Sinfonia nro 15 (Šostakovitš)

Sinfonia nro 15 (A-duuri, op. 141) on Dmitri Šostakovitšin viimeinen sinfonia. Se valmistui vuonna 1971, ja se kantaesitettiin säveltäjän pojan Maksim Šostakovitšin johdolla 8. tammikuuta 1972.

Šostakovitšin 15. sinfonia on puhtaasti soittimellinen toisin kuin sitä edeltäneet sinfoniat nro 13 ja 14. Monista Šostakovitšin myöhäisistä sinfonioista poiketen 15. sinfoniassa ei tiedetä esiintyvän viittauksia historian, sodan ja politiikan aiheisiin. Teosta pidetään laajalti omaelämäkerrallisena, säveltäjän omaa urakehitystä reflektoivana. 15. sinfoniassa onkin viittauksia sekä Šostakovitšin omiin aiempiin teoksiin että muiden säveltäjien teoksiin. Ensimmäisessä osassa lainataan Gioacchino Rossinin Wilhelm Tell -oopperan alkusoittoa. Sinfoniassa on lainattu myös Richard Wagnerin motiiveja sekä muunneltuina Pjotr Tšaikovskin ja Gustav Mahlerin sävellyksiä. Orkestraatio 15. sinfoniassa on Šostakovitšin sinfonisen tuotannon joukossa erityisen kevyttä.

15. sinfonian ensimmäinen osa on tyyliltään leikillinen. Sillä olikin alun perin lisänimi "Lelukauppa". Toinen osa on pitkä ja arvoituksellinen, kolmas osa puolestaan satiirinen ja teoksen osista lyhyin. Finaalin musiikkia on kuvailtu sinfonian kryptisimmäksi ja syvällisimmäksi; sen onkin arveltu ilmentävän säveltäjän ajatuksia lähestyvästä kuolemasta.

Osat

1. Allegretto
2. Adagio – Lento – Adagio
3. Allegretto
4. Adagio – Allegretto

Lähteet

Dmitri Šostakovitšin sinfoniat

• Sinfonia nro 1
• Sinfonia nro 2 (”Lokakuulle”)
• Sinfonia nro 3 (”Toukokuun ensimmäinen”)
• Sinfonia nro 4
• Sinfonia nro 5
• Sinfonia nro 6
• Sinfonia nro 7 (”Leningrad-sinfonia”)
• Sinfonia nro 8
• Sinfonia nro 9
• Sinfonia nro 10
• Sinfonia nro 11 (”Vuosi 1905”)
• Sinfonia nro 12
• Sinfonia nro 13 (”Babi Jar”)
• Sinfonia nro 14
• Sinfonia nro 15