Senoit ovat yksi Malesian alkuperäiskansoista. Termiä käytetään sateenvarjonimityksenä useammalle erilliselle ryhmälle, joita yhdistää kaskiviljely elinkeinona sekä aslialaisiin kieliin lukeutuvat senoikielet. Myös semangit puhuvat keski-aslialaisia kieliä, mutta heidät luetaan erilliseksi ryhmäkseen. Senoista ja muista Malakan niemimaan alkuperäiskansoista käytetään yleisnimitystä orang aslit.

Senoit
Merkittävät asuinalueet
 Malesia
Kielet senoikielet
Uskonnot perinteiset uskomukset

Senoiryhmät ja asuinalue muokkaa

 

Senoihin lukeutuvat semait, temiarit, jah hutit, che wongit, semelait, semoq berit ja btsisit. Suurin osa senoista elää vuoristosademetsäalueella, joka kulkee Malakan niemimaan poikki pohjois-eteläsuunnassa. Temiareja on eteläisessä Kelantanissa ja pohjoisessa Perakissa. Semait asuttavat Pahangia ja kaakkois-Perakia. Muut ryhmät asuvat Pahangissa. Senoita oli vuonna 1983 yhteensä noin 25 000 ja heidän määränsä on kasvanut sittemmin nopeasti.[1]

Historia muokkaa

 
Aseistettuja senoimiehiä Malaijan kriisin aikana vuonna 1953. Britit käyttivät heitä kommunistisissejä vastaan.

Senoiden esi-isät saapuivat Malakan niemimaalle 10 000–8 000 vuotta sitten mahdollisesti sekoittuen jo paikalla olleiden semangien kanssa. Malaijit saapuivat myöhemmin ja kävivät alun perin kauppaa alkuperäisväestön kanssa eläen näiden kanssa rinnakkain suhteellisen rauhallisesti. Kun alueelle alkoi syntyä malaijivaltioita, senoista tuli ensin näiden alamaisia ja malaijien käännyttyä islamiin heistä tuli lisäksi paheksuttuja vääräuskoisia. Pakanoina senoit joutuivat orjakauppiaiden kohteeksi. Senoista toisinaan käytetty nimitys sakai tarkoittaakin vääräuskoista orjaa. Vaikean historian takia senoiden suhteet malaijiväestöön ovat edelleen varaukselliset.[1]

Kulttuuri muokkaa

Senoit ovat perinteisesti asuneet kylissä, jotka koostuvat 30–200 henkilöstä. Senoit ovat maanviljelijöitä ja he kasvattavat pääasiassa riisiä ja maniokkia. Viljeleminen tapahtui perinteisesti kaskiviljelynä. Lisänä tälle harjoitetaan metsästystä ja kalastusta sekä metsistä löytyvien tuotteiden, kuten banaaninlehtien, myymistä. Senoit harjoittavat edelleen perinteistä uskoaan, johon kuuluvat esimerkiksi erilaiset henget ja tabut.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b c Paul Hockings: Encyclopedia of World Cultures - v. 5. East and Southeast Asia, s. 236–239. G.K. Hall & Company, 1993. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa