Avaa päävalikko

Siikajoen uittokanava eli Painuan uittokanava tai Neittävän uittokanava on Pohjois-Pohjanmaan Vaalassa sijaitseva, vuosina 19031907 rakennettu 12 kilometrin pituinen kanava, jota käytettiin tukinuittoon. Kanava yhdistää Oulujärven Painuanlahden ja Siikajoen sivuhaaran Neittävänjoen toisiinsa.

Kanava kulkee suurelta osalta multa-, turve- ja suoalueiden läpi joten kanavan luiskat on tuettu puurakenteilla, kanavan pohjalla on puulava ja reunaluiskiin on tasoitettu paikat uittotyömiehille. Kanavan putouskorkeus on 21,4 metriä ja kanavassa on sen vuoksi yhdeksän 17–120 metrin pituista puista uittoränniä. Painuanlahden päässä kanava kulkee 3,5 kilometriä kuivemman maan halki ja ns. Maaselän poikki se kulkee 200 metriä pitkässä kallioleikkauksessa. Kanavan Neittävän joen puoleisessa päässä oli aikoinaan kolme höyryvoimalla käyvää proomujen päälle rakennettua tukkien nostolaitetta eli kiramoa. Kanavavahdin entinen talo sijaitsee Talassaaressa kanavan varrella mutta Soidinkankaalla sijainnut kanavankaitsijan vahtitupa on siirretty ensin Säräisniemelle ja sittemmin rakennus on palanut. [1]

Kanavahankkeen tarkoituksena oli mahdollistaa Kainuun puun uittaminen myös Siikajoen kautta Pohjanlahteen ja lisätä näin kilpailua Kainuun metsävarojen käytöstä. Kanavaa käyttivät Raahen Puutavara Osakeyhtiö, Toiminimi F. A. Juselius ja A. Santaholma Osakeyhtiö puun uittokuljetuksiin Raaheen, Kalajoelle ja Himangalle. Kanava ei kuitenkaan täyttänyt sille asetettuja odotuksia, koska uitto Siika- ja Neittävänjoilla osoittautui hankalaksi. Ensimmäisenä vuonna voitiin uittaa vain kanavan osuus, puut oli sitten nostettava maalle talvehtimaan ja vasta seuraavana keväänä tulvan aikana uitto saattoi jatkua Siikajoessa kohti Pohjanlahtea.

Kanavan käyttö lopetettiin kannattamattomana ja sen viimeinen uittokausi oli vuonna 1922. Kanava on tarkoitus kunnostaa matkailunähtävyydeksi.

LähteetMuokkaa