Sirokattara
Sirokattara (Bromus lepidus) on yksivuotinen töpökattaroihin (Bromus) kuuluva heinäkasvilaji. Sirokattara voi kasvaa jopa 70 cm korkeaksi ja sen varret ovat pystyjä. Lehdet ovat harmaanvihreitä ja noin 5 mm leveitä. Lehtitupet ovat karvallisia ja kieleke on lyhyehkö.[1]
| Sirokattara | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Heinäkasvit Poaceae |
| Alaheimo: | Poöideae |
| Suku: | Töpökattarat Bromus |
| Laji: | lepidus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Bromus lepidus |
|
 Sirokattaran levinneisyys New Yorkin osavaltiossa. |
|
| Katso myös | |
Sirokattaran kukinto on röyhy, joka koostuu suurehkoista, kaljuista, puhtaanvihreistä tähkylöistä. Kussakin tähkylässä on viidestä kahdeksaan kukkaa. Kaleet ovat epätavallisen pitkät ja alimmissa kaleissa on kolmesta viiteen suonta. Ulkohelpeet ovat pyöreäselkäisiä sekä noin 6 mm pitkiä ja niissä on 5 mm pitkät vihneet. Sirokattara kukkii kesä–heinäkuussa.[1]
Sirokattara muistuttaa eniten mäkikattaraa (Bromus hordeacus), ja toisinaan sirokattaraa on pidetty myös mäkikattaran yhtenä alalajina. Sirokattara on harvinainen ja se kasvaa ratapihoilla, tienpientareilla sekä niitä muistuttavilla kasvupaikoilla.[1]
Suomessa sirokattarasta on muutama havainto lähes sadan vuoden takaa eteläisestä Suomesta. Uusimmat havainnot Suomesta ovat pääkaupunkiseudulta 1950-, 1960- ja 1980-luvuilta.[2] Ruotsissa sirokattaraa tavataan ainoastaan Skånessa. Sirokattara on myös löydetty ensimmäisen kerran Skånesta ja tuo löytö on julkaistu vuonna 1924.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Arne A. Anderberg: Den virtuella floran: Finlosta (Bromus lepidus) Den virtuella floran. 1999. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 16.4.2017. (ruotsiksi)
- ↑ Raino Lampinen & Tapani Lahti: Kasviatlas 2015: Sirokattara (Bromus lepidus) Kasviatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 16.4.2017. (suomeksi)