Sigbrit Willoms
Sigbrit Willoms (myös Villoms, Willums tai Willems) oli hollantilaissyntyinen nainen, joka oli Tanskan kuningas Kristian II:n tärkeä neuvonantaja sekä tämän rakastajattaren Dyveke Sigbritsdatterin äiti.
Sigbrit Willomsin veli oli Amsterdamin pormestari.[1] Leskeytynyt Sigbrit muutti 1500-luvun alussa kestikievarin pitäjäksi Norjan Bergeniin. Vuonna 1507 (tai 1509) Norjan käskynhaltijana toiminut Tanskan prinssi Kristian rakastui hänen tyttäreensä Dyvekeen ja otti tämän rakastajattarekseen, jolloin äiti ja tytär muuttivat hänen luokseen Osloon. Kristianin noustua vuonna 1513 Tanskan valtaistuimelle he siirtyivät Kööpenhaminaan. Dyveken kuoltua vuonna 1517, huhujen mukaan myrkytettynä, Sigbritistä tuli entistäkin vaikutusvaltaisempi ja kuningas Kristian alkoi kysyä hänen neuvoaan kaikissa asioissa. Sigbrit nousi vähitellen julkiseen asemaan ja hän jopa neuvotteli kuninkaan nimissä ulkomaiden lähettiläiden kanssa.[1][2] Hän saavutti myös kuningatar Elisabet Itävaltalaisen luottamuksen.[1] Sigbrit osallistui kruununprinssi Hannun kasvatukseen ja hänet tunnettiin kuningasperheessä nimellä ”äiti Sigbrit”.[2]
Sigbrit vaikutti vuodesta 1517 alkaen Tanskan tulli-, finanssi- ja rahapolitiikkaan, ja osoitti kiinnostusta varsinkin kaupan edistämiseen.[1] Hän tuki Kristianin pyrkimystä tehdä Kööpenhaminasta Itämeren kaupan keskus. Vuodesta 1519 Sigbrit kontrolloi Juutinrauman tulleja ja siirrätti tullien perimisen Helsingørista Kööpenhaminaan keskittääkseen verotusta. Hän otti hoitaakseen myös epäsuositun viiniveron. Hänen aloitteestaan Kristian kutsui hollantilaisia talonpoikia Amagerin saarelle, jossa nämä uudistivat maataloustuotteiden hyödyntämistä kuten voin ja juuston valmistusta. Sigbrit puuttui myös Kööpenhaminan kaupunginhallintoon ja vaati määräyksiä kaupungin siisteyden parantamisesta.[2]
Sigbrit kannusti jatkuvasti kuningas Kristiania suosimaan porvaristoa, kauppiaita ja talonpoikia aatelin kustannuksella, joten hän oli erittäin vihattu Tanskan aatelin keskuudessa. Kielteisen jälkimaineensa vuoksi häntä on väitetty muun muassa vuoden 1520 Tukholman verilöylyn suunnittelijaksi, vaikka tästä ei ole mitään todisteita.[2] Kun Kristian II vuonna 1523 syöstiin vallasta, Sigbrit seurasi häntä maanpakoon. Hänen tiedetään eläneen ainakin vielä 1531 Gentissä Flanderissa. Vahvistamattoman tiedon mukaan hänet olisi myöhemmin poltettu noitana.[1]