Serapeion (Aleksandria)

temppeli Egyptissä

Serapeion (m.kreik. Σεραπεῖον/Σεραπιεῖον, Serapeīon/Serapieion, myös Σαραπεῖον/Σαραπιεῖον, Sarapeion/Sarapieion; lat. Serapeum) eli Serapiksen temppeli oli antiikin aikainen temppeli Aleksandriassa Egyptissä.[1][2][3]

Serapeion
Σεραπεῖον
Serapeionin raunioita.
Serapeionin raunioita.
Sijainti Antiikin Aleksandria, muinainen Egypti (nyk. Aleksandria, Al-Iskandariyya, Egypti)
Koordinaatit 31°10′55″N, 29°53′49″E
Rakennustyyppi temppeli
Valmistumisvuosi 200-luku eaa.
Suunnittelija Parmaniskos
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

HistoriaMuokkaa

Serapeion eli Serapiksen temppeli sijaitsi kaupungin lounaisosassa egyptiläiskaupunginosassa. Se rakennettiin toisen tiedon mukaan Ptolemaios I:n tai Ptolemaios II:n aikana,[2] toisen tiedon mukaan Ptolemaios III:n aikana.[1] Temppelin arkkitehdiksi mainitaan Parmaniskos.[1]

 
Serapeionin raunioita.

Serapiksen kultti oli egyptiläinen, mutta luonteeltaan hyvin kreikkalaistyyppinen. Se luotiin Ptolemaiosten aikana hellenistisen ja egyptiläisen kulttuurin tarkoitukselliseksi yhteensulauttamiseksi.[2][3] Kultti sai alkunsa Memfiistä, jossa palvottiin egyptiläistä häränhahmoista jumalaa nimeltä Osarapis (Osiris + Apis, ”Apis josta tulee kuoltuaan Osiris”). 300-luvulla eaa. tämä häränhahmoinen jumala muuntui antropomorfiseksi eli ihmisenmuotoiseksi jumalaksi, jonka kultti levisi ympäri kreikkalaista maailmaa. Uuden Serapiksen kultin muovaamisessa olivat keskeisessä roolissa kaksi pappia ja teologia, kreikkalainen Timotheos Eleusislainen ja egyptiläinen Manetho.[3]

Kultista tuli hellenistisellä kaudella hyvin suosittu. Sitä suosivat erityisesti kauppiaat, jotka uskoivat, että Serapis ja hänen sisarensa Isis suojasivat heitä pitkien matkojen vaaroilta. Serapiksen ja Isiksen pyhäkköjä alettiin pystyttää 200-luvulla eaa. ympäri itäisen Välimeren aluetta, erityisesti satamakaupunkeihin. Myöhemmin näiden kahden ”egyptiläisen” jumalan kultti levisi Italiaan. Serapiksen patsaat esittävät tämän yleensä istumassa valtaistuimella valtikka kädessään, mutta joskus hänet esitetään seisovana. Hänen vierellään on Haadeen kolmipäinen vartija Kerberos. Tämä tarkoittaa, että Serapis nähtiin manalan jumalana ja rikkaana Plutonin tavoin. Siksi hänellä on usein kädessään myös runsaudensarvi.[3]

Serapeion luettiin joskus maailman ihmeiden joukkoon.[4] Rakennus tuhottiin vuonna 390 jaa. Aleksandrian patriarkan Theofiloksen johdolla keisari Theodosiuksen pakanauskonnon kieltäneiden määräysten toteuttamiseksi.[2] Sen paikalle rakennettiin kirkko.[5]

Rakennus ja löydöksetMuokkaa

 
Serapeionin raunioista löydetty Apis-härkäpatsas Hadrianuksen ajalta n. 117–138 jaa. Kreikkalais-roomalainen museo.

Temppelin rakenteista tiedetään vain vähän, koska varsinkaan sen ylemmistä osista ei ole säilynyt juuri mitään.[6] Temppelin alapuolella oli maanalaisia osia, jotka oli tarkoitettu Serapiksen mysteerikultille.[1] Jumalan kulttikuva oli puinen ja päällystetty monentyyppisillä jalometalleilla ja jalokivillä.[2][7]

Temppelin paikka tunnistettiin kaivauksissa Diocletianuksen pylvään eli niin kutsutun ”Pompeiuksen pylvään” paikalla vuonna 1944. Samalla löytyi 20 temppelin perustamislaattaa, joihin oli kirjoitettu sekä hieroglyfeillä että kreikaksi muun muassa tieto, että Serapeionin olisi rakentanut Ptolemaios III. Samalla löydettiin myös Harpokrateelle omistetun temppelin paikka Serapeionin koillispuolelta. Sen oli rakentanut Ptolemaios IV.[1] ”Pompeiuksen pylväs” ei ollut osa temppeliä.[6]

Vuonna 1895 paikalta löydettiin mustasta dioriittigraniitista tehty patsas, joka esitti Serapista inkarnoituneena Apis-häräksi, auringonkehrälevy sarviensa välissä. Siihen liittyneessä pylväässä olleen piirtokirjoituksen mukaan veistos on Hadrianuksen ajalta.[1] Härkäpatsas on nykyisin Aleksandrian Kreikkalais-roomalaisessa museossa.[8]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”ALEXANDRIA Egypt”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio.
  2. a b c d e Smith, William: ”Alexandreia”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio.
  3. a b c d Βουτυράς, Μανόλης & Γουλάκη-Βουτυρά, Αλεξάνδρα: Η Αλεξάνδρεια Αρχαιογνωσία και Αρχαιογλωσσία στη Μέση Εκπαίδευση. Η Αρχαία Ελληνική Τέχνη και η Ακτινοβολία της. Viitattu 19.10.2020.
  4. Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Serapis, Sarapis”, Antiikin käsikirja, s. 519. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  5. Grout, James: The Temple of Serapis in Alexandria Encyclopaedia Romana. Viitattu 12.1.2021.
  6. a b Serapeum, Alexandria Sacred Destinations. Viitattu 12.1.2021.
  7. Klemens Aleksandrialainen: Protreptikos 4.48.
  8. El-Aref, Nevine: Apis Bull of Hadrian is safe and sound: antiquities ministry Ahram Online. Viitattu 12.1.2021.

Aiheesta muuallaMuokkaa