Wilhelm Küchelbecker

Venäläinen runoilija

Wilhelm Küchelbecker (ven. Вильге́льм Ка́рлович Кюхельбе́кер, Vilgelm Karlovitš Kjuhelbeker; 21. kesäkuuta (J: 10. kesäkuuta) 1797 Pietari, Venäjän keisarikunta23. elokuuta (J: 11. elokuuta) 1846 Tobolsk) oli venäläinen runoilija ja dekabristi.[1]

Wilhelm Küchelbecker

Küchelbecker syntyi Pietarissa venäjänsaksalaiseen perheeseen. Hän kasvoi Virossa ja oli Aleksandr Puškinin opiskelutoveri Keisarillisessa Aleksanterin lyseossa Tsarskoje Selossa.[2]Malline:Lähde tarkemmin, linkki vei mainossivulle, joten pois Vuonna 1820 Küchelbecker matkusti ulkomaille A. L. Naryškinin sihteerinä. Italian ja Kreikan vapausliikkeet tekivät Küchelbeckeriin suuren vaikutuksen, ja matkansa aikana hän tapasi J. W. von Goethen. Vuonna 1821 Küchelbecker luennoi Pariisissa Venäjän kirjallisuudesta, mutta suurlähetystö käski häntä lopettamaan luennot ja palaamaan heti Venäjälle.[3]

Küchelbecker oli saksalaisesta taustastaan huolimatta kansallismielinen venäläinen. Hän taisteli Kaukasian sodassa ja osallistui joulukuussa 1825 dekabristikapinaan, jonka tavoitteena oli estää keisari Nikolai I:n valtaannousu. Hän aikoi ampua keisarin veljen, suuriruhtinas Mihailin, mutta kapina epäonnistui, ja Küchelbecker pakeni ulkomaille. Hänet vangittiin Varsovassa ja tuomittiin kuolemaan. Hän oli vankina muun muassa Suomenlinnan ja Käkisalmen linnoituksessa. Kymmenen vankeusvuoden jälkeen hänet karkotettiin vuonna 1835 Itä-Siperiaan ja siirrettiin 1844 Länsi-Siperiaan.[3]

Küchelbecker kirjoitti Puškinin muistoksi elegian, kun tämä oli saanut surmansa kaksintaistelussa. Küchelbecker kuoli tuberkuloosiin Siperiassa Tobolskissa 1846.[2]

Venäläinen säveltäjä Dmitri Šostakovitš käytti Küchelbeckerin runoa "O Delvig!" ("О Дельвиг, Дельвиг!") neljännessätoista sinfoniassaan vuonna 1969.lähde? Juri Tynjanov kirjoitti hänestä romaanin Kjuhlja (1925).[4]

TeoksiaMuokkaa

  • Разлука, 1817
  • Поэты, 1820
  • К Прометею, 1820 (julk. 1926)
  • Пророчество, 1822 (julk. 1891)
  • Греческая песнь, 1821 (julk. 1939)
  • К Ахатесу, 1821 (julk. 1939)
  • Тень Рылеева, 1827 (julk. 1862)
  • Участь русских поэтов, 1845
  • Аргивяне, tragedia, 1822–1824
  • О направлении нашей поэзии, особенно лирической, в последнее десятилетие, 1824
  • Смерть Байрона, 1824
  • Сирота, runoelma, 1833 (julk. 1939)
  • Ижорский I–II, 1829–33 (julk. 1836); III, 1840–41 (julk. 1939)
  • Иван — купецкий сын, satunäytelmä 1832–1842 (julk. 1939)
  • Прокофий Ляпунов, tragedia 1834 (julk. 1938)
  • Последний Колонна, romaani 1832–1843 (julk. 1937)

LähteetMuokkaa

  1. Eesti Entsüklopeedia 5, s. 325. Tallinn 1990. ISBN 5-89900-009-0
  2. a b Chandler, Robert – Mashinski, Irina – Dralyuk, Boris: The Penguin Book of Russian Poetry. Penguin, 2015. ISBN 978-0-14-197226-8. (englanniksi)
  3. a b Вильгельм Кюхельбекер: Биография. Д. И. Бернштейн: Краткая литературная энциклопедия 3. Москва: Советская энциклопедия, 1966.
  4. Käännetty saksaksi nimellä Wilhelm Küchelbecker, Dichter und Rebell: Historischer Roman vuonna 1929 (Berlin: G. Kiepenheuer).