Wikipedia

Somerset House

taidekeskus ja entinen kuninkaallinen palatsi Lontoon Westminsterissä

Somerset House on skotlantilaisen arkkitehdin William Chambersin suunnittelema uusklassinen rakennus Lontoon Westminsterissä, Strandin ja Thamesjoen välissä.[1] Se toimi 1800- ja 1900-luvuilla useiden valtion virastojen sijaintipaikkana ja muutettiin vuonna 2000 julkiseksi taidekeskukseksi.[2][3] Rakennuksen tiloihin on muuttanut yli sata kulttuurialan yritystä ja yhteisöä, joista suurimpia ovat Courtauld Gallery ja King’s College London. Suihkulähteillä koristellulla sisäpihalla järjestetään kesäisin konsertteja, elokuvanäytöksiä ja muita kulttuuritapahtumia ja talvisin sinne avataan luistinrata.[3]

Somerset House
Somerset House
Sijainti City of Westminster, Yhdistynyt kuningaskunta
Koordinaatit 51°30′40″N 0°07′04″W / 51.5111°N 0.1178°W / 51.5111; -0.1178
Rakennustyyppi Rakennus ja nähtävyys
Tyylisuunta Yrjöjen aikakauden arkkitehtuuri ja uusklassinen arkkitehtuuri
Suunnittelija William Chambers
Käyttäjä Courtauld Gallery (en) ja Royal Society of Literature
Kartta
Somerset House

Rakennus on saanut nimensä Somersetin herttualta Edward Seymourilta, joka rakensi paikalle tudortyylisen palatsin 1550-luvulla.[4] Palatsi toimi Stuartien aikakaudella kuningattarien residenssinä, mutta pääsi rapistumaan pahoin 1700-luvulla ja purettiin vuonna 1775 Chambersin rakennuksen tieltä.[2][4]

Historia muokkaa

Vanha Somerset House muokkaa

 
Canaletto, Vanha Somerset House Thamesjoelta käsin, n. 1745–1750.

Lordiprotektori ja Somersetin herttua Edward Seymour alkoi vuonna 1547 rakentaa Thamesjoen rannalle palatsia, jonka tieltä hän raivasi häikäilemättömästi useita rakennuksia. Herttua joutui kuitenkin kuninkaan epäsuosioon ja hänet teloitettiin Lontoon Towerissa tammikuussa 1552. Kuningashuone takavarikoi palatsin ja prinsessa Elisabet asui siellä vuosina 1553–1558 ennen nousuaan Englannin valtaistuimelle.[2][5]

Stuartien aikakaudella Somerset House toimi kuningattaren residenssinä sopivan etäällä Whitehallin palatsissa asuneen kuninkaan valtapiiristä.[4][5] Anna Tanskalaisen muutettua palatsiin 1603 sen nimeksi vaihdettiin Denmark House hänen syntyperänsä kunniaksi. Vuonna 1609 Anna pyysi arkkitehti Inigo Jonesia tekemään palatsiin parannuksia, joita jatkettiin seuraavat kymmenen vuotta kuningattaren kuolemaan asti.[2][5]

 
Juan Pantoja de la Cruz, Somerset Housen neuvonpito, 1604 (National Maritime Museum). Elokuussa 1604 Somerset Housessa neuvoteltiin ja allekirjoitettiin rauhansopimus, joka päätti 19 vuotta kestäneen sodan Englannin ja Espanjan välillä.[2]

Kaarle I:n noustua Englannin valtaistuimelle hänen vaimonsa Henrietta Maria muutti 1626 Denmark Houseen. Kuningatar oli harras katolinen ja pyysi Inigo Jonesia suunnittelemaan palatsiinsa katolisen kappelin, joka valmistui 1636.[2][5] Englannin sisällissodan alkaessa 1642 kuningatar oli Hollannissa hakemassa rahoitusta miehensä poliittisille hankkeille.[6] Parlamentaristit ottivat Denmark Housen haltuunsa kenraali Thomas Fairfaxin johdolla ja tekivät siitä sotajoukkojensa päämajan. Sisällissodan päätyttyä 1649 Kaarle mestattiin ja parlamentti yritti tuloksetta löytää palatsille uutta omistajaa.[2]

Henrietta Maria muutti 1660 takaisin Denmark Houseen, kun hänen poikansa Kaarle II kruunattiin Englannin kuninkaaksi restauraation myötä. Vuonna 1665 Lontoossa puhkesi suuri ruttoepidemia, jota kuningataräiti pakeni Ranskaan, missä hän kuoli 1669. Kaarle II:n kuoltua 1685 hänen leskensä Katariina de Bragança muutti Denmark Houseen ja asui siellä ennen paluuta synnyinmaahansa Portugaliin 1693. Katariina oli viimeinen palatsissa asunut kuninkaallinen.[2][5]

1700-luvulla Denmark Houseen majoitettiin hovin luona vierailevia vieraiden valtioiden edustajia ja sen tiloja käytettiin myös toimistoina, varastoina ja talleina.[2][5] Vuonna 1775 hovi luopui Denmark Housen hallinnasta pyydettyään ensin parlamenttia siirtämään Buckinghamin palatsin kuningatar Charlotten nimiin. Kymmenien vuosien laiminlyönnin jälkeen palatsi oli huonossa kunnossa, jolloin parlamentti päätti purkaa sen ja rakentaa tilalle uuden rakennuksen.[5]

Uusi Somerset House muokkaa

 
Somerset Housen Strandin-puoleinen julkisivu. Painokuva vuodelta 1836.

Arkkitehti William Chambers palkattiin jo samana vuonna suunnittelemaan uusi Somerset House, johon sijoitettaisiin valtion virastoja ja akateemisia seuroja.[1][2] Ensimmäisenä valmistui Strandin varrella sijaitseva pohjoissiipi, jonne Royal Academy of Arts muutti 1779.[2][5] Seuraavana vuonna rakennuksessa aloittivat toimintansa myös luonnontieteitä edistävä Royal Society ja historiantutkimukseen keskittyvä Society of Antiquaries.[2]

Vuonna 1786 vihittiin käyttöön sisäpihan etelälaidalla kohoava Embankment Building ja kaksi vuotta myöhemmin valmistuivat itä- ja länsisiivet. Vuonna 1789 Embankment Buildingin tilat jakoivat merivoimien laivastoesikunta Navy Board ja leimaveroista vastaava Stamp Office. Chambers jäi eläkkeelle 72-vuotiaana 1795, ja hänen paikkansa Somerset Housen arkkitehtinä otti James Wyatt. Somerset Housen vuosia jatkuneet rakennustyöt päättyivät lopulta 1801 kokonaiskustannusten kivuttua 462 323 puntaan.[2]

Vuonna 1829 arkkitehti Robert Smirke palkattiin suunnittelemaan itäsiiven viereen King’s Collegea, joka valmistui 1835.[2][5] Vuonna 1836 Somerset Housessa aloitti toimintansa Britannian väestörekisteri ja sitä seuraavana vuonna Royal Academy muutti pois rakennuksesta Burlington Houseen Piccadillyn varrella. Britannian eri veroviranomaiset yhdistettiin 1849 yhdeksi verohallinnoksi, joka jatkoi toimintaansa samoissa tiloissa vielä 150 vuoden ajan.[2]

 
Taidenäyttely Somerset Housessa, akvatinta vuodelta 1808.

Vuonna 1856 valmistui arkkitehti James Pennethornen suunnittelema uusi siipi rakennuksen länsipuolelle.[2][5] Seuraavana vuonna Royal Society muutti Burlington Houseen ja Society of Antiquaries seurasi sitä 17 vuotta myöhemmin. Somerset Housen ja Thamesin välistä kulkeva rantakatu Victoria Embankment valmistui 1870 erottaen rakennuksen ja joen toisistaan. Laivastoesikunta muutti pois eteläsiivestä 1873 ja verohallinto otti siltä vapautuneet tilat käyttöönsä.[2]

Ennen toisen maailmansodan alkua verohallinto jätti väliaikaisesti Somerset Housen ja sen tilalle tuli armeijan huoltojoukoista vastaava ministeriö. Sodan jälkeen Alfred Richardson palkattiin kunnostamaan pommituksissa vaurioituneet Laivaston portaat (nykyiset Nelsonin portaat). Väestörekisteri muutti pois rakennuksesta 1970 pysyttyään samoissa tiloissa 134 vuotta. Pohjoissiiven tilat otti käyttönsä 1989 Courtauld Institute of Art ja sen hallinnoima taidegalleria.[2]

Vuonna 1997 perustettiin Somerset House Trust -säätiö, jonka tehtävä on edistää Somerset Housen tilojen julkista käyttöä. Eteläsiiven edessä oleva tasanne, josta avautuu komea näköala Thamesjoelle, avattiin yleisölle vuosituhannen vaihteessa, sen pysyttyä suljettuna yli sadan vuoden ajan. Samana vuonna Somerset Housessa järjestettiin useita taidenäyttelyitä ja sisäpihalle avattiin ensimmäistä kertaa luistelurata. Verohallinto muutti viimeisenä valtion virastona pois rakennuksesta 2011.[2]

Arkkitehtuuri muokkaa

Vanha Somerset House muokkaa

 
Alkuperäinen tudortyylinen palatsi Jan Kipin piirroksessa vuodelta 1722.

Alkuperäinen tudortyylinen palatsi oli Englannin ensimmäisiä renessanssikauden rakennuksia.[4] Inigo Jones kunnosti ja uudisti sitä sekä Anna Tanskalaisen että Henrietta Marian pyynnöstä. Merkittävin Jonesin tekemä uudistus oli palatsiin vuonna 1636 lisätty katolinen kappeli, jossa Henrietta Maria saattoi harjoittaa uskontoaan.[2][4]

Vuonna 1706 laaditun pohjapiirroksen perusteella tiedetään, että palatsiin kuului Strandin varrella sijainnut neliön muotoinen pääpiha, jota ympäröivät kuningattaren vastaanottotilat, vartiotuvat ja tallit. Pääpihan itäpuolella kaksi kerrosta alempana oli toinen neliöpiha, jota reunustivat kuningattaren ja hänen hovinsa jäsenten yksityisasunnot. Pihojen eteläpuolella oli kaksi neliön muotoista puutarhaa, joista avautui näköala Thamesjoelle.[5]

Palatsista on säilynyt nykyaikaan vain muutama kappelissa ollut muistolaatta, joissa nimetään Henrietta Marian hovin jäseniä, muun muassa hänen henkilääkärinsä Blasius Nunus Manhans Luzitanus (k. 1673). Chambers asennutti laatat sisäpihan alapuoliseen holvikäytävään lähelle paikka, josta kappeli purettiin.[4]

Uusi Somerset House muokkaa

 
Thomas Hosmer Shepherd, Somerset House, 1817. Maalauksesta näkyy, kuinka lähellä Somerset Housea Thames virtasi ennen Victoria Embankmentin rakentamista.

Chambersin suunnittelema uusi Somerset House oli Ison-Britannian ensimmäinen uusklassinen julkinen rakennus.[1][7] Sen Strandin-puoleinen julkisivu on vain yhdeksän pilarinväliä leveä ja muodostuu kiviharkoilla verhoillusta pohjakerroksesta ja puolipylväillä koristellusta toisesta kerroksesta. Symmetrinen ja näyttävä Thamesin-puoleinen julkisivu on hyvin pitkä (183 metriä) ja jakaantuu useisiin osiin samaan tapaan kuin Versailles’n palatsin julkisivu.[8] Sen edustalla on suuri tasanne, josta avautuu näkymä joelle.[1] Tasanteen alapuolella on palladiolaisilta silloilta näyttävät sulkuportit, joiden kautta rakennuksesta oli suora kulkuyhteys joelle ennen Victoria Embankmentin rakentamista.[2][8]

Chambers suunnitteli Somerset Housen näyttävien julkisivujen taakse virastokäyttöön soveltuvat sisätilat, jotka koostuvat käytävien ja portaikkojen yhdistämistä toimistoista ja kokoushuoneista.[2] Rakennukseen kuuluu myös suuri sisäpiha, joka on kaksi kertaa leveytensä pituinen. Sisäpihaa ympäröivien sivujen keskellä on korinttilaiset pylväiköt, joiden ylle kohoavat päätykolmiolla varustetut attikat ja kupolit.[8] 2000-luvun vaihteessa sisäpiha pinnoitettiin uudelleen graniittinupukivillä ja siihen upotettiin 55 vesisuuttimesta muodostuva suihkulähde.[9]

Nykytila muokkaa

Somerset House on ollut vuodesta 2000 lähtien Somerset House Trustin hallinnoima taidekeskus, joka esittelee yleisölle nykytaidetta ja tarjoaa toimitiloja kulttuurialan yrityksille ja yhteisöille. Keskuksessa vierailee vuosittain noin 3 miljoonaa ihmistä tutustumassa taidenäyttelyihin ja osallistumassa kulttuuritapahtumiin. Jokavuotisia tapahtumia ovat muun muassa Pick Me Up -taidegrafiikkafestivaali, Now Play This -pelitapahtuma, afrikkalaista nykytaidetta esittelevä 1:54 Contemporary African Art Fair ja valokuvataiteeseen keskittyvä Photo London. Sisäpihalla järjestetään kesäisin elävän musiikin konsertteja ja elokuvanäytöksiä ja talvisin sinne avataan luistinrata.[3] Siellä on pidetty myös Lontoon muotiviikkojen näytöksiä.[2]

Somerset Housen tiloissa toimii yli sata kulttuurialan yritystä ja yhteisöä yhden hengen start-up-yrityksistä suuriin järjestöihin ja oppilaitoksiin.[3][10] Koko pohjoissiipi on ollut vuodesta 1989 lähtien impressionista ja jälki-impressionistista taidetta esittelevän Courtauld Galleryn ja sitä hallinnoivan Courtauld Institute of Artin käytössä.[11][12] King’s College London sopi vuonna 2009 viereisen kampuksensa laajentamisesta Somerset Housen itäsiipeen, jossa toimii nyt yliopiston Dickson Poon School of Law ja julkisia näyttelytiloja.[13] Etelä- ja länsisiivessä sekä länsisiiven viereisessä uudessa siivessä on useita pienempiä yrityksiä ja järjestöjä, kuten vuonna 1820 perustettu Royal Society of Literature,[14] Britannian muotialaa edistävä British Fashion Council[15] ja 13–19-vuotiaista muusikoista koostuva National Youth Orchestra of Great Britain.[16] Somerset Housessa toimii myös useita kahviloita ja ravintoloita.[10]

Galleria muokkaa

Ulkotilat muokkaa

  •  
    Thamesin-puoleinen julkisivu
  •  
    Sisäpiha
  •  
    Kellarikerrokseen johtava käytävä
  •  
    Strandin-puoleinen julkisivu

Sisätilat muokkaa

  •  
    King’s Buildingin aula
  •  
    Porttikäytävän uusklassisia yksityiskohtia
  •  
    Sisätilojen uusklassisia yksityiskohtia, Courtauld Gallery.
  •  
    Porraskuilu, Courtauld Gallery.

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d Style Guide: Neo-classicism Victoria and Albert Museum. Viitattu 20.3.2019. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w History Somerset House Trust. Viitattu 20.3.2019. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d About Somerset House Somerset House Trust. Viitattu 20.3.2019. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e f Wilson, Duncan: The Tudor Palace at Somerset House History Today. Viitattu 20.3.2019. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e f g h i j k Thornbury, Walter: Somerset House and King's College Old and New London: Volume 3. Viitattu 20.3.2019. (englanniksi)
  6. ↑ Henrietta Maria Encyclopaedia Britannica. Viitattu 20.3.2019. (englanniksi)
  7. ↑ Sir William Chambers Encyclopaedia Britannica. Viitattu 20.3.2019. (englanniksi)
  8. ↑ a b c Somerset House GreatBuildings. Arkistoitu 8.2.2019. Viitattu 20.3.2019. (englanniksi)
  9. ↑ Somerset House Donald Insall Associates. Viitattu 21.3.2019. (englanniksi)
  10. ↑ a b Getting Here Somerset House Trust. Viitattu 20.3.2019. (englanniksi)
  11. ↑ The Courtald Gallery Somerset House Trust. Viitattu 20.3.2019. (englanniksi)
  12. ↑ Courtauld Connects The Courtauld Institute of Art. Viitattu 20.3.2019. (englanniksi)
  13. ↑ Somerset House East Wing King’s College London. Arkistoitu 25.1.2021. Viitattu 20.3.2019. (englanniksi)
  14. ↑ The Royal Society of Literature Somerset House Trust. Viitattu 20.3.2019. (englanniksi)
  15. ↑ British Fashion Council Somerset House Trust. Viitattu 20.3.2019. (englanniksi)
  16. ↑ National Youth Orchestra of Great Britain Somerset House Trust. Viitattu 20.3.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Somerset_House&oldid=22308058”