Avaa päävalikko

Seututie 194 eli Y-tie on tie, joka kulkee Mynämäen Pyheeltä Uudenkaupungin Lokalahdelle. Tie on laadultaan seututieksi erittäin suoraa ja loivamutkaista tietä, ja sen pituus on 19 kilometriä.[1]

Route 194-FIN.png
Seututie 194
Y-tie
Road 194 from Riittiö to Lokalahti Finland.jpg
Maa Suomi
Tieluokka Seututie
Omistaja Suomen valtio
Tienpitäjä Liikennevirasto
Pituus 19 km
Alkupiste Mynämäki
Päätepiste Uusikaupunki (19 km)
Päällyste asfaltti
Kaistaluku kaksikaistainen
Muodostettu 1972

Y-tietä reunustavat pellot ja lukuisat metsäsaarekkeet, ja Himoisten kohdalta on näkymä Vehmassalmi-nimiselle merenlahdelle.[2] Nimitys Y-tie tulee siitä, että seututie 196 haarautuu Uudenkaupungin suunnasta tultaessa tähän tiehen ja Taivassaloon kulkevaan, samaa numerointia jatkavaan tieosuuteen.[3]

HistoriaMuokkaa

Alkuperäisten 1950-luvun suunnitelmien mukaan tien oli tarkoitus kulkea Uudenkaupungin rataa sivuten, mutta tielinjauksesta ei aikoinaan päästy sopuun. Tien tarvetta perusteltiin paikallisella kivi- ja kemianteollisuudella ja maalaisten asioinnilla Uudessakaupungissa. [4][3]

Lopulta Y-tie kuitenkin valmistui nykyisen linjauksensa mukaisesti vuonna 1972. Se korvasi Vehmaan pääväylänä aiemman, Mynämäen kirkonkylän kautta kiertäneen reitin, joka oli ollut osa Suurta Postitietä. Y-tie paransi uusikaupunkilaisten ja lokalahtelaisten liikenneyhteyksiä Turkuun huomattavasti, sillä enää ei tarvinnut kiertää mutkaisten sivuteiden kautta. [4][3]

Tien kulkuMuokkaa

Y-tie alkaa Pyheeltä Kustavintien risteyksestä, minkä jälkeen se jatkuu lähes viivasuorana noin viisi kilometriä. Näiden jälkeen tie sivuaa Vehmaan kuntakeskuksen asuinalueita. Kuntakeskuksen jälkeen Y-tie kohtaa yhdystien 1953 risteyksen, minkä jälkeen se ohittaa yhdystien 1954 ja Kirkkotien risteyksen. Tie ohittaa tämän jälkeen Kirkkojärven ja Himoisten alueet. Himoisissa tie ohittaa yhdystien 1955 risteyksen ja jatkuu noin neljä ja puoli kilometriä. Tämän osuuden päätyttyä Y-tie saapuu lopuksi seututien 196 risteykseen Lokalahden keskustan läheisyyteen. [5][6]

LähteetMuokkaa

  1. Y-tie Kansalaisen karttapaikka. Maanmittauslaitos. Viitattu 6.4.2013.
  2. Härjämäki, Kimmo & Pakkanen, Tuuli: Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma. Vehmaa ja Taivassalo. Turku: Lounais-Suomen ympäristökeskus, 2006. Teoksen verkkoversio (viitattu 6.4.2013).
  3. a b c Jalonen, Timo: Liikennetarpeen muuttuminen Rauman ja Uudenkaupungin seuduilla 1860-luvulta 1970-luvulle, s. 258, 259. Turun yliopisto, Suomen historia, 1999. Julkaisematon lisensiaatintyö.
  4. a b Nallinmaa-Luoto, Terhi & Alifrosti, Kari: Kalannin historia, s. 551, 552. Uudenkaupungin kaupunki, 1999. ISBN 951-97324-5-4.
  5. Y-tien eteläosa Kansalaisen karttapaikka. Maanmittauslaitos. Viitattu 6.5.2013.
  6. Y-tien pohjoisosa Kansalaisen karttapaikka. Maanmittauslaitos. Viitattu 6.4.2013.