Soloi (Kilikia)

antiikin aikainen kaupunkivaltio Kilikiassa

Soloi (m.kreik. Σόλοι, lat. Soli), myöhemmin Pompeiupolis (m.kreik. Πομπηϊούπολις, Pompēiūpolis tai Pompēioupolis; lat. Pompeiopolis), oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Kilikiassa nykyisen Turkin alueella.[1][2][3] Se sijaitsi nykyisen Mezitlin paikalla.[4]

Soloi
Σόλοι
Soloin raunioita.
Soloin raunioita.
Sijainti

Soloi
Koordinaatit 36°44′35″N, 34°32′22″E
Valtio Turkki
Paikkakunta Mezitli, Mersin
Historia
Tyyppi kaupunki
Ajanjakso n. 700/600-luku eaa.–
Kulttuuri antiikki
Bysantti
Alue Kilikia
Aiheesta muualla

Soloi Commonsissa

Maantiede muokkaa

Soloi sijaitsi Kilikiassa Vähän-Aasian etelärannikolla olevalla rannikkotasangolla Välimeren rannalla. Se oli rakennettu Lamos- (nyk. Limonlu) ja Pyramos (nyk. Ceyhan) -jokien välille. Kaupungin lähellä virtasi Liparis (nyk. Mezitli) -joki, joka sai nimensä öljyisestä vedestään. Soloin arkeologinen alue sijaitsee Mezitlin kunnassa noin 11 kilometriä länteen nykyisestä Mersinin kaupungista.[2][3][5]

Soloin kaupunkikeskuksen pinta-ala oli noin 35 hehtaaria. Kaupunkivaltion hallussa olleen alueen kooksi on arvioitu noin 200–500 neliökilometriä.[1] Plinius vanhempi mainitsee kaupungin lähellä olleet bitumipitoiset lähteet.[6]

Kilikian Soloita ei tule sekoittaa Soloin kaupunkiin Kyproksella.

Historia muokkaa

 
Soloin persialaisvallan aikana lyömä stateeri, n. 380–333 eaa. Kuvituksessa Herakles ja tuntematon satraappi.
 
Soloin Antiokhos VII aikana lyömä drakhma, n. 138–129 eaa. Kuvituksessa diadeemiä kantava pää sekä valtikkaa pitävä Tykhe ja teksti ΒΑΣΙΛΕΩΣ ΑΝΤΙΟΧΟΥ ΕΥΕΡΓΕΤΟΥ, Basileōs Antiokhū Euergetū.

Soloi oli kreikkalainen siirtokunta, jonka perustivat perinteen mukaan Argoksesta ja Lindoksesta tulleet asuttajat.[2][7] Näin sen asukkaat olivat doorilaista alkuperää. Perustaminen ajoitetaan arkaaisen kauden alkuun 700- tai 600-luvulle eaa., mutta tätä ei ole voitu vahvistaa arkeologisesti. Kaupungin on myös ehdotettu olleen tätäkin vanhempi foinikialainen siirtokunta, jonka kreikkalaiset asuttivat.[1] Diogenes Laertioksen mukaan Soloin olisi kuitenkin perustanut Solon, joka antoi kaupungille oman nimensä, ja se olisi ollut Ateenan siirtokunta.[8] Tämä ei todennäköisesti pidä paikkaansa.

Ensimmäisenä Soloin mainitsee historiassa Ksenofon.[9] Soloi löi omaa hopearahaa noin vuosina 480–333 eaa. ja pronssirahaa 300-luvulta eaa. lähtien.[1] Kaupunki vaikuttaa olleen vauras ja kukoistava, sillä Aleksanteri Suuri vaati siltä vuonna 333 eaa. 200 talentin suuruista sakkoa siitä, että kaupunki oli ollut persialaisten puolella.[2][3][10]

Soloista olivat kotoisin filosofi Khrysippos sekä runoilijat Filemon ja Aratos.[3] Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymiä Soleus (Σολεύς), monikossa Soleīs (Σολεῖς).[3][8] Soloin kreikkalaisten kerrotaan puhuneen hyvin rikkonaista kreikkaa, koska olivat niin paljon tekemisissä Kilikian ei-kreikkalaisten alkuperäisasukkaiden kanssa. Tästä sai alkunsa kielivirheisiin viittaava termi solesismi (σολοικισμός, soloikismos), joka on päätynyt lainasanana nykykieliin.[2][3][11] On kuitenkin epäilty, liittyikö tämä todellisuudessa Kilikian Soloihin.[2] Toisissa perinteissä termin alkuperä kytkettiin Kyproksen Soloihin.[3][8][12]

Armenian kuningas Tigranes tuhosi Soloin kolmannen Mithridateen sodan yhteydessä 70-luvun eaa. puolessa välissä. Tigranes ilmeisesti siirrätti monet kaupungin asukkaista Tigranokertaan.[2][3][13] Soloin paikka säilyi lähes autiona vuoteen 67 eaa., jolloin Pompeius asutti sinne joukon entisiä merirosvoja ja antoi sille itsensä mukaan uuden nimen Pompeiupolis.[2][3][14]

Varhaisella kristillisellä ajalla Pompeiupolis oli piispanistuin. Arabit valtasivat kaupungin 600-luvulla.[2]

Rakennukset ja löydökset muokkaa

 
Soloin raunioita.

Soloi oli ympäröity kaupunginmuureilla, jotka oli varustettu torneilla.[3] Antiikin lähteiden mukaan kaupungilla oli akropolis eli linnavuori ja yläkaupunkikukkula. Kaupungin paikalta tehdyt löydökset ovat pääosin peräisin hellenistiseltä kaudelta.[1] Huomattavimmat rauniot ovat peräisin pylväin reunustetusta 320 metriä pitkästä kadusta, jonka noin 200 alkuperäisestä pylväästä 22 on edelleen pystyssä. 1800-luvulla pystyssä oli vielä 42 pylvästä. Rinteessä sijaitsi kreikkalainen teatteri, joka oli näkyvissä vielä 1800-luvulla. Kaupungin sataman paikka on selkeästi näkyvissä, ja sen aallonmurtajista on säilynyt jäänteitä.[2][3]

Kaupungin muihin löydöksiin lukeutuu muun muassa hautoja ja sarkofageja.[3] Aratoksen hautapaikkana pidettiin antiikin aikana kaupungin lähellä ollutta kukkulaa.[3]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”1011 Soloi”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
  2. a b c d e f g h i j Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”SOLOI later POMPEIOPOLIS, Cilicia Campestris, Turkey”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i j k l m Smith, William: ”Soli”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  4. Soloi Pleiades. Viitattu 6.5.2019.
  5. Plinius vanhempi: Naturalis historia 5.22; Vitruvius: De architectura 8.3; Antig. Caryst. 150; Strabon: Geografia 14.
  6. Plinius vanhempi: Naturalis historia 31.2.
  7. Strabon: Geografia 14; Pomponius Mela: De situ orbis 1.13; Livius: Rooman synty 37.56.
  8. a b c Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit 1.51.
  9. Ksenofon: Anabasis 1.2.24.
  10. Arrianos: Anabasis 2.5.5; Curtius: Historiae Alexandri Magni Macedonis 3.17.
  11. Liddell, Henry George & Scott, Robert: σολοικισμός, ὁ A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  12. Eustathios: Ad Dionysium periegetem 875; Suda, Σόλοι.
  13. Dion Kassios: Historiae Romanae 36.20; Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, ”Pompeius”; Strabon: Geografia 11.
  14. Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, ”Pompeius”; Strabon: Geografia 14; Appianos: Mithridateen sodat 105; Klaudios Ptolemaios: Geografia 5.8.4; Plinius vanhempi: Naturalis historia 5.22; Tacitus: Keisarillisen Rooman historia 2.58.

Aiheesta muualla muokkaa