Sinfonia nro 14 (Šostakovitš)

Dmitri Šostakovitšin sinfonia nro 14 op. 135 valmistui keväällä 1969. Teos kantaesitettiin 29. syyskuuta 1969. Se on sävelletty sopraanolle, bassolle, jousiorkesterille ja lyömäsoittimille.

Šostakovitšin neljästoista sinfonia koostuu yhdestätoista laulusta, jotka käsittelevät aiheeltaan kuolemaa. Sanoitukset ovat neljän eri runoilijan — Federico García Lorcan, Guillaume Apollinairen, Wilhelm Küchelbeckerin ja Rainer Maria Rilken — käsialaa. Sinfonia on omistettu Benjamin Brittenille.[1] Teosta voidaan esittää sekä venäjänkielisenä että monikielisenä versiona.

OsatMuokkaa

  1. Adagio. "De profundis" (Lorca)
  2. Allegretto. "Malagueña" (Lorca)
  3. Allegro molto. "La loreley" (Apollinaire)
  4. Adagio. "Le suicidé" (Apollinaire)
  5. Allegretto. "Les attentives I" (Apollinaire)
  6. Adagio. "Les attentives II" (Apollinaire)
  7. Adagio. "À la Santé" (Apollinaire)
  8. Allegro. "Réponse des Cosaques Zaporogues au Sultan de Constantinople" (Apollinaire)
  9. Andante. "O Delvig, Delvig!" (Küchelbecker)
  10. Largo. "Der Tod des Dichters" (Rilke)
  11. Moderato. "Schluß-Stück" (Rilke).

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.