän asuu hyvällä maulla klassisesti sisustetussa asunnossa vaimonsa, poikansa Milin ja tyttärensä Zinan kanssa. Elokuvan alussa Itävalta on liittynyt kolmanteen valtakuntaan, elokuvan lopussa saksalaiset ovat ottaneet haltuunsa Tšekkoslovakian ja Prahan. Kopfrkingl uskoo, että vain kuolema voi vapauttaa ihmisen kärsimyksestä ja viittaa läpi elokuvan buddhalaisiin teksteihin jälleensyntymästä.[8]
Reinke, Kopfrkinglin saksalaismielinen rintamatoveri ensimmäisestä maailmansodasta näkee saksalaisten olevan tulossa maahan ja suostuttelee Kopfrkinglin hakemaan Saksan kansalaisuutta ja liittymään puolueeseen. Opportunistinen Kopfrkingl ilmiantaa työtoverinsa, krematorion johtajan ja juutalaisen lääkärinsä Natsi-Saksan vastustajina ja kohoaa itse krematorion johtoon. Kun Reinke vihjaa, että Kopfrkinglin perheessään virtaa juutalaista verta, nyt saksalaistetulla etunimellä Karl puhuteltu Kopfrkingl murhaa vaimonsa ja poikansa. Kopfrkingl vajoaa vähitellen täydellisesti harhoihinsa. Puolueella on Kopfrkinglelle kuitenkin suuri tehtävä. Hänen tehtävänään on suunnitella suuria krematorioita, joiden avulla maailma voidaan vapauttaa juutalaisista.[9]
Näyttelijät muokkaa
| Rudolf Hrusínský | … | Kopfrkingl |
| Vlasta Chramostová | … | Lakmé / Dagmar |
| Jana Stehnová | … | Zina |
| Milos Vognic | … | Mili |
| Ilja Prachar | … | Walter Reinke |
| Eduard Kohout | … | Bettleheim |
| Jirí Menzel | … | Dvorák |
| Jirí Lír | … | Strauss |
| … | ||
| … | ||
| … | ||
| … | ||
| … | ||
| … |
Tuotanto muokkaa
Spalovač mrtvol perustuu Ladislav Fuksin samannimiseen romaaniin. Herz oli aluksi pettynyt runaasti dialogia sisältäneeseen romaaniin, jonka sovittaminen elokuvaksi tuntui mahdottomalta. Hän kirjoitti kuitenkin kirjailijan kanssa aihetta käsikirjoitukseksi puolitoista vuotta. Pääosaa esittämään valittiin yksi Tšekkoslovakian tunnetuimmista näyttelijöistä, Karel Steklýn elokuvassa Kunnon sotamies Švejk (1956) pääosaa esittänyt Rudolf Hrusínský.[10]
Elokuva kuvattiin vuonna 1968 Prahan kevään aikana. Herz on kertonut, että elokuvan kuvaamisen aikana tuotantoryhmällä oli täydellinen vapaus työskennellä haluamallaan tavalla.[10] Hän on paljastanut myös, että elokuvan loppu ei ole hänen haluamansa. Neuvostoliiton miehitettyä Prahan Herz kuvasi elokuvaan uuden lopun, mutta Barrandov-studioiden johtaja kieltäytyi vaihtamasta loppua poliittisten seurausten pelossa. Vaihtoehtoinen loppu todennäköisesti poltettiin.[6] Uudessa lopussa Kopfrkingl olisi palannut nyt Neuvostoliiton miehittämään Prahaan.[10]
Elokuva kuvattiin mustavalkoisena, vaikka Herz itse on kertonut halunneensa tehdä sen värillisenä. Kuvaaja Stanislav Milota käytti vääristäviä laajakulmalinssejä ja syväterävyyttä.[4] Ryhmäkohtauksissa Herz käyttää useiden muiden uuden aallon ohjaajien tapaan cinema veriten tekniikoita ja amatöörinäyttelijöitä.[11] Elokuva on täynnä hyppyleikkauksia. Leikkauksen rytmi on välillä hengästyttävä, kun katsojalle vyörytetään kuvia maalauksista ja valokuvista.[6][8]
Vastaanotto muokkaa
Spalovač mrtvol oli ilmestymisvuonnaan 1969 kolmen eniten katsotun elokuvan joukossa Tšekkoslovakiassa.[6] Se voitti kaksi elokuva-alan palkintoa kotimaassaan ja kolme Sitgesin elokuvajuhlilla Espanjassa. Uudessa poliittisessa tilanteessa elokuva kuitenkin kiellettiin vuonna 1973 ja nähtiin kotimaassaan seuraavan kerran vasta vuonna 1990 kun se kiersi uudelleenjulkaisuna maan elokuvateattereissa.[10] Spalovač mrtvol on kerännyt vuosien varrella vankan kulttisuosion. Sitä on esitetty useilla festivaaleilla ja se mainitaan usein unohdettuna helmenä, joka ansaitsisi tulla muistetuksi paremmin.[6]
Spalovač mrtvol on ohjaajansa Herzin tunnetuin elokuva.[10] Se mainitaan silti vain hyvin lyhyesti tšekkoslovakialaisen elokuvan uutta aaltoa käsittelevässä kirjallisuudessa. Elokuvassa on nähty esimerkiksi liian vähän purevaa poliittista kritiikkiä. Herz ohjaajana kuului kuitenkin selvästi uuteen aaltoon. Hän oli ohjannut lopullisesta versiosta poistetun episodin liikkeen epävirallisena manifestina pidettyyn Perličky na dně (suom. ”Syvyyden helmet”) -episodielokuvaan. Jiří Menzel, yksi uuden aallon keskeisistä ohjaajista näyttelee elokuvassa.[6]
Lähteet muokkaa
- ↑ Martinez, Rudy Ralph: Atop a Throne of Ashes: On Juraj Herz's 'The Cremator' www.popmatters.com. 20.4.2020. PopMatters. Viitattu 16.10.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Hoberman, J: ‘The Cremator’: Satire, Horror and an Impending Holocaust (Published 2019) www.nytimes.com. 7.8.2019. The New York Times. Viitattu 16.10.2020. (englanniksi)
- ↑ Romney, Jonathan: Film of the Week: The Cremator 8.8.2019. Film Comment. Viitattu 16.10.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Hames, Peter: Czech and Slovak cinema: Themes and tradition, s. 107. Edinburgh University Press, 2009. ISBN 978 0 7486 2081 4. (englanniksi)
- ↑ Kinoeye | Czech Horror: Juraj Herz interviewed www.kinoeye.org. Kino Eye. Viitattu 16.10.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Adam Schofield: A Black Pearl of the Deep: Juraj Herz’s The Cremator – Senses of Cinema sensesofcinema.com. Viitattu 16.10.2020. (englanniksi)
- ↑ Director Juraj Herz (‘The Cremator’) Passes Away at 83 www.praguereporter.com. The Prague Reporter. Viitattu 16.10.2020. (englanniksi)
- ↑ a b The Cremator www.criterion.com. The Criterion Collection. Viitattu 16.10.2020. (englanniksi)
- ↑ Pirodsky, Jason: Review: 'Spalovač mrtvol' (The Cremator) www.praguereporter.com. The Prague Reporter. Viitattu 16.10.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Owen, Jonathan: The Cremator: “No One Will Suffer” 22.4.2020. The Criterion Collection. Viitattu 16.10.2020. (englanniksi)
- ↑ Kovacs, Andras Balint: Screening Modernism: European Art Cinema, 1950–1980, s. 360. The University of Chicago Press, 2007. (englanniksi)