Wikipedia

Sierra Leonen maantiede

Sierra Leone voidaan jakaa maantieteellisesti neljään alueeseen. Rannikolla on 8–40 kilometriä leveä matala rannikkotasanko sekä toisaalta vuoristoinen Sierra Leonen niemimaa. Rannikkotasankoa seuraa sisämaan tasanko, joka on noin puolet maan pinta-alasta. Maan koillisosa on puolestaan Guinean ylätasankoon kuuluvaa tasankoa, jossa kohoaa myös muun muassa Lomavuoret ja maan korkein kohta Loma Mansa.

Sierra Leonen maantiede
Sierra Leonen kartta
Sierra Leonen kartta
Maanosa Afrikka
Naapurimaat Guinea, Liberia
Koordinaatit 8°30′N, 11°30′W
Tilastot
Pinta-ala 71 740 km²
 – Sisävesi 120 km² (0,17 %)
Rantaviiva 402 km
Ennätykset
Korkein kohta Loma Mansa, 1 948 m
Suurin järvi Sonfon
Ilmasto
Ilmasto trooppinen
Luonnonvarat
Luonnonvarat timantit, rautamalmi
Ympäristöongelmat
Ympäristöongelmat nopea väestönkasvu, metsäkato, liikakalastus

Sierra Leonen ilmasto on trooppinen. Olosuhteet ovat yleensä kuumat ja kosteat, ja vuodenajat vaihtelevat sade- ja kuivan kauden välillä.

Pinnanmuodot muokkaa

 
Topografinen kartta Sierra Leonesta.

Sierra Leone voidaan jakaa neljään alueeseen: rannikkotasankoon, sisämaan tasankoon, sisämaan ylätasankoon ja Sierra Leonen niemimaahan.[1] Rannikolla on 8–40 kilometriä leveä tasanko. Usein tulviva alue on pääosin hiekkaa tai savea. Sen alueella on useita pieniä jokia ja estuaareja, joihin on muodostunut mangrovesoita.[2] Rannikolla on myös Sierra Leonen niemimaa, jossa on kolme rinnakkaista vuorijonoa. Niiden huiput kohoavat 200–1 000 metriä matalasta ja kapeasta rannikkokaistaleesta.[1]

Rannikkotasangon jälkeen maa kohoaa sisämaan tasankoon, joka on pinta-alaltaan noin puolet koko maan pinta-alasta.[1] Sisämaan tasangon pohjoisosissa on useita kausittaisia soita, jotka ovat sadekaudella kosteita, mutta kuivuvat koviksi kuivalla kaudella. Tasangon eteläosissa on puolestaan mäkistä metsämaata, jossa yksittäiset kukkulat kohoavat yli 300 metriin.[2]

Sierra Leonen koillisosa on osa Guinean ylätasankoa, joka on pääosin 300–600 korkeudessa merenpinnasta.[1] Siitä nousee kuitenkin joitakin vuoristoja, kuten Loma- ja Tingivuoret. Lomavuoriin kuuluva Loma Mansa on 1 948 metriä korkea ja Sierra Leonen korkein vuori. Tingivuorten korkein huippu, 1 853-metrinen Sankanbiriwa puolestaan on maan toiseksi korkein vuori.[2]

Vesistöt muokkaa

Sierra Leonea halkovat useat joet. Niistä monet saavat alkunsa Guinean puolelta Fouta Djallonin alueelta, mistä ne virtaavat lounaaseen Sierra Leonen halki kohti Atlanttia. Jokien keskijuoksulla on useita koskia.[2]

Sierra Leonen suurimmat joet pohjoisesta etelään ovat Kolenté, Kaba, Rokel, Gbangbaia, Jong, Sewa, Waanje, Moa ja Mano. Suurin valuma-alue on Sewajoella, 14 140 neliökilometriä. Kolenté, Moa ja sen sivujoki Meli muodostavat osan Guinean vastaisesta rajasta. Manojoki puolestaan muodostaa suurimman osan Liberian rajasta.[2]

Kulttuurimaantiede muokkaa

Sierra Leone sijaitsee Länsi-Afrikassa Atlantin valtameren rannikolla. Maan rajanaapurit ovat Guinea pohjoisessa ja Liberia kaakossa. Sierra Leonessa on maan tilastokeskuksen vuoden 2015 arvion mukaan 7 092 113 asukasta[1], ja sen pinta-ala on 71 740 neliökilometriä.[1]

Sierra Leone on jaettu aluehallinnon ylimmällä tasolla neljään osaan. Alueet jakautuvat edelleen yhteensä 14 piirikuntaan. Piirikunnat jakautuvat edelleen päällikkökuntiin, joita johtavat päälliköt ja neuvostot. Piirikuntien neuvostoissa tehdään paikallisia päätöksiä, ja ne ovat suoraan keskushallinnon alaisuudessa. Päälliköiden valta on perinnöllistä, ja heillä on edelleen vaikutusvaltaa perinteiseen kulttuuriin ja oikeudellisiin asioihin, vaikka keskushallinto onkin vienyt heiltä suurimman osan hallinnollisesta vallasta.[2]

Sierra Leonen suurimmat kaupungit ovat:

  1. Freetown – asukasluku (2015) 1 050 301[3]
  2. Bo – asukasluku (2010) 231 494[4]
  3. Kenema – asukasluku (2015) 200 354[3]
  4. Makeni – asukasluku (2010) 114 960[4]
  5. Koidu – asukasluku (2015) 128 074[3]

Ilmasto muokkaa

Sierra Leonen ilmasto on trooppinen. Olosuhteet ovat yleensä kuumat ja kosteat, ja vuodenajat vaihtelevat sade- ja kuivan kauden välillä.[2]

Sadekausi kestää toukokuusta lokakuulle, jolloin maassa vallitsevat kosteat Atlantin ilmamassat. Sen aikana taivas on pilvinen, tuulet puhaltavat lounaasta ja auringonpaistetta on hyvin vähän. Sadetta saadaan erityisesti heinä-elokuussa lähes joka päivä. Sadanta on suurempaa rannikolla kuin sisämaassa. Sierra Leonen niemimaan vuoristoon sataa yli 5 000 millimetriä vuosittain, kun koillisosien vuoristoon sataa noin 2 000 millimetriä vuodessa.[2]

Kuiva kausi kestää marraskuulta huhtikuulle, jolloin puhaltaa kuiva ja kuuma harmattan suoraan Saharasta.[2]

Luonto muokkaa

 
Virtahepoja Outamba-Kilimin kansallispuistossa.

Kasvillisuus muokkaa

Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman biodiversiteettitutkimus tunnisti Sierra Leonesta kuusi pääasiallista ekosysteemiluokkaa: metsät, vuoristot, savannit, viljelysmaat, makeanveden kosteikot ja merialueet rannikoineen. Luonnontilainen metsä peitti 2000-luvun alussa viisi prosenttia maa-alasta, kun sen osuus 1900-luvun alussa oli noin 60 prosenttia.[5]

Sierra Leonessa kasvaa kahta metsätyyppiä, trooppista kosteaa lehtimetsää ja kosteaa osavihantaa metsää. Trooppinen kostea lehtimetsä voidaan jakaa edelleen alangon sademetsiin ja vuoristometsiin.[5]

Metsien hävityksen syinä ovat olleet kaskiviljelyn leviäminen ja puiden kerääminen rakennusmateriaaliksi, polttopuiksi ja puuhiilen polttoa varten. Myös kaivostoiminta on lisännyt metsien hävitystä ja eroosiota. Sisällissodan aikana suuri määrä väestöä joutui muuttamaan uusille alueille, mikä lisäsi metsien tuhoutumista.[6]

Savanni peittää noin kolmanneksen maan pinta-alasta. Savannia on erityisesti maan pohjois- ja koillisosissa. Savanniympäristöt voidaan jakaa metsä-, puu- ja ruohikkosavanniin.[7] Sierra Leonessa on noin 4 840 neliökilometriä kosteikkoja, joissa kasvillisuus on joko suo-, joenvarsi- tai mangrovemetsää. Suometsiä on kaikkialla Sierra Leonessa, ja mangrovea rannikolla. Joenvarsien heinikkoja on Sierra Leonen eteläosissa.[8]

Eläimistö muokkaa

Sierra Leonessa elää 178 nisäkäslajia. Apinalajeja on 15, ja niistä uhanalaisia ovat muun muassa valkohäntägueretsa, guineanruostegueretsa ja dianamarakatti sekä guineansimpanssi. Antilooppilajeja puolestaan on 18, ja niistä uhanalaisia ovat muun muassa jentinkinsukeltaja-antilooppi ja juovasulkeltaja-antilooppi. Muita uhanalaisia lajeja ovat savanninorsu, jonka uskotaan jo lähes hävinneen Sierra Leonesta, afrikanmanaatti, kääpiövirtahepo ja leopardi.[9]

Sierra Leonen lintulajistoon kuuluu 632 lajia, joita tavaan siellä pysyvästi tai säännöllisesti. Maan kokoon nähden lajisto on melko monipuolinen.[10] Paikallisista lajeista suurin osa kuuluu Guinean–Kongon metsävyöhykkeen lajeihin. Lisäksi maassa elää 28 Sudanin–Guinean savannivyöhykkeen lajia.[11] Muuttolinnuista 146 lajia muuttaa Euroopan ja Välimeren sekä Afrikan välillä, kun taas 48 lajia on Afrikan sisällä muuttavia lajeja.[12]

Luonnonsuojelu muokkaa

Vuoden 2016 alussa Sierra Leonessa oli neljä kansallispuistoa, joista vanhin on 1 109 neliökilometrin laajuinen Outamba-Kilimin kansallispuisto maan pohjoisosassa.[13][14] Puisto on perustettu suojelemaan savannin eläimistöä, etenkin apinoita. Siellä elää yhdeksän apinalajia, joista neljä on uhanalaisia. Lisäksi siellä tavataan elefantteja, leopardeja, kääpiövirtahepoja, puhveleita ja harvinaisia sorkkaeläinlajeja kääpiövesikauris ja kääpiöfilantomba.[15]

Vuonna 2007 perustettiin maan toinen kansallispuisto, Golan sademetsäkansallispuisto, sademetsäalueelle lähelle Liberian rajaa. Siellä elää 56 nisäkäslajia, kuten leopardi, simpanssi ja metsänorsu.[16] Tämän 710,7 neliökilometrin laajuisen kansallispuiston alueella kasvaa 970 kasvilajia, joista yli 230 on puulajeja. Kasvilajeista ainakin 21 on uhanalaista. Sademetsästä on tavattu yli 330 lintulajia, joista 14 on maailmanlaajuisesti uhanalaisia.[17][18][19] Puisto jatkuu Liberian puolella laajemmin Golan sademetsäalueena ja yhdessä niiden on suunniteltu muodostavan yli 2 000 neliökilometriä kattavan, rajan ylittävän rauhanpuiston.[20] Vuonna 2013 perustettiin Lomavuorten kansallispuisto (332,01 neliökilometriä) maan koillisosaan ja Läntisen alueen niemimaan kansallispuisto aivan pääkaupunki Freetownin eteläpuolelle (176,88 neliökilometriä).[13][21]

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f Larbi, Asamoah: Country Pasture/Forage Resource Profiles: Sierra Leone elokuu 2012. FAO. Arkistoitu 12.6.2017. Viitattu 16.1.2017. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i Sierra Leone Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 16.1.2017. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Sierra Leone 2015 Population and housing census (PDF) Statistics Sierra Leone (SSL). Viitattu 2.8.2017. (englanniksi)
  4. ↑ a b Population of capital cities and cities of 100 000 or more inhabitants UN Stats (YK). Viitattu 2.8.2017. (englanniksi)
  5. ↑ a b Fifth National Report to the Convention on Biological Diversity, s. 6.
  6. ↑ Burgess, Robin & Miguel, Edward & Stanton, Charlotte: War and deforestation in Sierra Leone. Environmental Research Letters, , 10. vsk, nro 9, s. 095014. doi:10.1088/1748-9326/10/9/095014. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 6.8.2017. (englanniksi)
  7. ↑ Fifth National Report to the Convention on Biological Diversity, s. 8.
  8. ↑ Fifth National Report to the Convention on Biological Diversity, s. 11.
  9. ↑ Fifth National Report to the Convention on Biological Diversity, s. 12.
  10. ↑ Fifth National Report to the Convention on Biological Diversity, s. 14.
  11. ↑ Fifth National Report to the Convention on Biological Diversity, s. 17.
  12. ↑ Fifth National Report to the Convention on Biological Diversity, s. 20.
  13. ↑ a b Millennium Development Goals Interim Report 2015 Sierra Leone (PDF) (Sierra Leonen suojelualueet liitteessa (Annex 1)) helmikuu 2016. Government of Sierra Leone. Viitattu 15.1.2017. (englanniksi)
  14. ↑ National Biodiversity Report UNEP Convention of Biological Diversity. Viitattu 23.11.2014 (englanniksi)
  15. ↑ The Outamba-Kilimi National Park Free Town City. Arkistoitu 15.2.2015. Viitattu 10.1.2016. (englanniksi)
  16. ↑ New National Park in Sierra Leone Sets the Standard for Conservation Wildlife Extra. Viitattu 23.11.2014 (englanniksi)
  17. ↑ The Gola Rainforest: Sierra Leone’s First Rainforest National Park The Royal Society for the Protection of Birds (RSPB). Viitattu 15.1.2017. (englanniksi)
  18. ↑ Gola Rainforest National Park World Heritage Centre. UNESCO. Viitattu 15.1.2017. (englanniksi)
  19. ↑ The Forest Golan sademetsäkansallispuisto, Gola Rainforest. Viitattu 15.1.2017. (englanniksi)
  20. ↑ The Wider Gola Landscape, Liberia Gola Rainforest. Viitattu 15.1.2017. (englanniksi)
  21. ↑ Western Area Peninsula National Park World Heritage Centre. UNESCO. Viitattu 21.1.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sierra_Leonen_maantiede&oldid=21187862”