Sigismund
Sigismund (puol. Zygmunt III Waza, liett. Zigmantas Vaza, ruots. Sigismund); (20. kesäkuuta 1566 Gripsholmin linna, Strängnäs, Ruotsi – 30. huhtikuuta 1632 Varsova, Puola-Liettua) oli Ruotsin kuningas vuosina 1592–1599 ja Puolan kuningas vuosina 1587–1632. Suomessa ja Ruotsissa hänet tunnetaan vain Sigismundina. Puolan kuninkaana hänet tunnetaan nimellä Sigismund III Vaasa (Zygmunt III Waza).[1]
| Sigismund | |
|---|---|
.jpg) | |
| Puolan kuningas | |
| Valtakausi | 19. elokuuta 1587 – 30. huhtikuuta 1632 |
| Kruunajaiset | 27. joulukuuta 1587 |
| Edeltäjä | Stefan Batory |
| Seuraaja | Vladislav IV Vaasa |
| Ruotsin kuningas | |
| Valtakausi | 17. marraskuuta 1592 – 24. heinäkuuta 1599 |
| Kruunajaiset | 19. helmikuuta 1594 |
| Edeltäjä | Juhana III |
| Seuraaja | Kaarle IX |
| Syntynyt |
20. kesäkuuta 1566 Gripsholmin linna, Mariefred, Ruotsi |
| Kuollut |
30. huhtikuuta 1632 (65 vuotta) Varsova, Puola |
| Puoliso |
Anna Habsburg Konstantia Habsburg |
| Lapset |
Anna Maria Katarina Vladislav IV Katarina Kristoffer Juhana Juhana II Kasimir Juhana Albert Karl Ferdinand Alexander Anna Konstantia |
| Suku | Vaasa |
| Isä | Juhana III |
| Äiti | Katariina Jagellonica |
| Uskonto | katolinen |
| Nimikirjoitus |
 |
.jpg)
Suku muokkaa
Sigismund oli Ruotsin kuninkaan Juhana III:n ja puolalaisen ruhtinatar Katariina Jagellonican poika. Katariina oli Puolan kuninkaan Sigismund I:n tytär ja Sigismund II:n sisar ja kuului ylhäiseen Jagiełło-sukuun. Sigismund oli katolilainen äitinsä mukaan. Hän syntyi vanhempiensa vankeuden 1563-1567 aikana Gripsholmin linnassa. Hänen sisarensa olivat Isabella Vaasa (1564–1566), joka kuoli kaksivuotiaana ja Anna Vaasa (1568–1625), joka kuoli naimattomana.
Ruotsin kuninkaana muokkaa
- Katso myös: Sigismundin ja Kaarlen valtataistelu
Ruotsin valtaistuimella Sigismundin kausi jäi varsin lyhyeksi, ja sitä varjosti jatkuva valtataistelu Kaarle-herttuan – Sigismundin sedän – kanssa. Suomen kannalta merkittävin Sigismundin kauden tapahtuma oli vuosina 1596–1597 käyty nuijasota, joka liittyi osaltaan taisteluun valtaistuimesta.
Sigismund kruunattiin kuninkaaksi syksyllä 1593 hänen isänsä Juhana III:n kuoltua marraskuussa 1592. Sigismund oli jo aiemmin valittu Puolan kuninkaaksi vuonna 1587. Kustaa Vaasan vuonna 1544 asettaman perintökuninkuussäädöksen vuoksi Sigismund oli periaatteessa Ruotsin laillinen kruununperijä.
Maan ylhäisaateli Kaarle-herttuan johdolla kuitenkin vastusti katolisen Sigismundin kruunausta. Luterilaisessa Ruotsissa katolisen Sigismundin pelättiin merkitsevän vastauskonpuhdistusta. Sigismund painostettiin allekirjoittamaan niin sanottu Uppsalan julistus, jossa Ruotsin todettiin pysyvän luterilaisena valtiona.
Sigismund ei koskaan saanut Ruotsia kunnolla valtaansa. Puolan valtiopäivät eli sejm antoi kuninkaalle luvan poistua maasta vain vuodeksi, eli Sigismund joutui pian jättämään Ruotsin Kaarle-herttuan sijaishallinnon käsiin. Kaarle-herttua ryhtyi nopeasti laajentamaan valtaansa ja horjuttamaan Sigismundin asemaa.
Kaarle-herttua kaappasi vallan Arbogan valtiopäivillä vuonna 1597. Hän julistautui valtionhoitajaksi etenkin talonpoikien tuella.
Sigismund yritti palauttaa valtaansa Ruotsissa asein. Hänen joukkonsa nousivat maihin Ruotsin Kalmarissa syyskesällä 1598. Lähellä Linköpingiä 25. syyskuuta 1598 käydyssä ratkaisevassa Stångebron taistelussa Kaarlen joukot voittivat, ja Sigismund palasi Puolaan. Suomesta lähti Sigismundin tueksi Akseli Kurjen johtama armeija, mutta se ei ehtinyt paikalle ajoissa.
Linköpingin valtiopäivillä helmi–maaliskuussa 1600 tunnustettiin Kaarlen nousu valtaan. Samalla Sigismundin perillisten todettiin menettäneen oikeutensa Ruotsin kruunuun.
Suomesta tuli Kaarle-herttuan ja Sigismundin valtataistelun merkittävä näyttämö. Sigismundin Suomen käskynhaltijaksi nimittämä Klaus Fleming oli kuninkaan tärkein kannattaja. Nuijasodassa Kaarle-herttua tuki aktiivisesti kapinallisia. Vuosina 1597–1599 Kaarle-herttuan joukot ja Sigismundille uskolliset suomalaisjoukot kävivät useita taisteluita Turun linnasta ja Suomen hallinnasta.
Suomalaisten asettumista Sigismundin kannalle tuki Pentti Renvallin mukaan ulkopolitiikka ja koettu ”idän vaara”. Suomessa uskottiin, että Puolan ja Ruotsin liitto olisi vahva turva Venäjää vastaan.
Puolan kuninkaana muokkaa
Jo Sigismundin isä Juhana III oli turhaan pyrkinyt Puolan kuninkaaksi kahteen otteeseen. Kun se ei onnistunut, hän ryhtyi ajamaan tehtävään poikaansa. Myöhemmin Juhana III alkoi kuitenkin epäillä ratkaisun viisautta, sillä myös Ruotsin ylhäisaateli tuki kuninkuutta Puolassa siitä syystä, että se antaisi heille suuremman vallan Ruotsissa.
Sigismund valittiin Puolan kuninkaaksi vuonna 1587. Jakaantuneet valtiopäivät valitsivat itse asiassa kaksi kuningasta. Maaseutuaateli valitsi Sigismundin ja ylhäisaateli Habsburg-sukua oleva arkkiherttua Maximilianin. Sigismundia tukevat maaseutuaatelin joukot kuitenkin löivät taistelussa ylhäisaatelin Krakovan edustalla, ja Sigismundista tuli kuningas.
Kuninkaan valta oli Puolassa kaiken kaikkiaan heikko, ja lisäksi Sigismund III menetti pian maalaisaatelin tuen. Sigismund oli kuninkaana aluksi passiivinen, eikä hän esimerkiksi halunnut taistella Vironmaan liittämiseksi Puolaan, vaikka oli sitoutunut siihen kuninkaaksi noustessaan. Myöhemmin Sigismund aktivoitui, ja hänen asemansa vahvistui.
Sigismund III ei koskaan luopunut vaateistaan Ruotsin kruunuun, vaan piti itseään kuolemaansa saakka Ruotsin oikeana hallitsijana.[2] Vuonna 1600 Puola yritti Sigismundin johdolla vallata Ruotsilta Vironmaan. Tämän jälkeen maiden välille puhkesi sota Liivinmaan omistuksesta. Sigismund kävi sotaa setäänsä Kaarlea (kuninkaana Kaarle IX) ja myöhemmin serkkuaan Kustaa II Adolfia vastaan Altmarkin välirauhaan vuoteen 1629 asti.
Sigismund hämmensi osaltaan myös Venäjän sekasortoista tilannetta 1600-luvun alussa. Vuonna 1609 hän lähti sotaretkelle kohti Smolenskia. Kun Rurikien hallitsijasuku oli sammunut Venäjällä vuonna 1598, uudeksi tsaariksi oli useita tarjokkaita. Pajariduuma tarjosi tsaariutta Sigismundin pojalle Vladislaville, ja puolalaisjoukot jatkoivat kohti Moskovaa. Puolan joukot löivät ruotsalais-venäläisen armeijan 1610 ja pääsivät Moskovaan.[3] Puola miehitti Moskovan Kremliä pari vuotta, ja Vladislavin tsaarius olisi varmistunut, ellei Sigismund olisi vaatinut paikkaa itselleen. Kansannousun jälkeen puolalaiset ajettiin Moskovasta. Sotaretki jatkui vielä muutaman vuoden ja päättyi Puolalle edulliseen rauhaan vuonna 1618.
Puolan kuninkaana Sigismund muun muassa muutti maan pääkaupungin Krakovasta Varsovaan vuonna 1596 ja rakennutti sinne kuninkaanlinnan. Puolan ja Liettuan unionissa Varsova oli sopiva pääkaupungin paikka, sillä se oli suunnilleen puolivälissä Krakovan ja Vilnan välillä. Aivan kuninkaanlinnan viereen rakennettiin näyttävä Sigismund III Vaasan patsas.
Eräs Sigismund III:n merkittävimpiä päätöksiä oli maan katolisen ja ortodoksisen kirkon yhdistäminen uniaattikirkoksi Brestin unionissa vuonna 1596. Päätöksen mukaan maan ortodoksit säilyttivät tunnustuksensa, mutta tunnustivat paavin yliherruuden.[4] 45 vuotta vallassa ollut Sigismund III on Puolan pitkäikäisimpiä hallitsijoita. Sigismundin seuraaja maan kuninkaana oli hänen poikansa Vladislav IV (Władysłav IV Waza).
Avioliitot ja lapset muokkaa
Sigismund III avioitui ensimmäinen kerran 31. toukokuuta 1592 Anna Itävaltalaisen kanssa, avioliitto 1592–1598
Heille syntyi viisi lasta, joista yksi eli aikuiseksi asti:
- Anna Maria (23. toukokuuta 1593 – 9. helmikuuta 1600), kuoli kuusivuotiaana
- Katarina puol. Katarzyna (toukokuu 1594 – kesäkuu 1594), kuoli kaksikuisena
- Vladislav IV puol. Władysław (9. kesäkuuta 1595 – 20. toukokuuta 1648), Puolan kuningas vuodesta 1632
- Katarina puol. Katarzyna (27. syyskuuta 1596 – kesäkuuta 1597), kuoli alle vuoden ikäisenä
- Kristoffer puol. Krzysztof (10. helmikuuta 1598), syntyi kuolleena ja Anna Itävaltalainen kuoli verenvuotoon
.jpg)
Sigismund III avioitui toisen kerran 11. joulukuuta 1605 Annan nuoremman sisaren Konstantia Itävaltalaisen kanssa, avioliitto 1605–1631
Heille syntyi seitsemän lasta, joista kaksi kuoli jo pieninä lapsina:
- Juhana Kasimir (25. joulukuuta 1607 – 14. tammikuuta 1608), kuoli alle kuukauden ikäisenä
- Juhana Kasimir (22. maaliskuuta 1609 – 16. joulukuuta 1672), hallitsi vuosina 1648–1668 kuningas Juhana II Kasimirina
- Juhana Albert (25. kesäkuuta 1612 – 29. joulukuuta 1634), kardinaali, Warmian ja Krakówan ruhtinaspiispa, kuoli 22-vuotiaana todennäköisesti isorokkoon
- Karl Ferdinand (13. lokakuuta 1613 – 9. toukokuuta 1655), Wrocławin piispa 1625, Płockin piispa 1640 ja Opolen herttua 1648-1655
- Aleksander Karl (4. marraskuuta 1614 – 19. marraskuuta 1634), kuoli 20-vuotiaana isorokkoon
- Anna Konstantia (26. tammikuuta 1616 – 24. toukokuuta 1616), kuoli nelikuisena
- Anna Katarina Konstantia (7. elokuuta 1619 – 8. lokakuuta 1651), avioitui Neuburgin vaaliruhtinas Filip Vilhelmin (1615–1690) kanssa, heillä ei ollut lapsia
Lähteet muokkaa
- Keränen, Jorma: Kustaa Vaasa ja uskonpuhdistuksen aika, teoksesta Suomen historian pikkujättiläinen. Porvoo: WSOY, 1989. ISBN 951-0-14253-0.
- Hovi, Kalervo: Puolan historia. Keuruu: Otava, 1994. ISBN 951-1-11207-4.
- Renvall, Pentti: Baltian kysymyksen kriisi, teoksesta Suomen historian käsikirja I. Porvoo: WSOY, 1949.
- Nuijasota, Kokkola.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
- Mirkka Lappalainen: Pohjolan Leijona. Helsinki: Siltala, 2014. ISBN 978-952-234-242-3.
Viitteet muokkaa
- ↑ Zygmunt III Vasa (1566–1632)Polska.gov (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Lappalainen, s. 34
- ↑ Jerzy Lukowski, W. H. Zawadzki: A concise history of Poland, s. 92. Cambridge University Press, 2006. ISBN 9780521618571. (englanniksi)
- ↑ Venäjä, slaavilaisten kansojen isoveli, Helsinki.fi, viitattu 24.11.2014
Aiheesta muualla muokkaa
- Jussi Nuorteva: Sigismund (1566–1632) (maksullinen) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.6.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Louise Stjernströmin (Carl Blinkin) teokset Kaarle ja Sigismund: I: Protestanttiko vai katolinen? ja II: Lehti kääntyy vapaasti ladattavina e-kirjoina Project Gutenbergiltä.
|
Edeltäjä: Juhana III |
Ruotsin kuningas 1593–1599 |
Seuraaja: Kaarle IX |
.svg){kind=small}
|
Edeltäjä: Stefan Batory |
Puolan kuningas 1587–1632 |
Seuraaja: Vladislav IV |